Opettele lyhenteet ja valitse sopiva paketti – Näin tulkitset laboratoriokokeiden tuloksia – Viisi vinkkiä

1. Jos oirehdit, mene lääkäriin

Moni hakeutuu laboratoriokokeisiin varmistuakseen terveydestään, vaikka oireita ei ole. Kokeet on tarkoitettu diagnostiikkaan ja taudin määritykseen silloin, kun henkilöllä on mahdollisesta sairaudesta viestiviä oireita. Oireiden selvittely on lääkärin työtä. Jos siihen ryhtyy itse, vaarana on, että oireiden todellinen syy jää tutkimatta. Varsinkin, jos tutkittava arvo, esimerkiksi muoti-ilmiö ferritiini, on hyvä.

2. Ota selvää perusasioista

Toisaalta itse kunkin on hyvä olla selvillä tietyistä perusasioista, kuten omasta hemoglobiinin normaalitasostaan, veren rasva-arvoista ja verensokerista. Työterveyshuoltoon kuuluvilla perusarvot tarkistetaan terveystarkastuksissa tai tarvittaessa. Muiden kannattaa harkita niiden mittauttamista viimeistään keski-iässä. Korkea kolesteroli tai verensokeri ei yleensä oirehdi ennen kuin tilanne on huolestuttava. Kasvissyöjän voi olla hyvä tarkkailla myös B12- ja D-vitamiinin sekä raudan riittävää saantia.

3. Mieti, millaisen paketin ostat

Veriarvot voi mittauttaa terveyskeskuksessa tai ostamalla yksityisen tarjoajan laboratoriopaketin. Tarjolla on vaihtoehtoja perustutkimuksista erityisempiin, kuten raskaana olevien tai aktiiviliikkujien paketit. Parhaissa paketeissa tulokset esitetään selkeinä kuvina, joista näkee helposti, ovatko arvot viitearvojen sisällä. Joidenkin tulosten yhteydessä on myös mahdollista kertoa, mitä eri arvot tarkoittavat ja miten niihin voi vaikuttaa elintavoilla, sekä milloin on syytä mennä lääkäriin.

Viitearvot on rajattu niin, että 95 prosenttia tutkituista näytteistä asettuu ala- ja ylärajan väliin. Niihin vaikuttavat muun muassa ikä ja sukupuoli, ja tuloksiin taas esimerkiksi vuorokaudenaika, liikunta ja käytetty mittalaite. Siksi arvot tulisi mittauttaa aina samassa paikassa. Muuten arvojen vertaaminen ei anna oikeaa kuvaa.

4. Opi tulkitsemaan lyhenteitä

Laboratoriokokeiden lyhenteiden tulkitseminen ei ole maallikolle helppoa, mutta tavallisimmat lyhenteet kannattaa opetella. Iso B merkitsee kokoverta, josta mitataan verisolujen tutkimukset ja hemoglobiini (B -Hb). Verensokerista käytetään lyhennettä P-Gluk, paaston jälkeen fP-Gluk. S-ALAT mittaa maksan, P-KREA munuaisten ja S-TSH kilpirauhasen toimintaa. Jos epäillään tulehdusta, mitataan S-CRP.

Lipidipakettiin kuuluu veren rasva-arvoja mittaavia kokeita. Kokeiden lyhenteet ovat P-kol (kokonaiskolesteroli), P-Kol-HDL (hyvä kolesteroli), P-Kol-LDL (huono kolesteroli), P-trigly (triglyseridit). Osaan paketeista sisältyy myös ei-HDL-arvo (Non-HDL). Se kertoo, paljonko huonoa kolesterolia veressä on. Lisäksi kerran elämässä kannattaa mitata lipoproteiini (a). Se on geneettisesti määräytyvä rasvahiukkasten ominaisuus, joka voi selittää kolesterolilääkkeiden huonon tehon.

5. Muista myös verenpaine

Korkea verenpaine vahingoittaa valtimoita ja lisää sydän- ja aivoverenkierron sairauksien vaaraa. Kovasti kohonnut paine voi olla oireeton. Siksi painetason voi selvittää vain mittaamalla. Se tapahtuu helposti kotona. Siinä vaiheessa, kun verenpaineen aiheuttamat elimistön vauriot näkyvät laboratoriokokeissa, ollaan hälyttävässä tilanteessa.

Asiantuntija: Kliinisen kemian erikoislääkäri ja dosentti, laboratoriosektorin johtaja Kristina Hotakainen, Mehiläinen