Endometrioosi riisti näyttelijä Ushma Olavalta unelman äitiydestä – ”Tyhjyys kulkee rinnalla aina”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Näyttelijä Ushma Olava makasi Putous-ohjelman lavasteissa yllään sketsihahmonsa Mursun massiivinen rooliasu: pitkä, harmaa kokopuku, johon kuuluivat tuuheat viikset ja leuan alla riippuvat hampaat. Oli vuoden 2023 alku, ja endometrioosikivut olivat taas ottaneet vallan. Ne vetivät kropan kokonaisvaltaiseen kramppiin, joka ylsi pahimmillaan pakarasta nieluun. Siksi Ushma kävi kohtausta läpi pitkältään ohjaaja Antti Tuomas Heikkisen kanssa.

Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle. Tutuissa työyhteisöissä Ushman endometrioosikipuihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti, mutta hän ei ole itse aiemmin halunnut puhua sairaudesta julkisesti.

– En ole halunnut valittajan leimaa. Endometrioosi on vaikuttanut kuitenkin kolmekymmentä vuotta elämässäni kaikkeen. Olen ollut optimisti, mutta huomaan muuttuneeni iän myötä kyynisemmäksi, tai ainakin hyvin realistiseksi, Ushma myöntää ja hymyilee tuttua, lämmintä hymyään, jossa on lähemmin tarkasteltuna surumielinen vivahde.

Suurin suru on ollut endometrioosin aiheuttama lapsettomuus. Juuri 44 vuotta täyttänyt Ushma on yrittänyt saada lasta 26-vuotiaasta lähtien, toivonut sitä koko ikänsä. Hän toivoo, että asiasta puhuminen antaisi vertaistukea muille.

Ushman ja puoliso Pekka Olavan omakotitalo Vantaalla on aikoinaan ostettu perhehaavetta ajatellen lapsiystävälliseltä alueelta leikkikenttää vastapäätä. Isolla pihalla juoksentelee nyt parin koira, australianlabradoodle Rauli.

– Tuntuu, että kesällä ehdimme käydä kotona hoitamassa vain pihaa, Ushma nauraa.

Hän on näytellyt kesän Vesa-Matti Loirin elämästä kertovassa Vesku-musikaalissa Valkeakoskella. Pekka kiertää artistien keikoilla valosuunnittelijana. Pari tapasi työn kautta yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Ushma oli hakenut Popstars-ohjelmaan vuonna 2002, kun hän vietti lukion jälkeen välivuotta. Ohjelman jälkeen perustettiin Gimmel-yhtye, jossa olivat Ushman lisäksi mukana Jenni Vartiainen ja Susanna Korvala. Pekka toimi yhtyeen valomiehenä.

– Kun bändi lopetti, mietin soolouraakin, mutta tunnistin, että olen ryhmässä tekijä. En uskaltaisi olla yksin lavalla, mutta muistan adrenaliinin, joka virtasi, kun koulunäytelmässä sain yleisön nauramaan.

Ushma muisti taas haaveensa teatterikorkeakoulusta, jonne hän oli hakenut kerran. Hän haki sinne uudelleen – ja pääsi sisään.

Ushma oli 24-vuotias, kun hän ja Pekka menivät naimisiin. Pekan kanssa Ushmalla oli toinenkin unelma, vanhemmuus. Ushma halusi olla äiti.

– Haaveilin siitä jo pienenä. Leikin nukeilla vielä 9-vuotiaana. Saatoin herätä paijaamaan nukkea, joka muka itki.

Ushma valmistui teatterikorkeakoulusta 28-vuotiaana. Pari oli alkanut yrittää raskautta jo kaksi vuotta aikaisemmin. Samoihin aikoihin löydettiin Ushman endometrioosi, joka oli oireillut kivuliaina kuukautisina 14-vuotiaasta.

Ushman nuoruudessa 1990-luvulla endometrioosia ei juuri tunnettu. Kuukautiskivut ohitettiin naistenvaivoihin kuuluvina.

– Nuoruuden gynekologini olisi voinut tietää asiasta enemmän. Sain kipulääkkeitä, mutta sairautta ei hoidettu oikein.

Kun Ushma lopetti lapsihaaveen vuoksi e-pillerit, alkoivat myös koko vartalon krampit. Ushma nimittää kiputiloja hermokivuksi.

– Luulin, että olin ollut aikaisemmin todella kipeä, mutta nyt kramppaavat kivut pahenivat.

Kun lasta ei vuoden yrittämisen jälkeen kuulunut, pari ohjattiin jatkotutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin. Nopeasti selvisi, että kahden freelancer-työtä tekevän aikataulut oli usein mahdotonta sovittaa yhteen kunnallisten hedelmöityshoitojen kanssa. Ushma kokee myös, ettei heille missään kohtaa tarkemmin kerrottu, mitä hoidot tarkoittivat.

– Papereissa vain luki, että tällaista on löydetty ja hoidot alkavat. Tutkimuspöydällä en tiennyt, mitä minulle edes tehdään, Ushma muistelee.

Hoidot pahensivat endometrioosikipuja. Kuukautisten aikana Ushma lääkitsi itseään tarkasti neljän tunnin välein kahdella eri kipulääkkeellä, myös öisin.

– Öisin kellon piti olla soittamassa kaksi kertaa, sillä jos kuukautiskipu iskee päälle, se ei helposti taitu. Sairaus käärii ympärilleen koko kehon ja elämän, hän kuvaa.

Muutaman vuoden jälkeen pari hakeutui yksityiselle klinikalle. Siellä lääkäri ehdotti lopulta leikkausta, joka voi joissain endometrioositapauksissa auttaa raskaaksi tulemisessa. Se tehtiin vuonna 2015. Selvisi, että osa rakosta ja umpilisäke olivat kokonaan endometrioosikasvuston peitossa. Kirurgi poisti umpilisäkkeen yhdessä suolenpätkän mukana.

Leikkauksesta ja pitkistä hedelmöityshoidoista huolimatta Ushma ei ole tullut ikinä raskaaksi. Hän ei osaa sanoa, oliko hyvä vai huono asia, että hän tuntee kehonsa syklit niin tarkasti.

– Kun alkio oli istutettu kohtuun, meni viikko ja joka kerta tunsin, että en ole raskaana.

Se oli hyvin raskasta.

– On käsittämätöntä, miten ihminen voi vajota suuresta toivosta aivan pohjalle parin viikon välein. Pahinta ehkä oli se, miten katkeruus, viha ja kateus vuorottelivat pettymyksen keskellä.

Välillä Ushman mieli kyseli, miksi joillakin perheen saaminen onnistuu helposti, mutta hänellä ei. Sekin tuntui pahalta. Ei hän ole kateellinen ihminen.

– Tiesin, etteivät muiden lapset ole minulta pois. Eiväthän ne ole minun lapsiani.

Hoidot kestivät lopulta kymmenen vuotta. Onnellisimpia aikoja olivat kesät, jolloin hoidot olivat tauolla.

– Silloin kroppa sai levätä, ja olimme paineista sekä hoitoaikatauluista vapaita.

Vuonna 2017 Pekka katsoi taas kotona kivuissaan sohvalla makaavaa puolisoa.

– Hän puhalsi pelin poikki ja sanoi, että nyt saa riittää. Itse olisin ollut valmis jatkamaan yrittämistä, vaikka järkeni sanoi muuta. Meissä naisissa on näissä asioissa uskomaton voima – vai sittenkin hullu toiveikkuus?

Ushma kiittelee puolisonsa tukea.

– Pekka on reipas ja sopeutuva luonne. Arvelen, että tämä asia on ollut hänellekin suurin suru elämässä. On tosi arvokasta, että hän on pysynyt aina rinnallani. Olemme ensisijaisesti me, ja hyvinvointini on ollut hänelle asia, jota ei lähdetä riskeeraamaan.

Päätöksen jälkeen endometrioosikivut saatiin kuriin kahden eri pillerin yhdistelmällä. Sama yhdistelmä olisi voinut ehkäistä sen leviämisen jo nuorempana.

Mistä löytää merkityksellisyyttä, kun elämän suurin haave jää täyttymättä? Sitä Ushma myöntää miettivänsä yhä.

– Kun olin pahimman surun ja katkeruuden alhossa, kävin läpi ajatusta, että mitä jos meille ei tulekaan lasta? Katsoin kaikki dokumentit ja luin lehtijutut, jotka kertoivat lapsettomuudesta. Kaikki ne päättyivät onnellisesti, että jonkun ihmeen kautta lapsi syntyi.

Ushma huomasi kysyvänsä, miten jatkavat ne ihmiset ja parit, joille lasta ei yrityksistä huolimatta tule. Miten he menevät elämässä eteenpäin? Hän olisi kaivannut vertaistukea.

Ushma on huomannut, ettei ole enää sama ihminen kuin hedelmöityshoitojen alkaessa.

– Voi olla, ettei merkityksettömyyden tunne menekään pois. Että tyhjyyden tilalle ei tule mitään. Elämä voi olla hyvää, ja elänkin ihan hyvää elämää, mutta tyhjyys kulkee rinnalla aina. Se on vain hyväksyttävä. Se on ehkä se pessimistis-realistinen vertaistukeni.

Toiveikkuudesta on ollut silti vaikea luopua.

– Tein sairaan ratkaisun ja lopetin nelikymppisenä vielä kertaalleen hormonaalisen ehkäisylääkityksen. Ajattelin, että jos se toisikin tähtiin kirjoitetun ihmeraskauden, mutta lääkkeettömien vuosien aikana endometrioosi paheni. Nyt olen tukevasti taas lääkkeillä.

Ushman elämään sisältöä ovat tuoneet omat koirat, ystävät ja mielekäs työ, jota hän on saanut tehdä monipuolisesti. Seuraavaksi vuorossa on Rosen rooli musikaaliparodiassa Titanique, joka on kunnianosoitus Celine Dionin musiikille.

Ushmalla ja hänen ystävällään Erinillä on ollut kaksikymmentä vuotta hauska tapa. He pukeutuvat joulun alla tontuiksi ja käyvät kurkkimassa tuttujen lapsiperheiden ikkunoista. Perinne sai alkunsa, kun Ushman kummipoika oli pieni. Ushmalla on monen ikäisiä kummilapsia.

Monesta on sydäntä särkevää, miten empaattinen ja muut huomioiva ihminen jää ilman omaa lasta. Tahattomasti lapsettomana Ushma on kuullut kaikki mahdolliset kysymykset, kuten miksi ette adoptoi.

– Siinä kysyjä ohittaa lapsettoman surun, vaikkei sitä tarkoittaisikaan. Itse koin, että lapsettomuushoitojakso oli niin raskas, ettei minulla ollut henkisiä resursseja lähteä kokeilemaan epävarmaa adoptiota. Olimme siinä kohtaa jo myös suht iäkkäitä adoptiota ajatellen.

Kun Ushma oli nuorempi, hänestä oli raskasta nähdä nuoria äitejä lapsineen.

– Nykyään tajuan, etteivät he enää ole useinkaan minun ikäisiäni. Olen kasvanut sillä tavalla ulos tästä.

Siitä huolimatta Ushma on miettinyt, voiko lapsettomuutta edes käsitellä lopullisesti. Yhä eteen tulee tilanteita, joissa hän tuntee ulkopuolisuutta sen vuoksi. Viime äitienpäivä oli taas vaikea. Onko asian käsitellyt vasta, kun se ei biologisesti ole enää mahdollista?

Vaihdevuodet vievät usein mukanaan endometrioosin, mutta tuovat tahattomasti lapsettomalle uuden surun.

– Joudun käsittelemään asiaa uudestaan sitten, kun ikätovereista tulee isovanhempia. Se on elämän jatkumoa. Mutta ehkä voin olla siinä kohtaa vertaistukena niille, joilla isovanhemmuutta ei suoda. Muuten on vain ajateltava, että elämä menee niin kuin se menee. ●”

Meikki Muru Ritala. Tyyli Annette Tamminen. Vihreä mekko ja korut Ulla Hirvas. Kuviollinen mekko Metsola, korut Ulla Hirvas Shop. Punainen mekko Céleste Helsinki.