Ota läheinen mukaan lääkäriin – Kahdet korvat kuulevat enemmän
Ihmisen tapaamisesta ei pidä tehdä liukuhihnamaista rutiinia, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.
Ennen lääkäriin meno moni peseytyy, pukee helposti riisuttavat vaatteet ja lähtee sitten ajoissa vastaanotolle. Odotushuoneessa tuntee ahdistuneisuuden ja levottomuuden. Jos lääkäri on paljon myöhässä, mieleen tulee, että nyt on varmasti huonoja uutisia – ainakin jos on menossa kuulemaan vaikkapa syöpätutkimuksen tuloksia. Päässä risteilevät monet ajatukset: Mikä minulla on ja onko se vakavaa? Miten ehdin seuraavaan tapaamiseen?
Monet potilaat alkavat kertoa ongelmistaan lääkärille jo vastaanottohuoneen kynnyksellä. Olemme oppineet, että lääkärillä on kiire, joten pitää olla selkeäsanainen ja nopea. Kiire tarttuu. Lääkärin ensimmäiset sanat määrittävät vastaanoton tunnelman. Jos hermostut, et osaa kuvata asiaasi, rönsyilet, vastaat asian vierestä ja lakkaat kuuntelemasta, kun lääkäri tokaisee, että vain yksi asia voidaan käsitellä. Sen jälkeen yrität selviytyä ja kuunnella.
”Lääkäri voi olla erinomaisen taitava tutkija, mutta täydellinen tomppeli ihmisten kohtaamisessa.”
On hyvä idea ottaa ystävä tai läheinen mukaan vastaanotolle. Toiset korvat auttavat, kun lääkäri kertoo tilanteestasi ja antaa ohjeita. Läheinen voi täydentää ja kysellä lisää. Tosin kerran, kun olin ystäväni kanssa lääkärissä, tämä kielsi potilasta kysymästä liikaa. Potilaan täytyy kuitenkin kysellä riittävästi, jotta hän ymmärtää tarpeeksi. Lääkärin käyttämä kieli ei aina avaudu. Kun menet vastaanotolle, tee etukäteen lista selvitystä vaativista asioista. Silloin ne tulevat kysytyiksi. Muistiin ei voi jännittävissä tilanteissa luottaa.
Hoitotiede korostaa nykyisin rehellistä puhumista, mutta on olennaista, missä ja miten se tehdään. Omaiset saavat sokin, jos lääkärin ensimmäinen kysymys on: elvytetäänkö? Lääkäri voi olla erinomaisen taitava tutkija, mutta täydellinen tomppeli ihmisten kohtaamisessa. Kipuinen potilas tulkitsee herkästi äänensävyjä.
Olin ystäväni mukana lääkärillä, joka oli todella tyly ja karkea sanoissaan, mutta teki erinomaisen raportin tutkimuksistaan. Sanoinkin hänelle lähtiessämme, että älä vain erikoistu vanhustenhoitoon, sillä olet aivan surkea ihmisen kohtaaja. Nuori lääkäri hätkähti. Ehkä meidän pitäisi antaa lääkäreille enemmän palautetta, etenkin jos kohtelu on hyvää. Vastaanottokäynnin ei tulisi aiheuttaa pahaa mieltä kummallekaan osapuolelle.
”Pahantuulisuuttaan ei tietenkään pitäisi tuoda vastaanotolle, ei lääkärin eikä potilaan.”
Lääkärin pitäisi puhua vanhemmille potilaille hitaammin ja selkeämmin, sillä aivojen kyky vastaanottaa ja reagoida asioihin hidastuu ajan mittaan. Siksi nuoren lääkärin nopea puhe ei aina mene perille. Jos jokin jää vaivaamaan, joskus on viisasta kuulla toisenkin lääkärin mielipide. Joka tapauksessa lääkärillä pitää olla aikaa jutella hoitovaihtoehdoista, jos potilaalla on todettu vakava sairaus. Toivoa ei saa koskaan viedä.
Pahantuulisuuttaan ei tietenkään pitäisi tuoda vastaanotolle, ei lääkärin eikä potilaan. Jos potilaalla on kielteisiä kokemuksia lääkäreistä, hän miettii usein, että ei tästä mitään tule. Potilas-lääkärisuhde on auttamista ja luottamusta. Potilaina meidän on syytä tarkkailla, miten suhtaudumme tapaamiseen. Lääkärin ammattitaitoon tulee kuulua hyvät ihmissuhdetaidot. Ihmisen tapaamisesta ei pidä tehdä liukuhihnamaista rutiinia.
