Lähi-idän rauhallinen arabimaa Oman on seikkailijan valinta ­– Tällainen on rantojen, aavikkojen ja beduiinikulttuurin helmi

Miksi Oman on kiinnostava matkakohde?

Oman on Lähi-idän maiden joukossa leppoisa ja vieraalle melko helposti avautuva kohde. Sen kaupungeissa voi tutustua arabikulttuuriin ja maaseudulla beduiiniperinteisiin. Maa on monipuolinen: tuhansia kilometrejä pitkältä merenrannikolta löytyy lomaresortteja, ja vaihtelua loikoiluun tuovat retket aavikoille sekä historiallisiin nähtävyyksiin.

Muscatissa on useita moskeijoita, mutta vuosituhannen alussa valmistunut sulttaani Qabusin suuri moskeija on ohittamaton nähtävyys.

Millainen on maan pääkaupunki Muscat?

Matkailija saapuu Omaniin todennäköisesti lentämällä Muscatiin, ja kaupungille kannattaa omistaa ainakin päivä tai pari. Liikkuminen tapahtuu takseilla, sillä muuta julkista liikennettä on vähän. Maan isompia kaupunkeja ei ole tehty ajatellen jalankulkua.

Muscatin mahtaviin nähtävyyksiin lukeutuu maan suurin moskeija, joka kantaa vanhan sulttaani Qabusin nimeä. ”Grand mosque” on todellakin vaikuttava käyntikohde useine rakennuksineen. Sen kiinnostaviin yksityiskohtiin kuuluu pääsalin valtava matto, jonka sanotaan painavan 21 tonnia. Se oli aiemmin maailman suurin matto, kunnes Abu Dhabin suurimpaan moskeijaan tehtiin vielä isompi.

Omanilaiset vitsailevat joskus, että maa ei ole maailman merkittävin missään asiassa, mutta heillä on paljon sijoituksia lähellä kärkeä (melkein maailman pisin kanjoni, melkein maailman puhtain maa ja niin edelleen). Qabusin moskeijassa on myös vierailukeskus, jossa voi perehtyä islamin periaatteisiin.

Muscatin muita nähtävyyksiä ovat esi­merkiksi laadukas kansallismuseo, jonka näyttelyt kertovat maan historiasta, ja jopa moderni Kuninkaallinen oopperatalo. Sen arkkitehtuurissa yhdistyvät eurooppalaiset ja arabivaikutteet. Oopperatalon rakennutti tietysti vanha sulttaani: hän harrasti musiikkia ja halusi oopperasta maalle yhden houkutuksen varakkaille turisteille. Talon ohjelmisto on runsas mutta pitkälti länsimainen.

Muscatissa on myös enemmän ­kiinnostavia ravintoloita kuin muualla maassa. Esimerkiksi käy vanhan linnoituksen näköiseksi rakennettu Rozna: se on turistiravintola mutta tarjoaa maukkaita Lähi-idän herkkuja.

Wadi Shabin laaksossa retkeilyyn kuuluu patikointia ja kahlailua. Vene­kyydinkin voi ostaa tuomaan mukavuutta.

Onko Muscatin lähellä hyviä nähtävyyksiä?

Yksi parhaista on Ad ­Dimaniyatin saarten ­suojelualue. Sinne voi mennä esimerkiksi 5-6 tunnin retkelle (alkaen 60 euroa henkilö), jossa ensin huristetaan tunti veneessä. Matkalla saattaa nähdä delfiinejä.

Perillä voi snorklata ja ihastella koralleja, kilpikonnia sekä kaloja. Osan vuodesta, jos on onni myötä, voi nähdä suuren vedenalaisen ilmestyksen: lempeän valashain. Dimaniyatin saaret ovat tietysti myös sukeltajien kohde.

Nizwan kaupungin lähellä sijaitsee Birkat al Mouzin kylä. Täällä voi nähdä myös vuosituhansia vanhat kanavat, joilla on johdettu vettä vuorilta kyliin.

Missä Omanissa voi kohdata paikallisia?

Se onnistuu hyvin basaareissa ja niiden liepeillä. Muscatissa arabiperheitä näkee vaikkapa Seebin tai Es Sabtin soukeissa eli ­kauppatoreilla.

Yksi mukava paikka on Muscatin laidalla oleva Mutrahin asuinalue, joka sijaitsee vanhan sataman ympärillä. Moni matkailija tulee tänne kävelemään rantakatu Cornichella ja tutustumaan portugalilaisten 1500-luvun lopulla rakentamaan jyhkeään linnoitukseen.

Sen lähellä on tunnettu kauppa­halli, jota pidetään yhtenä arabimaiden vanhimmista basaareista. Mutrahin souk ei ole kuitenkaan enää maan aidoimpia toreja – siitä on tullut ulkomaisten kauppiaiden pitämä turistikohde, jossa voi toki mukavasti katsella käsitöitä, hopea- ja kultakoruja ja paljon muuta. Omanilaisempaa kaupantekoa löytää muualta.

Mutrahissa voi myös kulkea asuinkortteleissa katselemassa paikallisten leppoisaa arkea. Yksi paikka on syytä jättää väliin: Sur Al ­Lawatiya on shiiamuslimien asuinalue, jolla on ollut kauan hiukan salaperäinen maine ulkomaalaisilta suljettuna kaupunginosana. Siellä on koristeellisia taloja, mutta kunnioituksesta asukkaita kohtaan sinne ei kannata mennä ainakaan ilman paikallista opasta.

Omanin-matkalla kannattaa käydä paikallisten suosimilla toreilla.

Miten omanilaiset suhtautuvat matkailijoihin, ja kohtaako maassa Lähi-idän ongelmia?

Kyllä niitä ongelmia toisinaan huomaa, ei Oman mikään täydellinen onnela ole.

1970-luvulle asti tämä muslimimaa oli hyvin sulkeutunut ulkomaisilta vaikutteilta, mutta se on pyrkinyt sittemmin mukaan kansain­väliseen kehitykseen. Oman on ­sulttaanikunta, jota johti vuosina 1970-2020 Qabus bin Said Al Said, ja monet omanilaiset puhuvatkin usein ”vanhan sulttaanin ajasta”. Sulttaanilla on maassa erittäin vahva asema, eikä hänen tai ylimmän hallintokoneiston julkista arvostelua sallita. Qabusia ­kuitenkin arvostettiin, myös läheisissä ­Persianlahden maissa, ja hänen johdollaan Omanissa kehitettiin muun muassa terveydenhuoltoa. ­Qabusin kuoleman jälkeen sulttaaniksi nimetty ­Haitham bin Tariq Al Said ei ole vielä tehnyt merkittäviä uudistuksia. Suurelta osin öljy­tuloilla elävässä maassa on korruptiota, mutta toisaalta se on esimerkiksi säästynyt ääri-­islamistisilta hyökkäyksiltä.

Yli viiden miljoonan asukkaan maassa elää pari miljoonaa muualta muuttanutta, joista osa on vierastyöläisiä. Toisaalta Omanissa ei törmää samanlaisiin rikkaiden ja köyhien aseman eroihin kuin vaikka Dubaissa.

Omanilaisia naisia on mukana työelämässä ja politiikassa, vaikka naisten oikeuksissa on maassa vielä paljon parannettavaa. Matkaili­joihin paikalliset suhtautuvat ystävällisesti, joskus myös varovaista etäisyyttä pitäen.

Perinteisiä käsitöitä voi ostaa niiden tekijöiltä Nizwan linnoituksessa.

Mitä muita kaupunkeja maassa kannattaa nähdä kuin Muscat?

Merkittävä paikka on Nizwa, joka oli ­Omanin alueen pääkaupunki 500–600-luvuilla. Nizwan asemasta kertoo sekin, että sinne rakennettiin 1600-luvulla suuri linnoitus. Kunnostettu rakennus on kiinnostava nähtävyys. Linnoituksessa pidetään matkailijoille joskus musiikki- ja tanssiesityksiäkin. Sen lähellä on kaupungin hyvä souk, josta voi ostaa vaikkapa maukkaita taateleita, niin omanilaisia kuin esimerkiksi Saudi-Arabian auringossa kypsyneitä.

Nizwan lähellä on myös palmupuiden koristama Birkat al Mouzin kylä, josta löytyvät kiehtovat entisajan asutuksen rauniot. Savitiilistä tehtyjen talojen rosoisilla jäänteillä on jännittävää kierrellä, tosin se voi olla liian vaarallista esimerkiksi pienille lapsille. Birkat al Mouzissa voi myös nähdä historialliset falaj-kanavat, joiden avulla kuivassa maassa on johdettu vuorilta kyliin vettä.

Moni autolla maata kiertävä matkailija pistäytyy myös Surin kaupungissa, jossa voi nähdä perinteisten veneiden ­rakentamista (”melkein maailman vanhin venetehdas!”). Näitä aluksia kutsutaan useissa maissa dhow-veneiksi, arabiaksi termi on safiina. Kalastus on Omanissa vähentynyt, mutta veneitä tehdään matkailua varten.

Miten aavikkoretki kannattaa tehdä Omanissa?

Suurin osa Omanista on aavikkoa, ja sitä todella kannattaa nähdä. Jos on seikkailu­henkinen ja hyvin kokenut kuski, voi vuokrata itse auton ja opetella hiekkamaastossa ajoa. Dyyneillä ja niiden lomassa huristelu on kiehtovaa. Tunnelman huipentaa yöpyminen yhdessä monista aavikkoleireistä, joista löytyvät yleensä perusmukavuudet vessoineen ja suihkuineen. Aavikoilla voi kohdata myös ­perinteisemmin eläviä maaseudun asukkaita, jotka tarjoavat esimerkiksi kameliratsastusta ja myyvät käsitöitä.

Maan kauneimpana aavikkoalueena pidetään Omanin itäosassa sijaitsevaa Wahiba Sandsin seutua, jonka dyynit nousevat upean korkeiksi. Me yövyimme reissullamme sen pohjoislaidalla olevassa mukavassa Sama Al Wasilin leirissä.

Tavallisen auton vuokra Omanissa alkaa 25 eurosta päivältä, aavikolla vaadittavan ison nelivetoauton vuokra 100 eurosta. Leiri­majoitusta saa alkaen noin 50 eurolla, mutta mukavuudet ja ruokailut nostavat hinnan kahdelta hengeltä helposti alkaen 150 euroon.

Useimmille matkailijoille paras vaihtoehto on ostaa retki yöpymisineen alan yritykseltä: niin saa parhaat elämykset dyyneillä ja kiinnostavaa paikallistietoa. Mondon matkaa opasti Noufal Allawati Mytour-yrityksestä.

Aavikolla vaikuttavinta ovat hiljaiset paikat, tähtitaivaat ja autiuden idylli. Yllätyksiäkin voi kohdata: kun ajoimme hiekka­erämaassa, näimme eräässä syrjäisessä paikassa seisovan pienen ihmisjoukon. He olivat suunnittelemassa dyynien keskelle suuria, öisiä, laittomia­ ­tanssibileitä, opas selitti. Muslimimaassa ei sallita kaikkialla alkoholia ja muita päihteitä, ja tieto juhlista kulkisi yksityisissä viesteissä.

Wahiba Sandsin aavikot ovat Omanin kauneimpia. Dune bashing eli autohurjastelu dyyneillä on yleistä, mutta se voi rasittaa ympäristöä.

Onko aavikko maan paras elämys?

Useille kävijöille se on, mutta ainakin yhtä moni varmasti nimeää suosikikseen wadi-­retket. Omanissa ja useissa muissa Lähi-idän maissa patikoidaan jännittävien kallio­maisemien keskellä laaksoissa eli wadeissa. Joistakin niistä löytyy jokiuomia tai kallio­altaita, joissa voi uida.

Tunnettu ja varsinkin lapsiperheiden suosima wadi Omanissa on Bani Khalid. Se on kahviloineen ja istuskelupaikkoineen usein vilkas, jopa ruuhkainenkin paikka. Hauska ja kirjaimellisesti kutkuttava elämys on antaa luonnonaltaiden pikkukalojen syödä jalkojen kuollutta ihoa pois.

Idyllisempi mutta myös selvästi hankalakulkuisempi on esimerkiksi Wadi Shad. Sen laaksosta löytyy useita altaita, joiden läpi kahlataan ja uidaan matkalla luolaan, josta löytyy ”salainen” vesiputous.

Omanin maaseudulla on rauhallista ajaa, ja wadeja, linnoituksia sekä karujen vuoren­huippujen maisemia riittää katseltavaksi moneksi päiväksi.

Mutrahin vanhan linnoituksen korkeuksista avautuu näkymiä Omanin pääkaupungin Muscatin alueelle.

Mitä kokemusta itse muistelet eniten Omanista?

Paikallisten ystävällisyyttä, tietysti. Pienen kansan luonne ja paikka Lähi-idän mahti­maiden keskellä alkoi avautua esimerkiksi oppaiden mukavien tarinoiden pohjalta.

Näkymänä mieleen painuivat erityisesti Al Jabal Al Akhdarin vuorenhuiput ja laakso (nimi kirjoitetaan usein muodossa Jebel ­Akhdar). Se on noin 3 000 metrin korkeuteen nouseva ylänkö, jonka rinteillä on paikoin pieniä terassiviljelmiä. Paikalliset kertovat mielellään, että kun Britannian Diana ja Charles olivat maassa vuonna 1986 kuninkaallisella vierailulla, heidät lennätettiin helikopterilla juuri tätä maisemaa ihastelemaan.

Nyt huipulla on myös pari hotellia, joista yksi, luksushotelli Anantara, on todella vaikuttavassa paikassa. Ylös noustaan jyrkkää tietä, jota saa ajaa vain nelivetoautolla, mutta tarvittaessa hotellit järjestävät kyydin. Anantaran terasseilta, porealtaista ja osasta huoneitakin voi katsella hulppeita näkymiä (2 hh aamiaisella alkaen noin 300 euroa).

Halvemmallakin näistä vuorista saa nauttia, ja Al Jabal Al Akhdarin rinteillä voi myös patikoida pienten kylien lomassa. Täällä tuntee olevansa ajattomissa maisemissa, kaiken yläpuolella.

Kaukana laakson toisella puolella, vasta­päisellä huipulla, seisoo suuri kartano. Sanotaan, että se on Qatarin prinssin loma-asunto, mutta hän ei kuulemma ole ehtinyt käydä siellä, omanilaiset päivittelevät. Jos omistat Suomessa kesämökin ja satut tapaamaan jossakin Qatarin prinssin, kannattaa ehdottaa lomakotien vaihtoa vaikka viikoksi.

Wadi Bani Khalid on kaunis jokilaakso, ja sen altaiden lähelle pääsee autolla ilman pitkiä patikointeja.