Lapsuuden kesälomat olivat mahtavia, mutta silti pelkäsin yhtä opettajan kysymystä – Koulujen tehtävä on tuoda ihmisiä yhteen
Suomalaisen koulun ja opettajakoulutuksen isänä pidetty Uno Cygnaeus halusi luoda koulun avulla tasa-arvoisen yhteiskunnan. Tänä päivänä hyvinvointierot kuitenkin kasvavat, kirjoittaa Maryan Abdulkarim.
Muistan lapsuuteni kesälomia lämmöllä. Ne tuntuivat pitkiltä vapauden hetkiltä, joihin kuului seikkailua, vesileikkejä ja jäätelöä. Mutta muistan myös sen jännityksen vatsanpohjassa, kun ensimmäinen koulupäivä lähestyi, koska tiesin opettajan kysyvän jokaiselta saman kysymyksen: Mitä teit kesällä?
Pelkäsin, että vastaukseni paljastaisi perheeni taloudellisen tilanteen, mitä muut oppilaat sanoisivat ja että saisin osakseni sääliä. Emme käyneet ulkomailla, emme omistaneet mökkiä, eikä minulla ollut mummolaa maaseudulla, jonne mennä. Olin kotona ja leikin enimmäkseen pihapiirin muiden lasten ja sisarusteni kanssa. Nyt aikuisena lapsuuteni pelot tuntuvat lähinnä naurettavilta. Kesälomanihan olivat mahtavia. Silti aihe palaa usein mieleeni.
Tänä vuonna koululaisten kesälomien alkaessa pohdin sitä, kuinka suomalaisen koulun ja opettajakoulutuksen isänä pidetty Uno Cygnaeus (1810–1888)halusi aikanaan koulutuksen kautta luoda tasa-arvoisen yhteiskunnan. Ajatus siitä, miten vapaus, veljeys ja tasa-arvo voitaisiin toteuttaa koulutuksen kautta syntyi Cygnaeuksen ollessa kirkon palveluksessa Alaskassa vuosina 1840–1845.
Suomalaisen koulun alkuperäisen ajatuksen mukaan (kansa)koulun tehtävänä oli tarjota oppilaille tasapuoliset mahdollisuudet oppia ja kehittyä. Cygnaeus esimerkiksi vastusti ajatusta, jonka mukaan (kansa)koulu olisi laitos, jossa rahvaan lapsille annetaan riittämättömästi tietoja ja taitoja, jotta he jäisivät muiden palvelijoiksi. Tämä Cygnaeuksen ajatus on varmasti osaltaan mahdollistanut sen, että Suomessa luokkanousu koulutuksen kautta ei ole ollut pelkkä teoreettinen mahdollisuus, vaan monien käytännössä toteuttama tosiasia.
”Pelkäsin, että vastaukseni paljastaisi taloudellisen tilanteemme, mitä muut sanoisivat ja että saisin osakseni sääliä.”
Cygnaeuksen ajoista kuljettiin paljon yli sata vuotta siihen hetkeen, kun Suomeen tuli peruskoulu. Peruskoulua on Suomessa ollut pian 50 vuoden ajan. Nyt peruskoulun hienouksiin kuuluvat myös kouluterveydenhuolto ja oppilashuoltotiimit. Näiden tulisi tunnistaa ja ottaa koppia koululaisista, jotka tarvitsevat tukea.
Nykyresursseilla tämä on kuitenkin tehty hyvin vaikeaksi.
Taloudellisten ja terveydellisten erojen ohella merkitystä on myös lasta lähellä olevilla aikuisilla. Yhteiskunnan palvelujen saavutettavuudessa on hälyttäviä eroja – ja silloin korostuvat lähiaikuisten tuki ja resurssit. Nuori, jonka asioita hoitaa aikuinen, jolla on aikaa ja resursseja, saa todennäköisemmin hänelle kuuluvat palvelut verrattuna nuoreen, jolla ei tällaista aikuista ole.
Lasten ja nuorten hyvinvointierojen kasvaessa paine keksiä toimivia ratkaisuja kasvaa. Yhteisöllisyyden kokemus on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Erityisesti isoissa kaupungeissa emme kohtaa toisiamme arjessamme. Tämä korostaa koulun merkitystä tuoda eri todellisuudet yhteen.
Nykytilanne ei ole syntynyt itsestään. Se on syntynyt aktiivisten poliittisten valintojen kautta ja sen seuraukset ovat kestämättömät. Meidän täytyy valita toisin. Palataan Cygnaeuksen idean äärelle: Tehdään peruskoulusta ihmisiä yhteen ja yhteiselle polulle saattava ja tasavertainen!
