Apu

Suomessa 200 000 laitonta asetta – väärissä käsissä yksikin niistä voi saada paljon pahaa aikaan – Apu seurasi poliisin asekeräystä Etelä-Karjalassa

Suomessa 200 000 laitonta asetta – väärissä käsissä yksikin niistä voi saada paljon pahaa aikaan – Apu seurasi poliisin asekeräystä Etelä-Karjalassa
Jokainen ase, jota säilytetään huonosti tai joka osuu mahdollisesti vääriin käsiin, on turvallisuusuhka. Samoin jokainen hävitetty ase on pois laittomien aseiden kaupasta.
Julkaistu: 18.11.2021

5 päivää, 180 asetta, 1 000 kiloa patruunoita, 30 kiloa räjähdysainetta, 200 kiloa pyrotekniikkaa.

Puoli yhdeksältä lokakuisena perjantai­aamuna poliisilla alkaa olla kiire Maasotakoulun edustalla Lappeenrannan Lavolankadulla. On Etelä-Karjalan ase- ja räjähdekeräyksen viimeinen päivä. Vielä tänään partioiden pitäisi kiertää Lappeenrannan seudulla hakemassa luovutettavia aseita, ammuksia ja räjähteitä. Neljässä päivässä neljä partiota on kiertänyt jo 160 kohteessa, mutta vielä olisi noin 80 jäljellä.

Aikaa on kaksi ja puoli tuntia. On selvää, ettei se riitä.

– Keräyksen laajuus yllätti taas. Aseista halutaan selvästi luopua, Etelä-Karjalan keräystä johtava ylikonstaapeli Jukka Häkkänen kertoo autojen startatessa.

Sitten hänen radiopuhelimensa piippaa.

– Se kohde ei onnistu tänään. Lähdetään soittamaan seuraavaa, poliisi tiedottaa toisesta autosta.

Pian ensimmäinen kohde on selvillä. Poliisi ja kaksi puolustusvoimien edustajaa kääntävät partioautot kohti Savitaipaletta. Arvioitu ajoaika on kolme varttia. Kerrostalot vaihtuvat nopeasti ruskaisiin metsiin ja siellä täällä sädehtivään Saimaaseen.

Paikanniemet ovat kaupunkien suomalaisille vieraita – on Solkei, Peltoi ja Koskei.

Tällaisella seudulla ihmiset metsästävät. Siksi täällä on myös aseita. Eri puolia Suomea säännöllisesti järjestettävässä poliisin ase- ja räjähdekeräyksessä ihmiset saavat etukäteen ilmoittamalla luovuttaa sekä luvalliset että laittomat aseet ja räjähteet poliisille ilman seuraamuksia.

Pelkästään aseita saadaan koko Suomessa hävitettäväksi 15 000 vuodessa. Ne saavat uuden vaarattoman elämän esimerkiksi ratakiskona ja piikkilankana.

Etelä-Karjalassa, kuten myös muualta Itä-Suomesta ja Lapista, luovutetaan paljon metsästysaseita.

– Tällä viikolla olemme keränneet neljässä päivässä 177 asetta. Suurin osa niistä on metsästysaseita. Ihmiset ikääntyvät, heillä ei ole ketään, kelle luovuttaa ase ja metsästys on harrastuksena vähenemässä, Häkkänen kuvailee.

Isoisän sotamuistoja

Poliisi saa haltuunsa myös maatalouden ja Suomen sotien muistoja. Ennen vanhaan ihmiset saivat hankkia räjähdysaineita omaan käyttöön vähäistä räjäytystyötä, esimerkiksi kantojen poistamista, varten. Niitä aineita löytyy edelleen vanhojen kiinteistöjen ulkorakennuksista.

Isoisän jäämistöstä tai vanhojen rakennusten ullakoilta löytyy myös muuta mahdollisesti vaarallista. Moni toi sotamuistona rintamalta aseita, aseen osia ja räjähtämättömiä räjähteitä. Niistä pitäisi aina ilmoittaa viranomaisille.

Vanhoihin räjähteisiin ja aseisiin ei pidä koskea itse, eikä niitä saa liikutella.

– Mutta vaikka sanomme, että älkää koskeko niihin, kun menemme kohteeseen, ihminen sanoo, että no, mie kannoin tämän tähän tai mummolla on haulikko kädessä. Ihmiset haluavat toimia itse eivätkä ymmärrä vaaraa, sanoo Häkkänen.

Suurin osa ihmisistä lainkuuliaisia

Savitaipaleen Kuivasentiellä vaaraa ei ole. Sukunsa tilalla asuva Heimo Honkatukia on ilmoittanut poliisille luovuttavansa vanhoja kiväärin ja haulikon patruunoita. Kaikista kerättävistä tuotteista juuri niitä luovutetaan eniten. Yksin tällä keräysviikolla Etelä-Karjalassa poliisin haltuun on kertynyt peräti tuhat kiloa.

– Kertymiä on tullut vuosien, jopa vuosikymmenien ajalta. Ne ovat niin vanhentuneita, ettei niitä voi enää käyttää, Honkatukia kertoo omista laatikoistaan ojentaessaan ne poliisille.

Hän kiittelee keräysviikkoa.

– Ehdotin kyllä, että voisin tuoda patruunat Lappeenrantaan, mutta kun on näin hyvä palvelu, että kotoa haetaan, niin tämähän kelpaa.

Honkatukia antaa allekirjoituksella valtiolle luvan hävittää patruunansa ja kertoo samalla hirvenmetsästyksen lähteneen paikallisessa hirviseurassa hyvin käyntiin. Neljä kaatoa yhdessä viikonlopussa.

Poliisille Honkatukia on tyypillinen aseiden tai räjähteiden luovuttaja. Hänen aselupansa on kunnossa ja hän toimii vastuullisesti halutessaan eroon vanhentuneista tuotteista.

– Suurin osa ihmisistä on aseasioissa lainkuuliaisia. Se on hieno asia. Mutta he, jotka eivät ole, aiheuttavat vaaraa, kommentoi Poliisihallituksen ylitarkastaja Reima Pensala.

Heimo Honkatukia on tyytyväinen, että poliisin ja puolustusvoimien partio haki vanhat patruunat suoraan hänen kotoaan.

Jokainen ase on väärissä käsissä vaarallinen

Juuri tämä on syy, miksi Suomen viranomaiset ylipäänsä järjestävät aseiden ja räjähteiden keräysviikkoja ja miksi niin sanottu armonvuosimenettely on Suomessa käytössä koko ajan.

Se tarkoittaa, että myös luvattomat aseet ja räjähteet saa keräysviikkojen ulkopuolellakin aina luovuttaa poliisille ilman seuraamuksia. Järjestely on voimassa siksi, että jokainen ase tai räjähde voi tehdä paljon pahaa.

– Jokainen ase, jota säilytetään huonosti tai joka osuu mahdollisesti vääriin käsiin, on sekä poliisille että muille ihmisille turvallisuusuhka, sanoo Häkkänen.

– Jokainen hävitetty ase on myös pois laittomien aseiden kaupasta, lisää Pensala.

Savitaipaleella matka jatkuu taajamaan. Sieltä piti saada pienoiskivääri, mutta rivitalon asukkaat eivät olekaan kotona.

– Tällaista tämä on. Voi olla, että lähdemme viiteen kohteeseen, joista yhteenkään emme saakaan sitten yhteyttä, Häkkänen harmittelee.

Koska kaikkia luovutettavaksi ilmoitettuja aseita ja räjähteitä ei ehditä ja voida kerätä keräysviikon aikana, poliisi ottaa luovuttajaan yhteyttä myöhemmin syksyn aikana. Osa haltuun saatavista aseista on laittomia.

– Niitä on saatu kymmeniä jo tälläkin viikolla, Häkkänen vahvistaa.

"Vaikka itäsuomalaisen maatalon komerossa oleva luvaton ase ei kuulosta itsessään järin vaaralliselta, se voi eri tavoin päätyä ennemmin tai myöhemmin laittoman asekaupan tai varkauden kautta sellaisille ihmisille, jotka aiheuttavat sillä vahinkoa."
Poliisihallituksen ylitarkastaja Reima Pensala

Poliisille laittomia aseita luovuttavat vapaaehtoisesti käytännössä aina niin sanotusti tavalliset ihmiset. He ovat saaneet aseen haltuunsa enemmän tai vähemmän vahingossa esimerkiksi omaisen kuollessa, kiinteistöä ostettaessa tai kaverin kautta, eivätkä ole hankkineet siihen tarvittavaa lupaa.

– Esimerkiksi Lapissa metsästystä harrastava on voinut sanoa tutulleen, että pidä sinä tuota haulikkoa sillä aikaa, kun minä olen Ruotsissa ja minä käytän sitä, kun tulen takaisin Suomeen. Sitten ihminen jää sille tielleen tai kuolee, ja ase jää luvattomasti toiselle, Pensala kuvailee.

Etenkin Etelä-Suomessa laittomia aseita on myös järjestäytyneen rikollisuuden hallussa. On laittomasti valmistettuja, osista koottuja ja salakuljetettuja aseita.

Kaikkiaan Pensala arvioi Suomessa olevan noin 200 000 laitonta asetta, jos mukaan lasketaan myös esimerkiksi deaktivoidut aseet, jotka on helppo muuttaa toimiviksi, ja yksityisille jääneet sotahallinnon aseet. Tarkkaa määrää on mahdoton sanoa, eikä määrään keskittyminen edes ole Pensalan mielestä olennaista.

– Jokainen ase on väärissä käsissä vaarallinen.

Niinpä Pensala herättäisi mieluummin keskustelua siitä, millainen on laittomien aseiden muodostama riski. Myös sen arvioiminen yksiselitteisesti on vaikeaa.

Koska suurin osa Suomessa olevista laittomista aseista löytyy tavallisten suomalaisten komeroista, niiden muodostama riski muille ihmisille on yleisesti ottaen pieni.

– Suurinta osaa laittomista aseista ei ole hankittu tietyn rikoksen tekemistä varten, Pensala sanoo.

Patruunoiden lisäksi poliisin haltuun päätyy myös nalleja ja hylsyjä.

Harvinaisempia luovutettavia tuotteita ovat esimerkiksi puolustusvoimille kuuluvat kranaatinheittimen valaisuammukset.

Vanhojen aseiden, räjähteiden ja patruunoiden mukana katoaa pala historiaa.

Huumausaineiden käyttäjät aseistautuvat

Mutta ase on aina ase. Pienessäkin hetkessä sillä voi satuttaa tai tappaa useita muita ihmisiä, jos ase ajautuu sellaiselle ihmiselle, jolle tulee syystä tai toisesta halu vahingoittaa itseä tai toista. Asetta voi käyttää arvaamattomasti esimerkiksi mieleltään sairas.

Raimo Pensalan mielestä suurin ongelma on nykyään huumausaineiden käyttäjien lisääntyvä aseistautuminen.

– Se on ihan selvä trendi. Huumausaineita myyvien on suojeltava aineita, mutta myös varoja, joita he saavat. Siksi hankitaan aseita. Ilmiöön liittyy myös machokulttuuri. Mitä kovempi ase, sitä kovempi jätkä olet.

Vaikka siis itäsuomalaisen maatalon komerossa oleva luvaton ase ei kuulosta itsessään järin vaaralliselta, se voi eri tavoin päätyä ennemmin tai myöhemmin laittoman asekaupan tai varkauden kautta sellaisille ihmisille, jotka aiheuttavat sillä vahinkoa.

– Aseet aiheuttavat rikoksia tilanteissa, joissa aseen haltuunsa saanut ihminen ei kykene hallitsemaan itseään, Pensala sanoo.

Nykyaikana laittomien aseiden vaaraa lisää se, että aseiden kokoamiseen ja muuntamiseen pystyy saamaan helposti ohjeita internetistä ja lyhyitä aseita, kuten pistooleita, liikkuu nopeasti rajan yli. Pensalan mukaan myös Suomessa on viitteitä Ruotsin kaltaisesta kehityksestä, jossa eri etniset ryhmät pystyvät aseistautumaan laittomasti omien kansainvälisten kontaktiensa kautta.

Puolustusvoimien aseiden katoaminen harvinaista

Pensalan mukaan kotimainen poliisi, tulli ja Europol ovat kuitenkin hyvin tilanteen tasalla.

– Laitonta asekauppaa pystytään tänä päivänä paljastamaan yhä monipuolisemmilla tavoilla ja tekniikoilla.

Myös se on tärkeää, miten puolustusvoimien turvallisuuskäytännöt toimivat. Tiedotuspäällikkö Max Arhip­paisen mukaan puolustusvoimien asehävikki on äärim­mäisen vähäistä.

– On käynyt niinkin, että harjoituksissa rynnäkkökivääri on jäänyt väärään paikkaan, mutta se on sitten kerätty talteen. Aseiden katoaminen on äärimmäisen harvinaista.

Puolustusvoimien rooli laittomien aseiden ja räjähteiden vähentämisessä on merkittävä myös siksi, että se antaa poliisille satoja kertoja vuodessa virka-apua. Sotilasräjähteiden tunnistaminen ja hävittäminen on aina puolustusvoimien vastuulla. Konstaapeli Jukka Häkkänen kertoo kentällä tulleen vastaan esimerkiksi ansamiinoja ja tykin­ammuksia.

– Voi myös löytyä todella vanhoja tuotteita. Joskus puolustusvoimienkin asiantuntijat joutuvat selailemaan omia tiedostajaan, kun eivät heti tunnista, mistä on kyse. Yhteistyömme sujuu erittäin hyvin.

Ylikonstaapeli Jukka Häkkäsen mukaan asekeräys on iso, mutta erittäin hyödyllinen ponnistus poliisilta.

Miekat taotaan auroiksi

Viranomaiset kuvailevat aseiden ja räjähteiden käyttöä ja hävittämistä lain, järjen ja tiedon kautta, mutta yksityisille ihmisille kyse on usein tunteista.

Savitaipalelaisen puutalon rappusilla isäntä luovuttaa poliisille satavuotiaan haulikon.

Se on kaunis.

Omistajalleen sillä on ollut myös muu arvo.

– Tämä on entisen vaimoni isän ase. Isä kuoli jo 1960- luvulla ja oli tyttärelleen niin rakas, että hän halusi säilyttää aseen, mies kertoo.

Tarina on tyypillinen. Moni luovuttaa edesmenneen isän tai puolison aseita, aika usein kyynelten saattelemina.

Ylikonstaapeli Jukka Häkkänen kantaa juuri luovutettua haulikkoa. Aseet kuljetetaan ja säilytetään huolellisesti ennen hävittämistä.

Savitaipalelainen mies ei tunteile eikä kerro nimeään, koska aseen kohtalossa on kyse myös muista ihmisistä. Muuta salailtavaa ei ole. Tässäkin taloudessa aseluvat ovat kunnossa.

Vanhasta, mutta ampumakuntoisesta aseesta luovutaan yksinkertaisesti siksi, ettei sille ole tarvetta.

– Olen monta kertaa ajatellut, että sen voisi antaa pois, mutta en ole saanut aikaiseksi, enkä ilman keräysviikkoa olisi vieläkään saanut, mies kertoo.

Poliisin mukaan luovutettu ase on iältään ja malliltaan tyypillinen.

– Tässä laitetaan niin sanotusti miekat auroiksi, kun tämä lähtee sulatusuuniin. Hyvä, että sen aika on ohi.

Räjähteet ja patruunat tuhotaan salaisessa paikassa

Keräysviikon viimeisen päivän kierros on ohi. Partioautot lähtevät paluumatkalle Lappeenrantaan. Keräystä johtanut konstaapeli Jukka Häkkänen on helpottunut. Hän saa radiopuhelimeensa tiedon viikon lopputuloksesta.

Viidessä päivässä Etelä-Karjalan alueelta on kerätty 1 000 kiloa patruunoita, 180 asetta, 30 kiloa räjähdysainetta ja 200 kiloa muuta pyrotekniikkaa, kuten hätäraketteja ja ilotulitteita.

Kaikkiaan 25 kohteessa on ollut puolustusvoimien tuotteita. Vaarallisimmat siviili- ja sotilasräjähteet on hävitetty jo paikan päällä.

– Esimerkiksi aikoinaan luvalliset, mutta nyt vanhentuneet siviililouhintaräjähteiden nallit reagoivat huonokuntoisina staattisen sähköön ja niiden liikuttaminen on vaarallista. Niille kaivetaan kuoppa jo lähistölle ja räjäytetään siinä.

Muut räjähteet, aseet ja patruunat on koottu viikon aikana Maasotakoulun alueelle, jonne poliisipartiot kaartavat tuomaan viimeiset saaliit.

On alle tunti siihen, kun lavat lähtevät hävitettäviksi. Tuhoamispaikkaa ei kerrota julkisuuteen.

– Sen, mitä emme ehtineet keräämään, keräämme syksyllä normaalipartioinnin yhteydessä, Jukka Häkkänen päättää.

Jos saat haltuusi aseen, toimi näin

  • Luvallisia ja luvattomia aseita ja räjähteitä saa aina luovuttaa poliisille ilman seuraamuksia. Esineitä ei saa luovuttaa ulkopuolisille, eikä luvattomiin, vieraisiin tuotteisiin saa koskea itse.

  • Poliisi järjestää aika ajoin kampanjoita, jolloin luvallisia ja luvattomia ampuma-aseita ja räjähteitä kerätään tehostetusti.

  • Keräyksessä saadut aseet ja räjähteet hävitetään aina. Muuten luovutettu ase joko hävitetään, huutokaupataan, annetaan puolustusvoimille tai palautetaan deaktivoituna luovuttajalle.

  • Kuolinpesän omaisuuden haltijan tulee ottaa pesään kuuluvat aseet, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset haltuunsa välittömästi. Ensin on soitettava poliisille. Tilanteesta riippuen kuolinpesän hoitaja voi esimerkiksi hankkia itselleen aseluvan, deaktivoida aseet tai toimittaa ne poliisille myytäväksi tai hävitettäväksi.

  • Lisää tietoa nettisivulta www.poliisi.fi.

Kommentoi »