
Laki ei ole ajan tasalla: Vaikka poliisi olisi huolissaan nuoresta, koululle ei saa kertoa
Parantamalla tiedonvaihtoa poliisin, opetustoimen ja sosiaalitoimen välillä on mahdollista ehkäistä nuorten ongelmien syveneminen, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Olemmeko Ruotsin tiellä? Räjähtääkö rikollisuus? Tarvitaanko kovempia otteita vai pitääkö puuttua juurisyihin?
Rikollisuudesta käydään juuri nyt ajalle tyypillistä, vastakohtia korostavaa keskustelua – ikään kuin kovat ja pehmeät keinot jotenkin sulkisivat toisensa pois.
Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne osoitti Helsingin Sanomien haastattelussa yhden ikävän ja heikosta katuvalaistuksesta kärsivän kohdan Suomen tiellä. Siellä on kuoppia ja oksia, joihin moni on jo kompastunut.
Lainsäädäntömme raahustaa jälkijunassa rajoittamalla viranomaisten mahdollisuuksia ehkäistä rikoksia ja nuorten ajautumista rikollisiksi.
Poliisi ei saa lain mukaan kertoa koululle nuoreen liittyvistä huolista, vaikka juuri sellainen varhaisen vaiheen puuttuminen olisi pehmeä keino, jolla olisi mahdollista kääntää herkässä iässä olevan ja huonojen asioiden pariin ajautuneen ihmisen elämää ainakin pykälän verran parempaan suuntaan.
Yksityisyyden suoja on hyvä perusarvo, mutta huono tekosyy välinpitämättömyydelle ja vastuuttomuudelle. Parantamalla tiedonvaihtoa poliisin, opetustoimen ja sosiaalitoimen välillä on mahdollista ehkäistä nuorten ongelmien syveneminen. Ratkaiseva kysymys on, päätyykö nuori tekemään jotakin, joka jakaa koko elämän kahteen osaan, aikaan ennen ja jälkeen.