Tuulilasi

Land Roverin juhlat – 65-vuotinen tutkimusretki

Land Roverin juhlat – 65-vuotinen tutkimusretki

Toisena ohjelmassa on lähtö vesille. Se tapahtuu heti aamupalan jälkeen, joka grillattuine camembertjuusto-croissanteineen yllättää jopa brittiläisen keittiön asiantuntijan. Myöhemmin tulossa on myös syntymäpäiväkakku, jonka Royal Air Force aikoo kuulemma lennättää helikopterilla tänne Packington Estateen.
Teksti AMS, Sebastian Renz
Kuvat Fotolia, AMS, Hans-Dieter Seufert
Mainos

Tervetuloa Land Roverin 65-vuotisjuhlaan. Voidaan väittää, ettei tämä ole mikään oikea juhla, varsinkaan kun kyse on Landysta, jota ei edes uhkaa eläke 67-vuotiaana. Tämän auton sankaritekoja voisi kuitenkin juhlia vaikka joka päivä – aina on jonkin aavikonylityksen, naparetken tai vuorikiipeilyn vuosipäivä.

Nyt kuitenkin jaetaan pelastusliivejä ja käydään läpi pelastusstrategioita.

Hieman ennen hyppyä veteen valokuvaaja Hans-Dieter päättää, että Defender on fotogeenisempi rannalta käsin ja jättää lammikkoon pulahtavan amfibioauton. Siellä moottorin teho siirtyy auton perässä olevaan pieneen potkuriin. Peräsintä saa ohjattua vipujen avulla, ja se toimiikin ehdottomasti suoremmin ja täsmällisemmin kuin ohjaus maan pinnalla.

Me pelästytämme muutaman sorsan, jotka ovat tottuneet siihen, että maa-aatelisto tähtäilee niitä – tosin yleensä humalassa ja siitä syystä melko epätarkasti. Tällä välin jalkatilaan alkaa tihkua lammesta vettä, mikä ei autoa juuri hetkauta. Tämä on nimittäin brittiläinen auto, joka ei ole tunnettu niinkään täydellisyydestään kuin siitä tosiasiasta, että kaikista heikkouksistaan huolimatta se on voittamaton.

Maalla, vedessä ja ilmassa

Land Rover on auto, jonka voi nähdä sekä maalla, vedessä että ilmassa. Kyllä, myös ilmassa. Air Force pudottaa nimittäin heitä varten kehitettyjä Lightweight-malleja mielellään lentokoneista. Lightweight-mallia kutsutaan tällä nimellä, koska sen oli tarkoitus olla standardimallia kevyempi, jotta niitä voitaisiin kuljettaa useampi kappale yhdellä lentokoneella. Valmiiksi kehitettynä se on kuitenkin painavampi kuin normaali Landy.

Epäonnistumista tässä melko olennaisessa seikassa teknikot kompensoivat mahdollisuudella purkaa osia painon alentamiseksi. Osat voitaisiin sitten kuljettaa toisella lentokoneella ja pudottaa erikseen. Se, miltä osin on kyse taktisesta edusta, kun sotilaiden täytyy ensin kasata autonsa kokoon, tai miten Land Rover ylipäätään onnistui huijaamaan sotaväen ottamaan tämän kiikkerän Forward Control -auton käyttöönsä, ei onneksi ole meidän huolemme tänään.

Juhlikaamme mieluummin tätä autoa, joka sai alkunsa myrskystä.

Kaikki alkoi keväällä 1946, kun Warwickshiren kreivikunnan yli pyyhkäisi hirmumyrsky, joka repi puita maasta ja tuhosi navettoja. Kolmen päivän jälkeen tuuli tyyntyi, ja Maurice Wilks aloitti siivoustyöt tilallaan. Siihen hän käytti sodan jälkeen löytämäänsä panssarivaunua. Apuun kiirehti puutarhuri Jeepillään – joka oli tietysti myös ”löydetty”. Kun Wilks näki Jeepin, hän ei olisi malttanut lopettaa siivoustöitä enää ollenkaan. Seurauksena tästä hän ehdotti veljelleen Spencerille yleisauton rakentamista. Koska veljekset toimivat sodan jälkeen vaikeuksissa olevien Rover-tehtaiden johtajistossa, ehdotus meni läpi.  

Muutos Rangeksi

Jos ensimmäinen prototyyppi olikin vielä uudelleen järjestelty Jeep keskiohjauksella, kehittyi maasturi 30.4.1948 alkaneen sarjatuotannon alkuun mennessä itsenäiseksi konseptikseen: alumiinikori yhdellä rungolla, jatkuva neliveto, keskitasauspyörästö. Näin syntyi auto, joka osasi enemmän kuin kaikki muut autot.

Land Rovereita oli palokunnalla, sairaankuljetusautoina, poliisiautoina sekä paavin ja kuningattaren ajokkeina. Kruunu lähetti niitä myös tukemaan romahtavaa kansainyhteisöä. Kun ei ollut enää mitään mitä tukea, tuli tilalle vuonna 1981 seikkailu Camel Trophyn muodossa. Ja edelleen Land Rover piti kiinni maineestaan autona, jota jatkuvasti vaivaa jokin mutta joka ei koskaan luovuta.

Sen asian suhteen harvinainen kasvojenkohotus ei muuttanut mitään: vuonna 1950 teknikot päättivät, että kytkettävä neliveto olisi parempi. Päätös kuitenkin peruttiin vuonna 1979. Seuraavina vuosina ilmestyi kolmiosainen sarja (1958, 1961, 1971), jossa muutokset olivat melko pieniä. Vuonna 1983 vuorossa oli Ninety ja vuonna 1989 Defender. Kaikki nämä muutokset ymmärtää paremmin, jos ei ajattele Land Roveria autona vaan talona, jonka julkisivua kohennetaan parin vuoden välein ja jonka olohuone järjestetään samalla uudelleen.

Vuoden 1953 Series I, jolla me nyt ajamme maissa, on kuitenkin melko karu koppero. Siitä löytyy vain muutama kaapeli valoa ja äkäisiä tuulilasinpyyhkimiä varten. Mukavuutta edustavat tekonahkaistuimet ja jousitus, joka olisi pitänyt kieltää ruumiillisen kurituksen uhalla. Moottori lähtee käyntiin koristen. Autossa on neljä vaihdetta eteen, ja kolmas ja neljäs vaihde on synkronoitu. Näin 86-tuumainen Landy kirskuu eteenpäin, harventaen samalla vähän metsää.

Nyt hyppäämme 12 vuotta eteenpäin, vuorossa on Series IIA, jossa oli aidot polkimet peltisten sijaan ja neljä synkronoitua vaihdetta, mutta ei edelleenkään mukavuutta. Sen asian suhteen ei ollut oikeastaan tapahtunut mitään muutosta. Yhä edelleen Land Rover karkotti helposti läheltään kaikki, jotka olisivat ajaneet sillä vain näön vuoksi. Myöskään uusi juhlamalli LXV ei kulje aivan suoraan, ja se myös pitää suunnanmuutoksia itsessään yliarvostettuina – onnettomuuksia ei Landyn näkökulmasta tapahdu sen kömpelyyden vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, ettei sen tieltä poistuta ajoissa.

Harppaus eteenpäin tapahtui vasta vuonna 1970 Range Roverin myötä. Se keinahteli eteenpäin pehmeillä kierrejousilla ja myllersi nyt jatkuvalla nelivedollaan maaston sijasta yhteiskuntaa. Ja kaikesta British Leylandin uneliaisuudesta huolimatta (neliovinen malli ja automatiikka myöhästyivät noin kymmenellä vuodella) siitä tuli menestys – nyt menossa on jo neljäs sukupolvi.

Me odotamme edelleen Air Forcea ja ajamme sillä aikaa parilla Land Roverilla. Ajamme huojuvalla ensimmäisellä Rangella, 110:llä, joka kantaa vuonna 1991 Tansaniassa ja vuonna 1992 Brasiliassa ja Guyanassa ajettujen Camel Trophyjen jättämät arvet, lommot ja lian arvokkaasti. Uusin idea on Defenderin sähköistäminen. Koska se imee 27 kilowattitunnin akkukapasiteetin tyhjiin 80 kilometrin matkalla ja koska pikalatausasemat Mombasan ja Ngorongoro-kraatterin välillä lienevät harvassa, se ei varmastikaan tule johtamaan tutkimusretkiä. Se ei haittaa, sillä kiitos sen, tutkimatonta maailmaa ei nykyään ole juuri enää olemassakaan. Jos Land Rover vielä jotain saavuttamatonta rajaa etsii, niin omaansa.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 6.11.2013