Latauspisteet tulevat pakollisiksi vuoden vaihteessa tietyissä rakennuksissa – laki on turha ja taloyhtiöiden tulisi olla huolissaan aivan jostain muusta
Ajatus pakollisesta latauspisteestä kiinteistöllä on turha. Sähköautot ovat jo niin tavallinen ilmestys, että latauspisteitä on jo rakennettu ja rakennetaan jatkuvasti sinne, missä niitä tarvitaan, kirjoittaa Vesa Linja-aho.
Teknillisen korkeakoulun professori opetti toissa vuosikymmenellä, että tutkimusartikkelin lukemiseen on tasan yksi oikea tapa: artikkeli luetaan alusta loppuun asti. Vain näin käy selville, mitä on tutkittu ja millä menetelmällä ja mikä on mittaustulosta ja mikä tutkijoiden omaa tulkintaa. Pelkkä tiivistelmän hätäinen lukeminen ja siitä johtopäätöksiin hyppääminen tuottaa ohuen ymmärryksen koko asiasta. Ja jotain tulosten tulkinnan kannalta merkittävää voi mennä ohi, jos tekstiä hyppii.
Samaa lukutapaa voi suositella lakitekstille. Marraskuussa Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka latauspistelaista (eli virallisemmin laista rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspiste-valmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä) leviää väärä tulkinta, johon haksahti viranomainenkin. Eikä ihme: lakiin nuijittiin päivitys juuri ennen eduskunnan kesätaukoa ja se meni ohi niin toimittajilta kuin valvovalta viranomaiseltakin. Eikä sekään auta asiaa, että Googlen hakukone vie lain nimellä haettaessa alkuperäiseen, eikä päivitettyyn versioon.
”Mistä taloyhtiöiden sitten kannattaisi olla huolissaan? Mittauslaitelaki vaatii, että jos (ja kun) lataussähkö laskutetaan asukkaalta kulutuksen mukaan, mikä tahansa energiamittari ei käy.”
Kyseinen laki on erinomainen tämän taidon harjoittelemiselle: laki ei ole pitkä, sen lukee läpi alle 10 minuutissa. Kärryillä pysymistä toki haittaavat lukuisat ristiinviittaukset ja poikkeukset lain sisällä ja loppuvastuksena on vielä viittaus EU:n asetukseen, josta käyvät ilmi latauspisteiden tekniset eritelmät.
Laki vaatii, että vuodenvaihteeseen mennessä tiettyihin rakennuksiin tulee asentaa vähintään yksi sähköauton latauspiste. Taloyhtiöissä tästä ollaan huolissaan, ihan turhaan: kyseinen pykälä kun koskee muita kuin asuinkäytössä olevia rakennuksia. Tämäkin aukeaa, kun lain lukee ajatuksella läpi. Oma lukunsa on se, että koko ajatus pakollisesta latauspisteestä kiinteistöllä on turha: sähköautot ovat jo niin tavallinen ilmestys, että latauspisteitä on jo rakennettu ja rakennetaan jatkuvasti sinne, missä niitä tarvitaan. Todellista rohkeutta olisi ollut kumota koko pykälä lain päivityksen yhteydessä.
Mistä taloyhtiöiden sitten kannattaisi olla huolissaan, tai ainakin tarkkana? Mittauslaitelaki vaatii, että jos (ja kun) lataussähkö laskutetaan asukkaalta kulutuksen mukaan, mikä tahansa energiamittari ei käy, vaan sen tulee olla mittauslaitedirektiivin mukainen. Tällaisen mittarin tunnistaa laatikkosymbolista, jossa on M-kirjain ja valmistusvuosiluku, esimerkiksi M 22. Mallia merkinnästä voi katsoa vaikkapa mittaviivallisen olutlasin kyljestä baarissa. Sekin on saman direktiivin mukainen mittauslaite, usko tai älä!
