Satu Kivistö yritti raitistaa alkoholistipuolisoaan vimmaisesti – Kaikki muuttui, kun hän luovutti

Raivon hetkellä tuntuu voimaannuttavalta valuttaa viinaa maahan. Kurikassa asuva Satu Kivistö tietää sen hyvin. Hän tietää myös sen, ettei se auta mitään. Alkoholisti hakee kaupasta lisää juotavia ja kätkee ne ensi kerralla parempaan piiloon.

– Meillä on ollut perinteinen kissa-hiiri-leikki. Puoliso on piilotellut pulloja ja minä olen tullut perässä ja kollannut paikkoja. Kaiken olen kaatanut sepeliin, mitä olen löytänyt.

Kivistön puoliso on alkoholisti. Kolmen lapsen äiti yritti vuosikausia raitistaa tätä raivokkaasti. Hän kyttäsi miehensä liikkeitä, syyllisti ja nosti väsymättä meteliä, kun mies tarttui pulloon. Kivistö yritti tehdä juomisesta mahdollisimman hankalaa. Aina uudestaan hän sai pettyä.

– En ole ollut lempeä silittelijä vaan se toinen ääripää. Viha nousi herkästi, kun niitä tilanteita tuli aina vaan uudestaan ja uudestaan, yleensä äkkiarvaamatta ainakin meillä. Siinä on vaikeaa pysyä tyynenä.

Hän ymmärsi jo silloin, että alkoholismi on sairaus, mutta ei kuitenkaan käsittänyt, mitä se oikeasti tarkoitti. Hän ei tiennyt, ettei sairaus suinkaan hälvene, vaikka hän kuinka suuttuisi. Se vain pahenee koko ajan.

Sitä Kivistö ei varsinkaan tiennyt, että hänkin oli sairastunut.