Yhteiskunnallisten päätösten takana vaikuttavat kateus, kauna ja lapsenomaiset motiivit
On poliittisia ryhmittymiä, joiden moottori käy lähes pelkästään kateudella ja kaunalla. Tai entäpä ahneus, joka sekin on varsin yleinen motivaatiotekijä? Näin lapsellisia ja kehittymättömiä tunteita esiintyy siis yhteiskunnan huipulla saakka, kirjoittaa Asta Leppä.
Tässä iässä tulen toisinaan ajatelleeksi lapsuutta. Eritoten suhdettani aikuisiin ja ”maailmaan”, joka tuntui olevan valovuosien päässä.
Aivan kuten lapsuuden maailma rajoittui kotiin, lähimetsään, kouluun ja kesämökille – sen pidemmälle en pystynyt juuri näkemään – myös aikuiset näyttäytyivät epätavallisen tietävinä ja itsevarmoina. Tosiasiassa äitini sai minut vajaa 21-vuotiaana. Kun pääsin ylioppilaaksi olin 18-vuotias, äiti 39-vuotias.
Suurten ikäluokkien aikuistumisprosessi oli nopeampi ja varhaisempi kuin sen jälkeisten sukupolvien, lapsia saatiin varhain, vakituinen työ löytyi nopeasti ja lopulta, vuosien kuluttua, eläköidyttiin ja vetäydyttiin. 50-vuotiaalle lahjoitettiin keinutuoli.
”Silti vieläkin suurempi ihme aikuiseksi kasvaessa oli aikuisuuden valetarinan paljastuminen. ”
Lapsuuteni aikaan elettiin myös huomattavasti suljetummassa ja yhtenäisemmässä Suomessa kuin nyt. Maailma todellakin oli jossakin kaukana, ulkomaille matkustaminen oli luksusta ja eksoottista – mieleen tulee Keihäsmatkojen Kalevi Keihänen, joka poseerasi chinchillaturkki ja tangat yllä lentokoneen edessä.
Sittemmin maailma maallistui ja läheni, nyt tutut matkustavat lomalle Etelä-Koreaan, viettävät talvensa Chilessä tai puksuttavat junalla Amerikan halki, eikä kukaan levittele hämmästyneenä silmiään. Tällainen on aivan luonnollista, tavoiteltavaakin.
Silti vieläkin suurempi ihme aikuiseksi kasvaessa oli aikuisuuden valetarinan paljastuminen.
Mitään niin mullistavaa kuin aikuistuminen ei nimittäin koskaan tapahtunut. Tunteet pysyvät pohjimmiltaan samoina, ainut, mikä muuttui oli se, että niitä osasi naamioida paremmin.
”Jokainen muistaa, miten luottavaisena saattoi lapsena nukkua auton hyrinään, kun äiti tai isä ajoi moottoritiellä pääkallokelissä.”
Monessakin suhteessa koen, että elämme kollektiivisessa sadussa. Matrix-elokuvasta tuttu todellisuuden tosi luonteen paljastava ”red pill” ei tarkoitakaan maailmanlaajuista salaliittoa, vaan sitä, että monien yhteiskunnallisten päätösten takana vaikuttavat lapsenomaiset ja irrationaaliset motiivit.
Ne toki kääritään vakuuttavilta kuulostaviin perusteluihin kuten rahapuheeseen, mutta tarkemmin syynätessä paljastuu niiden todellinen olemus. Yksi tällainen on esimerkiksi perusteeton, häijy kateus ihmisryhmiä kohtaan, jotka tuntuvat pääsevän ”liian helpolla” tai jotka eivät tunnu ansainneen yhteiskunnallista tukea.
On poliittisia ryhmittymiä, joiden moottori käy lähes pelkästään kateudella ja kaunalla. Tai entäpä ahneus, joka sekin on varsin yleinen motivaatiotekijä? Näin lapsellisia ja kehittymättömiä tunteita esiintyy siis yhteiskunnan huipulla saakka.
Jokainen muistaa, miten luottavaisena saattoi lapsena nukkua auton hyrinään, kun äiti tai isä ajoi moottoritiellä pääkallokelissä. Pahaa ei voinut tapahtua, luottamus oli täydellinen. Vasta kun oma lapsi nukkui samassa tilanteessa, ymmärsi, miten riskialtista elämä oli ja miten heikko oli itse: kuin epävarma lapsi aikuisen kehossa.
Sama ymmärrys pitäisi tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kun epävarmuuden tunnistaa ja perimmäiset motiivit piirtyvät esiin, ehkä päätöksetkin muuttuvat.
Korjaus: Kalevi Keihäsen turkin materiaali on vaihdettu muotoon chinchillaturkki 17.6.
