Kankaanpää ei koskaan noussut 90-luvun lamasta – Nyt siellä on Suomen korkeimpiin kuuluva perussuomalaisten kannatus – Mistä se kertoo?
Jopa suurin osa Suomen pienistä ja keskisuurista kaupungeista ei ole täysin noussut 90-luvun lamasta. Yksi niistä on Kankaanpää. Hyppäsimme elinkeinojohtajan auton kyytiin ja selvitimme, miten kaupunki pärjää.
Marko Rajamäki on 10 minuuttia etuajassa. Hän laskeutuu alas portaita kaupungintalon aulatilaan nopein askelin. Kädessään hänellä on paperinen kassi, joka sisältää mainosmateriaalia Kankaanpäästä. Eräänlaista mainosmateriaalia on itse kaupungintalokin, Heikki ja Kaija Sirenin piirtämä rakennus, joka on kuin malliesimerkki kankaanpääläisestä punatiilirakentamisesta.
Vaikka kello on vasta kymmentä vaille yhdeksän sateisena torstaiaamuna, Rajamäki tervehtii ja hymyilee virkeän oloisena.
– Mun auto on aika likainen, hän sanoo.
Lähempi tarkastelu osoittaa, ettei arvio ole aivan totta.
Olemme pyytäneet Kankaanpään elinkeinojohtajaa oppaaksemme kaupunkiin. Edellisenä päivänä Rajamäki on tehnyt pohjatöitä ja listannut, mitä kaikkea Kankaanpäästä kannattaisi kertoa julkisuuteen. Lopputuloksena on syntynyt A4-kokoinen liuska, päivän ohjelma. Totta kai elinkeinojohtajan on näytettävä, että elinvoimaa piilee joka nurkan takana.
On aika hypätä Rajamäen tumman Volkswagenin kyytiin ja lähteä tutustumisretkelle Kankaanpään ytimeen.
Tämän artikkelin lähtökohta ei välttämättä kuulosta hyvältä, jos edustaa Kankaanpään kaupunkia. Vaikuttaa nimittäin siltä, ettei Kankaanpää ole täysin toipunut lamasta. Siis vieläkään.
Nyt on kuitenkin oltava tarkkana, sillä Kankaanpää ei suinkaan ole ainoa tällainen paikka. Syksyllä 2024 väestö- ja muuttoliiketutkimukseen erikoistuneen MDI-konsulttitoimiston väestöennusteessa todettiin, että suuri osa Suomesta ei koskaan elpynyt 90-luvun lamasta.
MDI:n asiantuntija Rasmus Aro selvitti Avun pyynnöstä asiaa lisää. Luupin alla olivat laman vangeiksi jääneet pienet tai keskisuuret kaupungit. Aro kaivoi Tilastokeskuksen dataa työpaikkojen määrän kehityksestä, yrittäjien määrän kehityksestä, väestön kehityksestä ja työikäisen väestön kehityksestä sekä muuttoliikkeestä vuosilta 1987–1923.
Mikään suomalainen kunta ole täysin jämähtänyt 90-luvulle, vaan kehitystä on tapahtunut kaikkialla. Siksi Aro pohti ja vertaili erityisesti sitä, oliko lamasta toipuminen ollut kaupungissa merkittävää vai ei.
Pieniä tai keskisuuria seutukaupunkeja on Suomessa noin 50. Enemmistö niistä on kamppaillut laman jälkeen tavalla tai toisella, Aro sanoo. Kankaanpään hengenheimolaisia ovat esimerkiksi Loimaa, Sastamala ja Kokemäki.
– Suurin osa kaupungeista ei koskaan täysin toipunut lamasta. Jopa enemmistö Suomen pienistä ja keskisuurista kaupungeista kuuluu tähän ryhmään, hän kertoo puhelimitse.
Hyvä esimerkki Kankaanpää silti on. Aron selvityksestä ilmenee, että kaupungin työpaikkakehitys oli suhteellisen vakaata ennen lamaa, mutta laman jälkeinen pudotus voimakasta. Myöhemminkin työpaikkojen määrä jäi kauas lamaa edeltäneestä tasosta. Yritysten määrä romahti, ja negatiivinen kehitys jatkui laman jälkeenkin.
Kankaanpään työllisyysaste puolestaan saavutti lamaa edeltävän tason vasta viime vuosina, kun työikäinen väestö oli supistunut voimakkaasti. Tätä nykyä kaupungin työttömyysaste, tammikuun lopussa 2025, oli 12,7 prosenttia, kun se Satakunnassa oli 11,7 ja koko maassa 12 prosenttia.
”Perussuomalaiset tuottavat kuvaa menneisyydestä, jolloin asiat olivat paremmin.”Rasmus Aro
Kankaanpäästä muutetaan paljon muualle, eikä kaupungissa järin paljon ole lapsiperheitä tai työikäistä väestöä. Jo ennen lamaa väestön määrä kaupungissa väheni, mutta trendi voimistui laman jälkeen. 2010-luvulla kaupunkikehitys otti iskuja, kun esimerkiksi teollisuuden työpaikkojen määrä putosi viidenneksellä.
Kankaanpää ei myöskään sijaitse Itä-Suomessa vaan yritteliäisyydestään tunnetussa Länsi-Suomessa lähellä Pohjanmaan rajaa. Eikä kaupungissa liioin ole paperitehdaskaupunkien kaltaista, yhden teollisuudenalan rakennemuutoksen ympärille kietoutuvaa karua lähihistoriaa.
On huomioitava sekin, että vuonna 2021 Suomen perussuomalaisin kunta Honkajoki liitettiin Kankaanpäähän. Sitten kävi niin, että viime eduskuntavaaleissa perussuomalaiset sai melkein 40 prosenttia kankaanpääläisistä äänistä. Se on Aron mielestä hyvä esimerkki taantuvien paikkojen ja populististen liikkeiden yhteydestä.
– Perussuomalaiset tuottavat kuvaa menneisyydestä, jolloin asiat olivat paremmin. Väitän, että tämä on uppoava viesti Kankaanpään kaltaisessa kaupungissa, jossa oikeasti monella mittarilla asiat olivat ennen paremmin.
Aivan ensimmäiseksi elinkeinojohtaja Rajamäen auto kurvaa torin laidalle. Torstai on kaupungin toripäivä.
– Huomenta Pekka, Rajamäki huikkaa ohikulkevalle miehelle.
Torin laidan punatiilitalossa oli ennen postitoimisto, jossa Elina Kivikoski on pyörittänyt Postelli-nimistä kahvilaansa jo 16 vuoden ajan. Rajamäki ohjaa meidät sisään. Jos hän saisi päättää, hän aloittaisi päivänsä aina täältä.
Rajamäki ei kuitenkaan asu täällä vaan kotitilallaan Parkanossa. Sieltä hän ajaa arkisin 30 kilometrin työmatkan Kankaanpäähän. Häivähdys pirkanmaalaisuutta kuuluu hänen puheessaan.
– En mä jotensakaan ajattele, ettei Kankaanpää olisi noussut lamasta, hän sanoo sitten.
Rajamäki ajattelee, että muutos on ollut Kankaanpäätä suurempi. Ei voi ajatella niin, että koko maailmaa muokanneet murrokset eivät näkyisi myös täällä.
Esimerkiksi Rajamäki nostaa kenkäteollisuuden, jolla oli kaupungissa pitkät perinteet. Sitten kenkien valmistus karkasi Suomen ulkopuolelle, koska siitä tuli kallista. Ulkomaiset tuontikengät alkoivat vallata kauppojen hyllyjä.
Toisesta esimerkistä käy lastenvaatemerkki Reima, joka perustettiin kaupunkiin vuonna 1944. Vahvimmillaan yritys loi kaupunkiin noin 500 työpaikkaa ja työllisti toiset 500 toisaalla. 1990-luvulla Reima kuitenkin alkoi siirtää tuotantoaan ulkomaille, ja lopulta vuonna 2018 tehtaanmyymälä ja varastokin lähtivät Kankaanpäästä. Tuttu tarina muiltakin kotimaisen tekstiili- ja vaateteollisuuden paikkakunnilta.
– On erikoinen ajatus, että olisimme kyenneet pitämään nämä kaksi teollisuudenalaa täällä pystyssä, Rajamäki sanoo.
Tätä nykyä Kankaanpäässä toimii noin 1 300 erikokoista yritystä. Suurin niistä on sähkömekaanisia järjestelmiä tekevä Promeco Oy, joka työllistää arviolta 250–300 ihmistä. Kaikkia kaupungin yrityksiä edes Rajamäki ei pysty listaamaan.
Ei ole sattumaa, että juuri Marko Rajamäestä tuli elinkeinojohtaja. Hän valmistui itsekin maisteriksi Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan oppiaineesta juuri 90-luvun lamavuosien aikana.
Valinnanvaraa työpaikkojen suhteen ei juuri ollut, mutta Rajamäen onnistui työllistyä työvoimahallintoon yrityspuolelle. Jo silloin hän tiesi haluavansa jatkossakin tehdä töitä elinkeinoelämän parissa.
Kierros jatkuu, ja Rajamäen auton ikkunan takana vilahtelevat paikalliset yritykset, joista hän esittelee merkittävimpiä. Pysähdymme Reiman entisen tehdasrakennuksen ulko-oville. Suuri voitto kaupungille oli, kun rakennukseen saatiin uusi yrittäjä muutama vuosi sitten. Tiloihin muutti huonekaluvalmistaja Unico.
Jos tarkkoja ollaan, Kankaanpäässä toimii yhä muutama kenkävalmistaja, ja yksi niistä on Medipiste Oy. Yritys vain on ulkoistanut tuotantoaan Viroon. Suuntaamme seuraavaksi sinne.
Yrittäjät Matti ja Kaisa Jyrkiäinen sekä myymälän puolella työskentelevä Elisa Hallia ottavat meidät vastaan. Myymälä on kyllä pullollaan kenkiä, mutta Jyrkiäisillä on silti kerrottavanaan huonoja uutisia: kenkien valmistus on jouduttu toistaiseksi lopettamaan yrityksen Valgan-tehtaalla Virossa 32 vuoden jälkeen, ja henkilökunta on irtisanottu. Tehtaan sulku ei vaikuta ainoastaan Jyrkiäisten liiketoimintaan, sillä Valgan-tehtaalla valmistettiin myös muiden yritysten kenkiä.
– Työtilanne on erittäin huono, Matti Jyrkiäinen sanoo.
– Tehdas on siellä edelleen, mutta työntekijät ovat nyt poissa. Siellä ei ole lomautusjärjestelmää, se on vain on/off, Kaisa Jyrkiäinen sanoo.
Matti Jyrkiäinen alkoi työskennellä alalla vuonna 1982. Medipisteen edeltäjä oli vuonna 1951 perustettu Jyrkiäisen Kenkätehdas, Matin isän yritys. Matti muistaa vielä ajan, jolloin kaupungista lähti jopa 30 junavaunua kenkiä itänaapuriin, kun kauppa Neuvostoliiton kanssa kävi kuumana.
Ei siis ole ihme, että hän ajoittaa kankaanpääläisen kenkäalan romahduksen vuoteen 1991.
Avun vierailu Kankaanpäässä osuu viikkoon, jolloin maailmanpolitiikassa alkaa jytistä. EU-johtajat ihmettelevät Donald Trumpin Venäjää ymmärtäviä lausuntoja ja yrittävät saada rivejään suoriksi Ukrainan tukemisen ja Euroopan turvallisuuden takaamiseksi.
Siksi tuntuu ajankohtaiselta vierailla Niinisalon varuskunnassa. Tienristeyksessä alastoman naisen yläruumis, Antti Pedrozon Valkoinen torso -teos toivottaa meidät tervetulleiksi sotilasalueelle.
Jäteauton kuljettaja Henri Heinäaho, 30, on kahvitauolla sotilaskodissa. Hän on paljasjalkainen niinisalolainen ja tulee sotkuun lähes päivittäin, sillä se on miltei ainoa palvelu alueella.
– Sillon kun mä olin ala-asteella, käytiin kioskilta hakemassa karamelliä. Ei ole enää kioskia.
Ensi syksynä myös Niinisalon koulu sulkee ovensa pienen oppilasmäärän takia. Kaupunginvaltuusto siunasi koulun lakkauttamisen viime joulukuussa. Heinäaho muistelee, että kun hän itse kävi aikanaan Niinisalossa koulua, oppilaita oli ”vaikka kuinka paljon”.
”Varautumisen ja huoltovarmuuden kysymykset ovat nousseet uuteen arvoon.”Marko Rajamäki
Sotkussa on muutenkin eläväistä. Toijan kolmilapsisen perheen pöydässä kuhistaan, mutta pian käy ilmi, että perhe on Kauhajoelta eikä Kankaanpäästä laisinkaan. Äiti Maija, 39, ja isä Antti, 39, ovat vain halunneet näyttää jälkikasvulleen, missä vanhemmat aikanaan tapasivat. Evääksi oli saatava höyrymakkaraa ja berliininmunkkia, sotkun klassikoita.
– Me ollaan oltu täällä yhtä aikaa armeijassa, Antti Toija sanoo.
– Melkein rupesi itkettämään. Hyviä muistoja, päivääkään en vaihtaisi pois, Maija Toija sanoo.
Niinisalon varuskunta tuo Kankaanpäälle pysyvyyttä, jota kaupunki ei muutoin saisi. Muutenkin Nato-aika on tuonut uudenlaista toivoa. Seudulla haikaillaan, että valtion rahoja voisi ohjata Pori–Niinisalo-rautatielinjan uudelleenrakentamiseen. Vanha väylä on valmiina, mutta kiskot puuttuvat. Tällä hetkellä ainoastaan Niinisalon ja Parkanon väliä liikennöidään.
– Varautumisen ja huoltovarmuuden kysymykset ovat nousseet uuteen arvoon. Me olemme löytäneet uudestaan rajusti virtaa tämän asian ajamiseen ja lobbaamiseen, sanoo elinkeinojohtaja Rajamäki.
Marko Rajamäki voisi jatkaa Kankaanpään esittelyä vaikka kuinka kauan. Päivän aikana hän on kierrättänyt meitä Kankaanpään Taidekoululla – Kankaanpää ei olisi Kankaanpää ilman tätä oppilaitosta, Rajamäki ja lehtori Tomi Kuusimäki ovat painottaneet – urheilukeskuksessa, ammattikoulun harjoituskeittiössä Sataedulla, teollisuusalueilla sekä Honkajoen ekoteollisuuspuistossa, joka on Rajamäen sanoin yksi Kankaanpään yrityssektorin ”kruununjalokivistä”.
Siellä majaansa pitää Honkajoki Oy, yksi kaupungin suurimmista yhteisöveron maksajista ja yritys, joka ainoana Suomessa käsittelee ja jalostaa teuraseläinjätteestä lannoitteita, rehua ja biodieseliä. Tehtaan vieressä haisee hieman keitetyltä broilerilta.
– Tämä maa olisi jumissa, jos tuota yritystä ei olisi, Rajamäki lausuu.
Rajamäen mielestä pienet seutukaupungit ovat jääneet Suomessa vähälle huomiolle. Hän ajattelee, että Kankaanpään kaltaisilla kaupungeilla on myös vastuunsa ja tehtävänsä.
– Otetaan vaikka optikkoliike. 2 000 asukkaan kunnassa sitä optikkoliikettä ei todennäköisesti ole, mutta meidän kokoisesta seutukaupungista niitä löytyy sitten jo kolme.
– Ja jotenkin siis on ehdottomasti niin, että ilman näitä alueita Suomi olisi köyhempi.
Päivän aikana Marko Rajamäki on ollut tarkka virkamies. Hän ei juurikaan ole puhunut politiikkaa haastattelun aikana, sillä sellainen ei kuulu viranhaltijan työnkuvaan. Siksi on käytävä vielä yhdessä paikassa, ilman elinkeinojohtajaa.
Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Sofia Latvajärvi, perussuomalainen kuntapoliitikko, on itsekin yrittäjä, joka pyörittää miehensä kanssa viinitila Meggalaa Venesjärvellä. Ehkä Latvajärvi osaa selittää, miksi juuri perussuomalaisten kannatus on noussut Kankaanpäässä.
– Siinä on Suomen viinitilat kartalla, Latvajärvi sanoo ja esittelee julistetta, kun astumme sisään Meggalan tiloihin.
Alun perin Latvajärvi oli pankkivirkailija. Sitten rakennustyömailla työuraansa tehnyt puoliso loukkasi selkänsä ja joutui miettimään itselleen uutta ammattia. Sinä vuonna, 2015, oli poikkeuksellisen hyvä marjavuosi. Satoa tuli niin paljon, ettei Latvajärvi enää jaksanut keitellä mehuja ja hilloja. Tehdään viiniä, mies keksi.
– Ja mehän pistettiin kotiviinimäisesti pöntöt pöhiseen, Latvajärvi sanoo.
– Ja tiettäkö, meistä tuli aivan viinihulluja. Me seottiin ihan täysin.
Monipolvisten selvitysten jälkeen pariskunnan onnistui perustaa Kankaanpäähän viinitila vuonna 2020. Molemmat myös opiskelivat alan tutkinnon.
”Ja varmistellaan asioita, mikä voi aiheuttaa sen, että kehitys ei ole niin nopeaa.”Sofia Latvajärvi
42-vuotias Latvajärvi on itse lama-ajan lapsi, yrittäjäperheen tytär.
– Ja meillä on eletty todella, ei nyt voi sanoa köyhää, mutta hyvin sellaista elämää, että en ole saanut kaikkea mitä halusin. Ja hyvä niin.
Latvajärvi näkee 90-luvun alun lamalla pitkän hännän, joukon seurauksia, jotka ovat kiinnittyneet kankaanpääläiseen mielenmaisemaan. Toisinaan se näkyy varovaisuutena, jonkinlaisena pelkona satsata tai investoida uusiin asioihin.
– Ja varmistellaan asioita, mikä voi aiheuttaa sen, että kehitys ei ole niin nopeaa, hän lausuu.
Latvajärvi itse lähti mukaan politiikkaan kyläkoulun vuoksi 13 vuotta sitten. Hän muistelee, että silloin puhuttiin Venesjärven kyläkoulun lakkauttamisesta. Hän liittyi perussuomalaisiin, koska koki, että puolue ajoi kyläkoulujen säilyttämistä.
– Siinä oli se syy. Ei siihen tarvittu sitten muuta.
Haastattelupäivänä Latvajärvi ei ole vielä tehnyt päätöstä sen suhteen, aikooko hän asettua ehdolle kevään kunta- tai aluevaaleissa. Yrittäjän aika on kortilla, eikä hän halua sitoutua kuntapolitiikkaan, jos sitä ei voi tehdä täysillä. (Viikon kuluttua haastattelusta hän kertoo tekstiviestillä lähteneensä ehdolle kuntavaaleissa.)
Mutta miksi Kankaanpäässä ylipäänsä on viime vaaleissa äänestetty nimenomaan perussuomalaisia? Latvajärvi uskoo sen johtuvan siitä, että perussuomalaiset on arjen puolue.
– Just tämä kouluasia, se on tosi tärkeä. Ja sitten ajatellaan maalaisjärjellä. Onko se sitten se juttu? En mä tiedä, mutta voisiko se olla se? Ajatellaan maalaisjärjellä asioita.
Toinen asia on maaseutu. Vaikka Kankaanpää on paperilla kaupunki, juuri maaseutu on Latvajärvestä kunnan ja lopulta koko maan kilpailuvaltti.
Yritteliäisyyden puutteesta ei Latvajärveä itseään voi syyttää. Viinitilan uusimpiin investointeihin kuuluvat italialaiset rypäleentaimet, joita on tilattu Venesjärvelle 200 kappaletta. Lisäksi Latvajärvi ja toinen kyläaktiivi rakennuttavat kylälle kahta taloa riskillä. Uusilla omakotitaloilla he haluaisivat houkutella lisää lapsiperheitä Venesjärvelle.
Takeita rypäleviinin onnistumisesta tai talojen kaupaksi käymisestä ei ole. Pensaat antavat satoa aikaisintaan joskus kuuden–seitsemän vuoden kuluttua, jos antavat. Talojen ostajia ehkä ilmaantuu, tai sitten ei.
Latvajärvi itse uskoo projekteihinsa, kiinnostusta taloja kohtaan on kuulemma jo ollut. Rypälesadonkin suhteen hän on luottavainen.
Ei siinä auta kuin yrittää, ja odottaa.
