”Pettymyksen sietokyky on heikentynyt”, sanoo koululaisia työkseen auttava Henri Ylikulju – Tämän asian hän muuttaisi suomalaiskouluissa

Noin 10 vuotta sitten raahelainen Henri Ylikulju sijaisti koulussa uskonnon tuntia. Oppilailla oli ollut kotiläksynä pohtia, millaisia kriisejä perheet voivat kohdata.

Yksi oppilas vastasi, että perheeseen voi syntyä kriisi, jos lapsi kertoo olevansa homo. Vieressä viittasi toinen ja sanoi, että sekin voi olla kriisi, jos lapsi haluaa erota perheen yhteisestä uskosta.

– Nyökyttelin, että juurikin näin. Elin parhaillani sitä kriisiä itse.

Ylikulju syntyi vanhoillislestadiolaiseen perheeseen Raahessa. Perheessä oli tyttöjen juttuja ja poikien juttuja – ja sitten oli Henkka, omanlaisensa kuopus, isosiskojen lellikki.

– Olen saanut elää sellaisena kuin olen. Silti meni kauan, että uskalsin kertoa ja näyttää myös muille.

Ei mennyt kovin kauaa tuosta uskonnon tunnista, kun Ylikulju kertoi vanhemmilleen olevansa homoseksuaali. Pian sen jälkeen hän ilmoitti eroavansa vanhoillislestadiolaisuudesta.

Vanhoillislestadiolaisuudessa homoseksuaalisuus sinänsä ei ole synti, mutta sen toteuttaminen on.

– Eroaminen oli kannanotto siihen, että seksuaalivähemmistöjen näkökulma on ristiriitainen. Kestävää ratkaisua ei tunnu löytyvän, sillä ei saa rakastua tai olla parisuhteessa.

Ylikulju sanoo tietävänsä tapauksia, joissa poikia on haukuttu homoiksi ja he ovat vastareaktiona menneet naimisiin naisen kanssa ja perustaneet perheen.

– Saan kiittää äitiäni siitä, että hän on aina ymmärtänyt minua ja sitä, että maailmaani mahtuvat kaikki.

Osalla Ylikuljun lähipiiristä meni aikaa ymmärtää, että hän on sama Henri edelleen. Lähellä oli kuitenkin myös ihmisiä, jotka eivät uutisesta hätkähtäneet.

Sitä Ylikulju ei vielä tuolloin tiennyt, että nuoruuden pohdinnoista voisi olla hyötyä myöhemmin työelämässä.

Henri Ylikulju työskentelee Antinkankaan koulussa, joka on Raahen suurin koulu. Koulussa on noin 400 oppilasta: esikoululaiset, luokat 1–6 sekä erityisopetusluokat 1–9.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n vuonna 2021 toteuttaman Kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat selvästi yksinäisempiä ja ahdistuneempia kuin heterot ja cissukupuoliset eli henkilöt, jotka identifioituvat syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa. Heillä on myös yleisemmin koulu-uupumusta.

Henri Ylikulju tunnustautuu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoaktivistiksi. Hän on käynyt luennoimassa aiheesta Raahen yläkouluissa sekä lähikunnissa.

– Joskus kysynkin luennon aluksi huumorilla, että onkohan tänne koulun eteen vain haluttu elävä homo. THL:n tulokset kuitenkin osoittavat, että juuri minun on hyvä puhua näistä asioista.

Viime viikkoina suomalaiskoulujen työntekijät ja vanhemmat ovat puineet koululaisten heikkoa Pisa-menestystä. 37-vuotias Ylikulju on ehtinyt olla töissä koulumaailmassa 15 vuotta.

Hän on nähnyt, miten koulut ovat muuttuneet verrattain lyhyessä ajassa. Radikaalein muutos on hänen mukaansa tapahtunut parin viime vuoden aikana.

– On paljon lapsia, jotka tarvitsevat apua tunne- ja kaveritaitoihin. Myös pettymyksen sietokyky on heikentynyt, Ylikulju sanoo.

Kesällä 2008 Henri Ylikulju paiski kesätöitä Helsingissä varastohommissa.

Omaa paikkaa maailmasta ei tahtonut löytyä. Yhdeksi kesäksi oli pitänyt päästä kokeilemaan siipiä Helsinkiin. Sitten äiti soitti.

Olis iltapäivätoiminnan ohjaajan paikka auki, äiti kertoi.

Tuolloin Ylikulju ei edes tiennyt, mitä iltapäivätoiminta oli, mutta hetken pohdittuaan innostui ajatuksesta koululaisten kanssa työskentelystä. ”Iltsikka” vei takaisin Raaheen ja pian Ylikulju kouluttautui koulunkäynninohjaajaksi Oulussa.

Koululaisten hyvinvointi on yhä Ylikuljun sydämen asia. Viimeiset viisi vuotta hän on työskennellyt hyvinvointiohjaajana Raahen Antinkankaan koulussa. Koulussa opiskelevat esikoululaiset, luokat 1–6 sekä erityisopetusluokat 1–9. Koulussa on noin 400 oppilasta.

Hyvinvointiohjaajan työnkuva luotiin Raaheen vuonna 2016 Opetushallituksen hankkeessa. Opetushallituksesta kerrotaan, että monet kunnat ympäri Suomea ovat hyödyntäneet Raahen mallia vastaavien työnkuvien luomisessa. Kaikki hyvinvointityötä peruskouluissa tekevät työnkuvat eivät kuitenkaan ole Raahesta lähtöisin. Valtakunnallisesti yläkäsitteenä puhutaan kouluvalmentajista.

Siinä missä koulunkäynninohjaaja auttaa tiettyä oppilasta tai tiettyjä oppilaita oppimaan, hyvinvointiohjaaja auttaa koululaisia voimaan hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ajatuksena on, että silloin oppilaat myös oppivat paremmin.

– Lämmin, turvallinen ja tasainen arki kotona muodostaa koululaisen hyvinvoinnin pohjan. Jos näin ei ole, se näkyy nopeasti koulussa ja oppimistuloksissa, Ylikulju sanoo.

Jos kotoa ei tasaisuutta löydy, tilannetta arvioivat hyvinvointiohjaaja ja opettaja yhdessä. Mukana on usein myös laaja-alainen erityisopettaja ja koulukuraattori sekä oppilaan vanhemmat. Tämän jälkeen oppilaalle voidaan tarjota toimintaterapiaa koulun ulkopuolelta, jonka tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Koululaisen koko perhettä voidaan tukea myös perheneuvolan avulla.

Hyvikset ovat kuitenkin tekemisissä kaikkien oppilaiden kanssa, ei pelkästään niiden kanssa, joilla on tarvetta tukeen.

– Työni pääpaino on tukea koko koulun yhteisöllisyyttä ja oppilaiden osallisuutta. Kouluyhteisössäkin tärkeintä on olla kiva kaveri, joka ei kiusaa.

Hyviksillä ei ole omaa lukujärjestystä, mutta rutiineja sen sijaan on. Hyvikset esimerkiksi auttavat oppilaita välitunneille siirtymiseen ja takaisin sisälle tulemiseen. Ylikulju myös pitää pari kertaa viikossa hiljaista välituntia sellaisille oppilaille, joilla saattaa ilmetä isossa väkijoukossa levottomuutta.

Noin puolet työajasta kuluu yksittäisten oppilaiden tukemiseen, Ylikulju kertoo. Käytännössä se tarkoittaa matalan kynnyksen keskusteluja, jos oppilaalla on ollut esimerkiksi haluttomuutta lähteä kouluun tai haasteita kavereiden kanssa. Silloin pelataan lautapelejä tai tehdään koulutehtäviä kahdestaan ja jutellaan siitä, mikä oppilasta harmittaa. Ylikuljun mukaan lapset eivät käyttäydy tahallaan huonosti, vaan siihen löytyy aina syy.

Työssään Ylikuljua on auttanut se, että hän on luonteeltaan rauhallinen. Hän pitää vahvuutenaan omaa elämäntarinaansa, josta löytyy myös yksinäisiä ja surullisia hetkiä.

Henri Ylikulju käy luennoimassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioista Raahen yläkouluissa sekä lähikunnissa.

Viikonloput, kun ei ole mitään ohjelmaa. Joulut, kun makoilee yksin sohvalla. Kun ei ole kumppanin kainaloa. Näinä hetkinä Henri Ylikuljulle tulee korostuneen yksinäinen olo.

Hän ei haaveile omista lapsista, mutta kaveri arkeen mahtuisi.

Onneksi on ystäviä. Ja ystävien seurassa on helppoa olla juuri sellainen kuin on. Vuonna 2021 Ylikulju alkoi pitää ystävänsä kanssa podcastia. Elsa ja Heimo – Meillä ois asiaa! -niminen podcast käsittelee vanhoillislestadiolaista taustaa ja elämää homoseksuaalina. Podcast syntyi, koska ystävykset halusivat kertoa oman näkökulmansa oman vähemmistönsä tarinasta.

Palkitsevinta on ollut tavoittaa kaikkein haavoittuvaisimmat kuulijat. Kerran yksi podcastin kuuntelija oli linkannut sen äidilleen ja kehottanut kuuntelemaan. Kuuntelija oli Ylikuljulle tuttu oppilas vuosien takaa. Podcast tarjosi vertaistukea pitkään jatkuneelle pohdinnalle omasta sukupuolesta sekä äidille ymmärrystä lastaan kohtaan.

– Saimme kiitosviestin, jossa kuuntelija kertoi, ettei tunne meidän ansiostaan itseään enää hirviöksi. Se oli pysäyttävää.

Mitä Henri Ylikulju sitten tekisi, jotta kaikki koululaiset saataisiin pysymään kelkassa?

Hänellä on yksi konkreettinen ehdotus: tunne- ja vuorovaikutustaitoja pitäisi harjoitella alakouluissa vähintään tunti viikossa, mieluummin enemmän.

Hänen mukaansa monilla alakouluikäisillä arki on joko repaleista tai liian aikataulutettua ja kiireistä. Koulupäivän jälkeen ei välttämättä ehdi palautua.

– Haluaisin, että koululainen saisi kertoa harrastavansa piirtämistä, askartelua ja kavereiden kanssa leikkimistä sen sijaan, että pitäisi nimetä seura ja laji.

Oman haasteensa lapsen kasvulle antaa Ylikuljun mukaan pientenkin lasten lisääntynyt ruutuaika. Älylaitteet vaikuttavat erityisesti keskittymiskykyyn ja kärsivällisyyteen. Sisällöllisesti sekä lastenohjelmat että monet pelit ovat vauhdikkaita ja moniaistiärsykkeisiä. Tämä on johtanut siihen, että tylsyyttä on vaikea sietää.

– Kun olen pitänyt oppilaille rentoututumisharjoituksia, joillekin lapsille on lähes mahdotonta olla edes viisi minuuttia paikoillaan.

Marraskuussa koko Antinkankaan koulu oli katsomassa, kun 7–9-luokkalaiset pelasivat salibandyottelun opettajia vastaan. Paikalle oli hommattu tuomari ja kuuluttaja. Aina, kun tuli maali, kutosluokkalaiset laittoivat sovitusti musiikit soimaan.

– Ison maailman meiningissäkin on maalilaulut, joten sellaiset halusimme myös meille. Tärkeintä oli hyvä muisto oppilaille. Peli loppui tasapeliin 10–10, ja se oli kaikille hyvä.

Pelin päättymisen jälkeen ”laitettiin kopoa” eli tehtiin nyrkkitervehdykset opettajien ja oppilaiden kesken. Tällaisesta Ylikulju pitää: hieman erilaisesta hyvän mielen liikunnasta keskellä koulupäivää.

Sellaista löytyy myös Antinkankaan koulun naapurista. Ylikulju oli kymmenen vuotta sitten ahkeroimassa Raaheen omaa skeittihallia, Puljua. Hallin avaamisesta lähtien hän on vienyt sinne oppilaita skeittaamaan liikuntatunneilla. Moni lapsi, joka ei ole hyvä vaikkapa jalkapallossa tai jääkiekossa, on loistanut skeittilaudan päällä.

– Joillekin sopii paremmin se, ettei ole niin tarkkoja sääntöjä, vaan saa rauhassa keskittyä omaan tekemiseen.

Ylikuljun mielestä on tärkeää, että kouluissa on erilaisia ihmisiä ja oppijoita monenlaisista taustoista.

– Jos erilaisuutta ei ole kotona tai siitä ei puhuta, on hyvä, että sitä näkee koulussa. Silloin kiusaamistakin on vähemmän.