Päiväkodissa opettava Paco Diop: Aikuisten pitää kannustaa puhumaan suomea, eikä tarttua kielioppivirheisiin

On äärimmäisen tärkeää, että monikielisen perheen lapsi saa puhua päiväkodissa omaa äidinkieltään ilman, että siihen liittyy häpeää. Näin sanoo turkulainen Paco Diop. Hän on työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana Turun päiväkodeissa 10 vuotta.

– Näen usein tilanteita, joissa lapsi puhuu äidinkieltään, mutta vanhempi vastaa hänelle suomeksi. Vanhemmat haluavat näyttää, että ovat sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Lapsi saattaa havaita, että vanhempi käyttäytyy oudosti.

– Silloin lapsi ei usko enää omaan identiteettiinsä. Suomalainen voi kuitenkin olla monella tavalla.

Diopin mukaan vanhempien pitää huolehtia siitä, että sekä suomalaisuus että lapsen kotikulttuuri ovat vahvoja.

Hiljattain julkaistiin Jyväskylän yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimus, jossa todettiin, että yli 60 prosenttia maahanmuuttajataustaisista oppilaista ei osaa kouluiässä lukea riittävän hyvin selviytyäkseen täysipainoisesti yhteiskunnassa. Samalla heräsi keskustelu, että kielenoppimisen ongelmiin pitäisi puuttua jo varhaiskasvatuksessa.

Paco Diop on turkulainen varhaiskasvatuksen opettaja ja ihmisoikeusaktivisti. Hän toimii myös Turun kunnallispolitiikassa vasemmistoliiton edustajana kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna.

Myös Paco Diopin mukaan lapset tarvitsevat vahvaa suomen kielen taitoa. Hän perää ammattikasvattajilta lapsilähtöisyyttä ja kannustavaa otetta.

– Tämä on hyvin yksilöllinen ja lapsilähtöinen asia. Meidän pitää tunnistaa, millaista tukea lapsi tarvitsee, Paco Diop sanoo.

Hänen mukaansa on kuitenkin epärealistista vaatia, että äidinkielenään jotain muuta kuin suomea puhuvat lapset olisivat koskaan samalla tasolla kuin suomea äidinkielenään puhuvat lapset.

– Me aikuiset voimme valita, rakennammeko lapsille siltaa menestyä vai nostammeko jatkuvasti esiin vain kielioppivirheitä ja hoemme, että sinun pitää oppia lisää ja lisää suomen kieltä.

Lapsiin pitää suhtautua luontevana osana Suomea.

– Lapsi ei voi olla koko ikäänsä maahanmuuttaja. Hän on myös suomalainen lapsi, Paco Diop sanoo.

Siksi hän puhuukin mieluummin monikielisistä lapsista kuin maahanmuuttajataustaisista.

Varhaiskasvatuksessa opettaja tekee kunkin lapsen osalta yksilöllisen suunnitelman tavoitteista ja menetelmistä. Diop perää kuitenkin kunnilta ja poliitikoilta resursseja ja muita asiantuntijoita avuksi.

Nämä ovat kuntien päätöksiä ja poliittisia päätöksiä. Diopin mukaan varhaiskasvatukseen panostaminen on parasta mahdollista sijoitusta tulevaisuuteen.

– Silloin voidaan ennakoida ja ehkäistä monia ongelmia lasten myöhemmässä elämässä.

Paco Diop muutti itse Suomeen 18 vuotta sitten Senegalista. Hän toimii aktiivisesti Turun kunnallispolitiikassa vasemmistoliiton varavaltuutettuna ja nostaa esiin monia rasismiin liittyviä aiheita. Kieli on yksi niistä.

– Kuulen usein, miten väheksytään lapsia, jotka puhuvat niin sanottua mamukieltä.

Paco puhuu hyvää suomea.

– Ei kukaan voi silti edellyttää, että puhun suomea samalla tavalla kuin täällä syntyneet.

Sanoilla on merkitystä sekä lasten että aikuisten puheessa.

– Suomen kieli kehittyy ajan mukana juuri siten, miten ihmiset käyttävät sitä. Esimerkiksi englanti on vahva kieli tällä hetkellä joka puolella maailmaa, koska se pystyy sopeutumaan erilaisten ihmisten tarpeisiin ja käyttöön.

Sanoilla on iso merkitys myös rasismin ehkäisyssä. Paco Diop kertoo esimerkin.

– Urani aikana olen kohdannut lapsia, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät halua leikkiä mustaihoisten lasten kanssa. En vastaa lapselle sillä hetkellä mitään. Otan mieluummin asian esille lasten parlamentissa, joka on meillä kerran viikossa.

Parlamentissa päätetään yhdessä tulevan viikon ohjelmasta ja äänestetään eri vaihtoehdoista. Ohjeiden ja muiden kuuntelu on tärkeää.

– Keskustelemme erilaisuuden arvostamisesta. En puhu erilaisuuden hyväksymisestä, sillä se tarkoittaa sitä, että joillakin on tahto tai valta hyväksyä muita. Puhumme mieluummin siitä, miten olemme kaikki erilaisia, näytämme erilaisilta, mutta olemme kaikki samanvertaisia.

Paco Diop ei halua nolostuttaa ketään yksittäistä lasta. Siksi keskustelu käydään porukalla.

– Kysyn lapsilta, mikä heidän mielestään minun ihonvärini on. Sitten jokainen pohtii, mikä hänen ihonvärinsä on: olenko musta, ruskea, valkoinen vai jotain muuta.

Lopputuloksena on, että ryhmässä aloittaneet lapset leikkivät kaikkien kanssa.

Paco Diopin mukaan jo alle 6-vuotiaat lapset voivat alkaa sisäistää rotuennakkoluuloja. Lapset tunnistavat myös hierarkiaa ja valtasuhteita.

– Kasvattajien on oltava valppaina. Heillä pitää olla eväitä puuttua rasistisiin tilanteisiin ja luoda anti-rasistista toimintakulttuuria ryhmässä.

Paco Diapilla on konkreettisia keinoja tähän. Hän esimerkiksi lukee lapsille kirjoja, jotka auttavat heitä arvostamaan itseään ja muita. Välillä hän muuttaa lukiessaan kirjojen henkilöiden nimiä.

– Haluan auttaa Suomessa asuvia lapsia ymmärtämään, että kirjan sankarin nimi voi olla myös Mohammed tai Fatima. Samalla heidän kaltaisensa lapset huomaavat, että heistä puhutaan arvostavasti.

Jos yhteistä kieltä ei ole tai kieli on puutteellista, Paco Diop käyttää kuvakortteja.

– Kuvat toimivat hyvin tilanteissa, joissa tunteita ei voida tuoda sanoilla esiin. Kuvissakin pitää huomioida moninaisuus.

Paco Diopin mukaan varhaiskasvatuksessa tärkeintä on luoda turvallinen oppimisympäristö kaikille lapsille.

– Jos tässä ei onnistuta, se aiheuttaa ylemmyys- ja alemmuuskomplekseja lapsille.

Yksi ratkaisu rakenteellisen rasismin torjumisessa olisi Paco Diopin mukaan varhaiskasvattajien koulutus. Anti-rasistista koulutusta on hänen mukaansa Turussa tarjolla paljon, mutta osaa ammattilaisista saattaa pelottaa osallistua.

– Silloin astutaan epämukavuusalueelle ja joudutaan ehkä kokemaan häpeää omasta toiminnasta. Silti he ovat ihan hyviä kasvattajia, ja toivon, että he pystyisivät astumaan pelkonsa yli.

Paco Diop korostaa, että perheiden moninaisuus on tärkeää huomioida. Lapsen asiat pitää kertoa vanhemmille kattavasti. Samalla pitää kuunnella, mitä juuri tämä perhe toivoo ja mitkä asiat heille ovat varhaiskasvatuksessa tärkeitä.

Varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa toimintaa päiväkodissa. Joskus voi tulla tilanteita, joissa se poikkeaa perheen tavasta toimia. Tällöin ammattilaisen on panostettava viestintään ja kommunikoitava niin, ettei jää väärinkäsityksiä. Yleensä vanhemmat luottavat henkilökuntaan.

– Itse ajattelen, että me olemme asiakaspalvelutehtävässä. Ihminen aistii, miten hänet otetaan vastaan, kun hän astuu huoneeseen. Puheen sävy on tärkeää. Jos huoltaja ei osaa suomea kunnolla, se ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin tyhmä.

Paco Diopin mukaan varhaiskasvatukseen tarvitaan ei-valkoisia kasvattajia sillanrakentajiksi. Kun oppimisympäristö on moninainen, se vahvistaa turvallisuutta ja palvelee sekä valkoisia että ei-valkoisia suomalaisia lapsia.

– Jos tämä toteutuu vasta koulussa, se on jo liian myöhäistä.