_jouniharala-1_fr_1765266746709_1FHsj.jpg?w=3840&q=75)
Väkivallaton lapsuus ei toteudu Suomessa – myös väkivallan näkeminen on vahingollista
Väkivaltaan puuttumiseksi ja sen lopettamiseksi lapsen on tiedettävä, kenelle hän voi asiasta puhua ja mistä apua saa, sekä voitava luottaa, että häntä autetaan eikä jätetä yksin, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Lapsiin kohdistuva väkivalta tunnistetaan Suomessa edelleen heikosti, tai ainakin huomattava osa siitä. Aihetta käsittelee Sosiaali- ja terveysministeriön Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmassa vuosille 2026-2033. Paperinmakuisen kapulakielisyyden ei pidä antaa hämätä, suunnitelma on hyvällä asialla ja sisältää ratkaisuehdotuksia isoon yhteiskunnalliseen ongelmaan.
Poliisille tehtyjen ilmoitusten perusteella perheiden sisällä tapahtuva väkivalta on kasvussa. Lyöminen ja tukistaminen on laitonta, mutta hämärän rajamaille jää edelleenkin sellainen lähisuhdeväkivalta, jossa lapsi joutuu todistamaan pahoinpitelyä.
Nykytiedon valossa se on oma erillinen väkivallan muotonsa, jos lapsi joutuu näkemään tai kuulemaan perheenjäseneen kohdistuvaa väkivaltaa. Toisin kuin Suomessa, Ruotsin rikoslaissa tälle on oma rikosoikeudellinen terminsä, lapsirauharikos (barnfridsbrott).
”Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sitä, että väkivallasta puhuminen tehdään mahdolliseksi – ja että lasta kuunnellaan.”
Millaisia ratkaisuja vanhaan ongelmaan sitten on tarjolla? Väkivallaton lapsuus -suunnitelma korostaa lapsen äänen kuulumista ja sitä, että yhteiskunnan palveluissa lapsen oma ääni tulee kuulluksi.
Lapsi- ja perhepalveluiden arkiseen työhön tarvitaan aktiivisempaa ja rutiininomaista väkivallan tai sen uhkan puheeksi ottamista.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Vaikka sitä, että neuvolassa, päiväkodissa tai terveydenhoitajan vastaanotolla väkivallasta puhuminen tehdään mahdolliseksi ei vain vanhemmalle, vaan myös lapselle – ja että häntä kuunnellaan.
Väkivaltaan puuttumiseksi ja sen lopettamiseksi lapsen on tiedettävä, kenelle hän voi asiasta puhua ja mistä apua saa, sekä voitava luottaa, että häntä autetaan eikä jätetä yksin.
