Poliisi haki Pasin ja Erjan lapset kesken koulupäivän – Siitä alkaneet tapahtumat muuttivat perheen koko elämän

Helmikuinen aamupäivä vuonna 2023. Pasi ja Erja ajavat kohti lastensuojelun kanssa sovittua palaveria, jossa on tarkoitus keskustella perheen tilanteesta rakentavasti ja avoimesti. Edellisenä päivänä poliisi on tehnyt heille kotietsinnän, jossa löytyi ampuma-ase ja pieni määrä amfetamiinia. Tilannetta ei pidetty niin kiireellisenä, että olisi tarvittu välittömiä toimia. Seuraavana aamuna lapset ovat lähteneet kouluun normaalisti ja lastensuojelun kokous oli sovittu pidettäväksi koulupäivän aikana.

Vanhemmat eivät tiedä, että samaan aikaan lastensuojelu ja poliisi ovat matkalla hakemaan heidän lapsiaan koulusta. Poliisit laittavat 12-vuotiaan tyttären käsirautoihin luokkatovereiden edessä ja vievät hänet sijaishuoltoon. Myöhemmin samana päivänä myös 9-vuotias poika haetaan koulusta vastaanottoyksikköön.

– Emme saaneet sosiaalityöntekijää kiinni ja meille ilmoitettiin myöhemmin, että lapset oli otettu huostaan ja että heille pitäisi viedä vaatteita sijoituspaikkaan, Pasi kertoo nyt, kaksi ja puoli vuotta tapahtumien jälkeen.

Tässä jutussa pariskunta esiintyy pelkillä etunimillään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Pasi ja Erja haluavat kuitenkin kertoa kokemuksistaan lastensuojelun kanssa ja tapahtumista, jotka muuttivat koko perheen elämän – lopulta hyvään suuntaan.

Kiireellinen sijoitus on viranomaispäätös, joka tehdään, kun vanhemmat eivät väliaikaisesti kykene huolehtimaan lapsesta tai jos lapsi on välittömässä vaarassa. Viime vuonna tällaisia sijoituksia tehtiin Suomessa lähes viisituhatta.

Pasin ja Erjan perheen elämä näytti ulospäin normaalilta. Todellisuudessa arkea elettiin päihteiden ehdoilla, ja molemmat käyttivät amfetamiinia päivittäin. He olivat itse ottaneet yhteyttä lastensuojeluun pyytääkseen apua ja kertoneet ensimmäistä kertaa rehellisesti tilanteestaan.

– Siksi tuntui täysin kohtuuttomalta, että lapset käytiin vain hakemassa koulusta ilman, että meille kerrottiin mitään. Tyttäreni ei olisi pitänyt joutua sellaiseen tilanteeseen, Pasi sanoo.

Myöhemmin tehdyssä selvityksessä eduskunnan oikeusasiamies oli samaa mieltä. Tyttären raudoittaminen luokkatoverien edessä oli lapselle tarpeettoman nöyryyttävää.

Tyhjään kotiin palattuaan Pasi ja Erja istuivat tietokoneelle ja alkoivat käydä läpi lastensuojelulakia. He halusivat tehdä kaikkensa sen eteen, että perhe pysyisi kasassa, eikä lapsia otettaisi pysyvästi huostaan.

Oli selvää, että tämän saavuttamiseksi heillä olisi edessään valtava elämänmuutos.

Lähtökohdat yhteistyölle lastensuojelun kanssa eivät olleet kummoiset tuon yhden dramaattisen päivän tapahtumien jälkeen. Mutta vaikeasta alusta huolimatta yhteistyö oli välttämätöntä.

Huumeidenkäytön molemmat lopettivat heti kuin seinään. Se oli kuin maailma olisi romahtanut, Erja kuvailee. Hän heitti pois kaikki lääkkeensä, koska pelkäsi voivansa vahingoittaa itseään. Eniten hän oli huolissaan lapsista.

Pitkän uran rakennusalan johtotehtävissä tehneellä Pasilla oli oma tapansa suhtautua lastensuojelun kanssa asioimiseen.

– Olen tottunut siihen, että asioita pitää vain käsitellä kokouksissa.

Molemmat saivat nopeasti paikat päihdekuntoutukseen. Heidän sijoitettiin eri laitoksiin. Pasin mukaan tuntui helpottavalta, ettei kulisseja tarvinnut enää yrittää pitää yllä.

Hieman ennen päihdekuntoutukseen lähtöä he saivat dramaattisen soiton poliisilta. Perheen omakotitalo oli palanut niin, ettei mitään jäänyt jäljelle.

Uuden elämän rakentaminen oli aloitettava kirjaimellisesti tyhjästä.

Suomessa ainakin 42 000 lasta elää perheissä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on vakava päihdeongelma. Osa pyrkii kuntoutuksen avulla eroon riippuvuudestaan, mutta yleensä päihdeongelma pyritään vain peittämään mahdollisimman hyvin. Aineista eroon pääseminen voi tuntua täysin mahdottomalta.

Erja tunnustaa, ettei hänellä ja Pasilla ollut aluksi suuria odotuksia kuntoutuksen onnistumisesta. Tarkoitus oli lähinnä palauttaa vanhat kulissit. Kaksoiselämän eläminen oli hänelle tuttua jo lapsuudesta.

Erjan oma lapsuus päihderiippuvaisten vanhempien kanssa sisälsi väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Nuoruudessa viiltely oli hänelle keino kestää sisällään pitämiä vaikeita tunteita.

– Kun lopulta uskalsin kertoa parhaalle kaverilleni, hän paljasti asian koulussa ja minua alettiin kiusaamaan. Koulu jäi kesken kahdeksannella luokalla, Erja kertoo.

Päihteiden käytön hän aloitti jo 11-vuotiaana, mutta ei aiemmin mieltänyt itseään päihdeongelmaiseksi. Alkuvaiheen kuntoutus ei tuntunut auttavan, mutta myöhemmin Minnesota-hoidossa hänen oli kohdattava elämänsä sellaisena kuin se oli.

– Vasta siellä ihan oikeasti käsitin, miten päihteet olivat olleet mukana ihan kaikessa.

Pasi aloitti kuntoutuksen Mikkeli-yhteisössä, missä erityisesti pakolliset vertaisryhmät saivat hänet ymmärtämään, ettei hän halunnut palata entiseen tai toistaa lapsuudenkotinsa kaavaa.

Pasinkin lapsuuteen päihteet kuuluivat jo hyvin nuorena. Hän joi ensimmäisen humalansa 9-vuotiaana, minkä jälkeen mukaan tulivat kannabis ja amfetamiini. Lapsuuttaan Pasi kuitenkin kuvailee hyväksi.

– Olin itse todella herkkä ja ihailin tyyppejä, joilla oli niin sanotusta homma hallussa. Halusin itsekin sellaiseksi.

Pasi kouluttautui rakennusalalle työnjohtotehtäviin, mutta taustalla pyöri huumekauppa ja päivittäinen suonensisäinen amfetamiinin käyttö. Vuonna 2006 hän sai vankeustuomion törkeästä huumausainerikoksesta.

Toisiinsa Pasi ja Erja tutustuivat jo silloin, kun Erja asui vielä vanhempiensa kanssa. Yhteiselo alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta, kun Pasi pääsi vankilasta. Elämä näytti alkuun hyvältä, eivätkä päihteet kuuluneet vielä jokaiseen päivään.

Pasilla oli aiemmasta liitostaan kaksi lasta, joiden yksinhuoltaja hän silloin oli. Erjasta tuli kotiäiti. Pasi kävi töissä ja pian pariskunta sai myös yhteisiä lapsia. Perheellä oli omakotitalo ja sen pihassa kaksi autoa.

– Puitteet olivat kunnossa. Elämäni parhaat muistot liittyvät näihin vuosiin ja tilanteeseen, jossa hain lapset päiväkodista työpäivän jälkeen. Työpäivä oli takana, eikä minulla ollut kiire minnekään, Erja muistelee.

Pinnan alla kyti kuitenkin koko ajan. Vaikka Pasi tienasi työssään hyvin, osallistui hän samalla edelleen huumekauppaan.

– Olin palannut vankilan jälkeen vanhaan kaveriporukkaan ja takaisin entiseen asemaani. Vuosien tauon jälkeen aloin jälleen käyttää suonensisäisesti amfetamiinia. Se avasi oven kaikella pahalle.

Pian perheen arki pyöri päihteiden ympärillä. Kylpyläreissuille pakattiin mukaan luotiliivit ja lomillakin Pasi hoiti huumeasioita. Hän käytti amfetamiinia päivittäin myös työssäkäynnin lomassa, eikä kukaan huomannut mitään. Erja ei käyttänyt suonensisäisesti, mutta tarvitsi aineita jatkuvasti. Riidat ja kotiväkivalta lisääntyivät, mutta ulospäin kulissit pitivät ja lasten asiat hoidettiin.

Ensimmäinen merkki ulkomaailmaan siitä, ettei kaikki olekaan kunnossa, tuli noin neljä vuotta sitten. Erja yritti itsemurhaa.

– Myöhemmin selitin senkin niin, että kyseessä oli vahinko, Erja kertoo.

Paha olo syveni, ja lopulta Pasi paloi loppuun töissä. Myös hän suunnitteli itsemurhaa.

– Istuin ase ohimolla autotallissa ja olin yksinäisempi kuin koskaan.

Jälkeenpäin kumpikin on samaa mieltä siitä, että pahimmatkin tunteet oli koettava, että syntyi halu jonkinlaiseen muutokseen.

Lopullinen romahtaminen käynnistyi, kun Pasi reagoi väkivaltaisesti perheen nuorimman lapsen oireiluun. Lapsi oli alkanut purkaa pahaa oloaan vanhempiaan lyömällä – samaan tapaan kuin Pasi oli hyvin nuoresta lähtien tehnyt. Yhtenä iltana tilanne riistäytyi käsistä niin pahasti, että Erja soitti lastensuojelun päivystykseen.

– Poika sijoitettiin muutamaksi viikoksi ja meille tarjottiin perhekuntoutusta, jonne minä en kuitenkaan päässyt, koska seuloissa minulla näkyi kannabista, Pasi kertaa.

Erja ja lapset lähtivät perhekuntoutukseen, jossa Erjaa ohjattiin hakemaan yksinhuoltajuutta, vaikka perheen todellinen tilanne oli yhä tuntematon.

Henkisesti lopussa ollut Pasi kertoi lopulta lastensuojelulle kaiken. Että he eivät olleet lainkaan sellainen perhe kuin ulospäin näytti. Hän sanoo ymmärtäneensä, että jos kierrettä ei katkaista, hänen poikansa tulisi kulkemaan samaa reittiä kuin hän itsekin. Siksi hän myönsi viranomaisille olleensa väkivaltainen poikaansa kohtaa.

– Halusin osoittaa pojalle sen, ettei tekoni ollut oikein. Tiesin, mitä siitä seuraisi, mutta halusin kantaa vastuuni. Viranomaiset tekivät poliisille ilmoituksen ja asiaa käsiteltiin oikeudessa, missä kerroin toisesta vastaavasta teostani. Minut tuomittiin maksamaan pojalleni korvauksia, Pasi kertoo.

Pasin avautumisen jälkeen asioita oli tarkoitus käsitellä kokouksessa, jonne pariskunta oli matkalla, kun lastensuojelu teki lapsille kiireellisen sijoituksen.

Kuntoutuksen jälkeen pariskunta muutti samalle paikkakunnalle, minne lapset oli sijoitettu.

– Kun vakuutus korvasi asuntopalon, meille jäi sen verran rahaa, että saimme ostettua itsellemme ja lapsille sängyt, Erja kuvailee.

Hoidossa selvisi, että ainoa keino välttää vanhat ongelmat, on pysyä täysin erossa päihteistä, mikä vaatii päivittäistä työtä. Yhteinen päihdetyöntekijä ja vertaistukiryhmät ovat tukeneet matkaa, ja pariterapia on auttanut korjaamaan suhdetta.

Vaikeasta alusta huolimatta he pitävät lastensuojelun väliintuloa hyvänä ja tekevät tiivistä yhteistyötä heidän kanssaan. Tapahtuma mahdollisti muutoksen.

Erja suoritti myös elämänsä ensimmäisen ammattitutkinnon ja valmistui keväällä merkonomiksi. Syksyllä kumpikin aloittaa taas opinnot. Erja on valittu sairaanhoitajan Pasi ja mielenterveys- ja päihdetyön ammattiopintoihin.

Toinen lapsista on muuttamassa pian takaisin kotiin ja kun tilanne vakiintuu, toinenkin palaa sinne.

Pariskunta haaveilee tulevaisuudesta, jossa he voivat auttaa muita.

– Jospa voisimme työskennellä jossakin päihdekuntoutuslaitoksessa ja asua siinä lähistöllä, Erja sanoo.

Päihdeongelmien kanssa kamppaileville perheille Pasi ja Erja haluavat sanoa, että lopettaminen on mahdollista, mutta se vaatii työskentelyä. He toivovat oman tarinansa ja onnistumisensa voivan toimia esimerkkinä muille toivottamalta tuntuvassa tilanteessa oleville.

Yksi asia on varmaa: jos toinen erehtyy jälleen käyttämään päihteitä, ei kotiin ole enää tulemista.