Lääkäriliiton asiantuntija: Omalääkäreiden kannattaisi hoitaa aluksi vain monisairaita ja ikääntyneitä
Monet hyvinvointialueet ovat talousahdingossa, ja maakunnissa on pulaa lääkäreistä. Miksi omalääkärimalliin siirtymistä suunnitellaan täyttä häkää?
Suomessa työstetään parhaillaan omalääkärimalliin siirtymistä hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson mukaan omalääkärimalli pyritään ottamaan käyttöön jo vuoteen 2027 mennessä.
Omalääkärimalli tarkoittaa sitä, että potilas tapaa aina saman yleislääkärin, kun hän asioi terveysasemalla. Omalääkärin voi tarvittaessa vaihtaa, jos hoitosuhde ei toimi.
Mallin toteuttaminen maksaa arviolta 200 miljoonaa euroa vuodessa, koska lääkäreitä täytyy palkata lisää terveyskeskuksiin. Summa kannattaa suhteuttaa siihen, että viime vuonna hyvinvointialueet käyttivät terveydenhuoltoon yli 24 miljardia euroa.
Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtajan Jukka Mattilan mukaan malli maksaa kuitenkin itsensä takaisin.
– Se vähentää kustannuksia muun muassa siksi, että se vähentää potilaiden ohjaamista erikoissairaanhoitoon, hän arvioi.
Nopeammalla hoitoon pääsyllä voidaan välttää tilanteiden mutkistumista.
Osa omalääkärimallin kustannuksista saadaan Mattilan mukaan katettua siirtämällä hoidon tarvearvioita tekeviä hoitajia hyödyllisempiin tehtäviin, esimerkiksi omalääkäreiden työpareiksi hoitamaan potilaita. Näitä hoitajia on Suomessa arviolta tuhat, ja järjestelmästä on muodostunut puskuri hoitoon pyrkivien ihmisten ja heidän tarvitsemiensa palvelujen välille.
– Tätä toimintoa ei tarvittaisi lähellekään nykyisessä mitassa, jos meillä olisi omalääkärimalli käytössä. Olin rakentamassa hoidon tarvearviointia 20 vuotta sitten, kun hoitotakuu säädettiin. Se tehtiin, jotta pystyttiin vastaamaan velvoitteeseen tehdä tarvearviointi kolmen päivän sisällä. En ikinä kuvitellut, että se olisi edelleen terveyskeskuksissa käytössä tässä vaiheessa, Mattila kertoo.
Puskuri estää Mattilan mukaan pahimmillaan tarpeellista hoitoon pääsyä. Jos hoitoon pääsyä joutuu odottamaan tai se evätään, monelle tulee tarve tarkistaa tilanne yhä uudestaan.
– Tämä tarkoittaa yhä uusia yhteydenottoja, jotka merkitsevät hukkaan heitettyä resurssia, kun asian voisi hoitaa omalääkärin vastaanotolla yhdellä kertaa sujuvasti, Mattila toteaa.
Jukka Mattilan mukaan omalääkäri kannattaisi tarjota aluksi monisairaille ja ikääntyneille, joille hyöty hoidon jatkuvuudesta olisi merkittävin. Ajan myötä mukaan voisi ottaa koko väestön. Mallin käyttöönotto ei näin ollen tarkoittaisi sitä, että kaikille tulisi vuoteen 2027 mennessä omalääkäri terveyskeskukseen.
– Kun monisairaan potilaan hoito on tutun lääkärin vastuulla, eikä tarvitse joka kerran aloittaa alusta, päästään ratkomaan potilaan kysymyksiä tehokkaammin, ja potilaskin pääsee helpommalla. Niille, joiden tarpeet eivät ole laajat, ei ole välttämätöntä tarjota omalääkäriä, Mattila toteaa.
Yksi omalääkärimalliin liittynyt huolenaihe on ollut se, onko Suomessa riittävästi lääkäreitä omalääkärimallin toteuttamiseen. Mattilan mukaan lääkäreitä on jatkossa tarpeeksi, koska lääkärinkoulutukseen lisättiin viime vuonna 70 vuosittaista aloituspaikkaa.
– Tiedekunnista valmistuu useampi sata lääkäriä vuosittain enemmän kuin jää eläkkeelle.
Nykyään terveyskeskuslääkäreistä arviolta vain kolmasosa on yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Mattila uskoo, että omalääkärimalli lisää jatkossa terveyskeskusten pitovoimaa ja houkuttelee niihin enemmän kokeneita lääkäreitä.
Sen sijaan hallituksen tuore päätös kokeilla Kela-korvausten kohdentamista yli 65-vuotiaiden lääkärikäynteihin lisää Mattilan mielestä kysyntää yksityispuolella ja lääkäreiden siirtymistä yksityispuolelle.
Omalääkärimallin käyttöönotossa on kuitenkin asioita, joihin ei ole kunnollista ratkaisua. Tietyillä alueilla, etenkin Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa, on sitkeä lääkäripula. Muuttohaluihin vaikuttavat sosiaaliset siteet ja esimerkiksi se, löytyykö puolisolle töitä alueelta.
Mattila on yleislääketieteen erikoislääkäri, ja hän työskenteli perusterveydenhuollossa 1980- ja 1990-luvulla, jolloin omalääkärimalli oli edellisen kerran käytössä. Järjestelmä on hänestä niin hyvä, ettei sitä olisi pitänyt koskaan päästää rapautumaan.
– Hyödyt on osoitettu sekä potilaan että järjestelmän kannalta, hän sanoo viitaten etenkin hoidon saatavuuteen ja jatkuvuuteen.
Mallista luovuttiin 1990-luvun laman myötä ja lääkäreiden vastuualueiden käytyä liian suuriksi. Nyt ei aiota toistaa samoja virheitä.
