Lääkäriperheessä ruoditaan yhdessä potilastapauksia – Isä ja poika Appelberg: ”Puhumme varmasti aivan liikaa työasioista”
Jan ja Erik Appelberg ovat lääkäreitä jo neljännessä ja viidennessä sukupolvessa. Ammatti yhdistää isää ja poikaa niin, että tavatessa jutellaan lähes aina myös työasioista.
Kun Otto Immanuel Appelberg aloitti työnsä Kotkan kaupunginlääkärinä vuonna 1881, hän tuskin osasi arvata, että vielä 140 vuotta myöhemmin hänen jälkeläisensä toimivat samassa ammatissa. Naistentautien erikoislääkäri Jan "Janne" Appelberg on syystäkin ylpeä suvustaan.
Oton poika Ragnar työskenteli Kotkan kaupunginsairaalan ylilääkärinä, ja hänen poikansa Henrik Appelberg, Jannen isä, toimi lähes 40 vuotta korvalääkärinä. Myös Jannen poika Erik erikoistuu korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriksi.
– Lääkärin ammatti oli minulle itsestään selvä jo pienestä pitäen. Ei siinä ollut mitään kiehtovaa tai erikoista, vaan se tuntui aivan luonnolliselta. Isäni oli pidetty lääkäri. Hän oli paljon poissa kotoa, mutta sitä pidettiin perheessä itsestään selvänä asiana, Janne Appelberg, 67, kertoo.
