”Minä kärsin ja sinä kuolet!” – Maanvaivat-kuoron kansanlauluissa vaikeroidaan tautien kourissa ja pestään ruumiita

Ei! Minä kärsin ja sinä kuolet!”

Määräävällä äänenpainolla lausuttu komento kimpoilee Bragen ulkomuseon punamultaisilta seiniltä Vaasassa. Keuhkotaudista, suurpaloista ja kuolemasta ja kaikesta muusta kauheasta laulava Maanvaivat-kuoro harjoittelee kesän ohjelmistoaan. Vielä on hieman epäselvää, kenen ääni laulaa kertosäkeessä Pohjanmaalla kuolemisesta, kenen vasta kärsimyksestä.

– Me ei missään tapauksessa olla mikään huumoriryhmä, vaikka ihmisiä saattaa joskus naurattaakin, kun he kuulevat laulamiamme sanoituksia, kuorolainen Pauliina Pääkkönen sanoo.

Nauru saattaa olla inhimillinen ensireaktio tummanpuhuvia lyriikoita ensi kertaa kuulevalle. Vai miltä kuulostavat Vaasan tuhoisasta tulipalosta kertovat riimit? Suurin osa Vaasan taloista tuhoutui reilun 170 vuoden takaisessa palossa. Palo tappoi kuusi ihmistä. Vain katkerata vaikerrusta, / parkua ihmisraukkojen, käsien turhaa kurotusta, /kun lieskat lyövät raivoten, ei tavaraa voi pelastaa, / on myöhäist huutaa Jumalaa.

– Kuulijat ovat useimmiten ensin tosi hämmentyneitä. Eivät voi uskoa, että mistä nuo oikein laulavat. Epäusko vaihtuu sitten nauruun, kuorolainen Nadia Sandhu sanoo.

Synkkiä kansanlauluja esittävästä Maanvaivat-kuorosta on melko lyhyen taipaleensa aikana muodostunut jo jonkinlainen ilmiö. Kuoro itse kuvailee niittäneensä mainetta ”kuin viikate elon satoa”. Se on esiintynyt kuoro- ja taidetapahtumissa, kirjallisuustapahtuman ”pelkoiltamissa”, Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, Vaasan vankilassa. Sitä on tilattu pikkujoulujen makaaberiksi ohjelmanumeroksi.

Maanvaivojen laululyriikat ovat kansanlaulujen mustinta kaartia. Kansanlauluissa totisesti on, mistä valita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kortistoissa on aivan omat kategoriansa esimerkiksi murhille, vastentahtoisille naimakaupoille, vankilaelämälle, tulipaloille tai huorahtaville tytöille.

Maanvaivojen kauniilla äänillä vaikeroidaan tautien kourissa, pestään ruumiita ja kärsitään lähisuhdeväkivallasta. Kuoro on raahannut keikoilleen ruumisarkun. Hän sai keuhkotaudin, joutui hautaan niin varhain Se surkea loppu oli Miina Mäen. Mutta haamunsa siellä Vaasassa vielä huutaa: ”Tuoretta kalaa!”

Kuoro on osa Vaasan Kalevalaiset -kulttuuri- ja perinneyhdistyksen toimintaa. Kuoron alkuperäisjäsenen Riikka Paakkunaisen mukaan pari vuotta sitten viisihenkisenä aloittanut porukka on kerännyt mukaansa kymmenisen uutta jäsentä.

– Kuoron perustaminen osui ajankohtaan, kun Vaasan Kalevalaisissa kävi nuorennusleikkaus. Samalla meitä sattui tulemaan yhteen pieni porukka, jota yhdisti samanlainen huumori, sellainen vähän vino, hän kuvailee.

Kuoron konseptista Paakkunainen antaa kunnian Katja Lösöselle, joka ei kuitenkaan haastattelupäivänä päässyt mukaan. Naisvoittoinen kuoro on avoin kaikille sukupuolille.

– Minä hain kuoroon mukaan, kun olin jo pidemmän aikaa etsinyt itselleni sopivaa lauluporukkaa. Maanvaivat tuntui heti sopivan vinksahtaneelta, Nadia Sandhu sanoo.

Sandhu ja Kirsti Rautamo ovat yhtä mieltä siitä, että kuolemasta, kärsimyksestä ja kaikista ihmisen kohtaamista kauhuista on hyvä puhua suoraan.

– Kun synkät asiat sanoo ääneen, ne pääsevät ihmisestä ulos ja niistä voi sitten päästää irti.

Pauliina Pääkkönen sanoo, että paras kuoron saama palaute koskeekin voimaantumista.

– Moni on kiitellyt siitä, että vaikka laulamme surullisista ja karmeista aiheista, silti esityksistämme saa voimaa. Yleisö usein liikuttuu, mutta tunne kääntyy lopulta voimaksi.

Niin sanoo kuoron iskulausekin: Ilo pitkästä itkusta.

Esiintymisvaatteisiinsa sonnustautuneet kuorolaiset parveilevat historiallisessa miljöössä, Bragen ulkomuseon häkellyttävän upeassa morsiustuvassa. Tupa on koristeltu perinteisellä pohjalaisella häärekvisiitalla. Kaikki on valmiina vuoden 1890 kruunuhäihin.

– Treenaamme kesäisin usein täällä. Tämä on inspiroiva ympäristö, Kirsti Rautamo sanoo.

Rautamo on oiva esimerkki kuoron korkeasta musiikillisesta tasosta. Vaikka yleisöä nauratetaan ja vähän itketetäänkin ja järkytetään tiukkapipoisimpia kantamalla ruumisarkkua kuin hautajaissaattueessa, laulu on tärkein. Rautamo tekee musiikkia myös itsenäisenä artistina.

– Tekemääni musiikkiin Maanvaivojen suomalaiset ja pohjalaiset kansanlalulut sopivat hyvin. Esitän pohjoismaalaisia melodioita, ja kuoromme ohjelmistossa on paljon samaa. Saan Maanvaivoista inspiraatiota omaan tekemiseeni.

Rautamoa viehättää myös tekemisen rentous.

– Emme ota itseämme liian vakavasti. Rento meininki kuuluu kansanmusiikkiin ja sen ympärillä toimivien ihmisten tyyliin.

Nadia Sandhu ja Kirsti Rautamo puntaroivat huumorimusiikin ja Maanvaivojen eroa: ei olla huumori-, vaan asenneryhmä.

Maanvaivojen esiintymisasut ovat yhdistelmä modernia vaatetusta ja osia kansallispuvuista. Monen kuorolaisen helmat heiluvat Tiukan (Tiukka on entinen pohjalaiskunta, nykyisin osa Kristiinankaupunkia) puvun väreissä, yläosat vaihtelevat. Harteilla tai päässä on usein musta kirkkosilkki. Jalassa voi olla maiharit tai tennistossut tai miksei kippurakärkiset lipokkaat.

Maanvaivat ammentaa ympäristöstään eli Pohjanmaasta. He ovat hakeneet innoitusta esimerkiksi Isossakyrössä olevasta rautakautisesta kalmistosta, josta on löydetty satakunta vainajan kalloa. Riikka Paakkunaisen Kalevala-koru jäljittelee vesikalmistosta löytynyttä korumallia.

Kuoro ja sen ”emo” Vaasan Kalevalaiset on päässyt syväsukeltamaan pohjalaiseen lauluperinteeseen runo- ja rekilaulujen sekä arkkiveisujen kautta kansanmuusikko ja laulunopettaja Amanda Kauranteen luotsaamana. Sukellus on osa Vaasan Kalevalaisten Ylihyvä-hanketta, jota rahoittavat Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahasto, Aktia-säätiö ja Kalevalaisten Naisten Liitto.

– Amandan työpajoissa testataan, miten pohjalainen populaarimusiikki toimii kansanmusiikin läpi tulkittuna. Esimerkiksi vaasalaisen punk- yhtye Klamydian kappaleet toimivat tosi hyvin kalevalamitalla laulettuna, Riikka Paakkunainen vakuuttaa.

Klamydiaa ja muutakin aavistuksen kevyempää musiikkia kuullaan Maanvaivojen esityksissä tulevana kesänä. Kenties myös ruotsinkielinen käännös Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta -kappaleesta. Käännökseen lupa kysyttiin Alangolta itseltään. Tietenkin Maanvaivat on myös versioinut Vaasan naapurikunnasta Vöyristä tulevan KAJ-yhtyeen euroviisukappaleen. Ohjelmistossa on myös irlantilaisen Molly Malone -kansanlaulun Vaasaan sijoitettu sovitus Miina Mäen haamusta.

Kansanmusiikkipuritaaneiksi Maanvaivoja ei voikaan nimittää. Kansanmusiikista tuttu poljento kuitenkin usein rytmittää lauluja. Hyvin soi esimerkiksi – juuri ruumisarkkurekvisiitan äärellä – Maritta Kuulan Maria vuodelta 1999: Se Tukholmasta haettiin / Äiti pesi ruumiin Kyyneleet ja nenänsä / Se pyyhki takin vuoriin Sillä taivas ottaa omansa / ja multa nielee sen Mitä taivaaseen ei huolita / no madot syövät sen.

Maanvaivoilta voi siis odottaa melkeinpä mitä vain.

Kappaleessa Vaasan palosta on Isak Eriksson-Smedsin ja J. Oskar I. Ranckenin keräämät sanat Ann-Mari Häggmanin kirjasta Vaasan kaupungin palo 1852. Miina Mäestä kertova kappale on versio The Ghost of Molly Malone -laulusta, suom. Maanvaivojen Laura Hellbom.