Terveyskeskusten lääkäripulasta on puhuttu pitkään. Hallitus aikoo nyt korottaa Kela-korvauksia, jotta ihmisillä olisi jatkossa paremmin varaa käydä yksityisen puolen yleislääkärillä. Tavoitteena on, että hoitojonot lyhenevät.

Maksukyvykkyys ei kuitenkaan auta, jos vaiva vaatii erikoislääkäriä eikä sellaista ole saatavilla. Pieniin kaupunkeihin heitä ei ole riittänyt tarpeeksi enää vuosiin.

Sairaanhoitoalueet ovat koettaneet ratkoa ongelmaa virkojen tai kokonaisten poliklinikoiden ulkoistamisilla. Ratkaisut ovat kuitenkin tuoneet henkilökunnan vaihtuvuutta ja korkeita kuluja. Isoissa kaupungeissa potilas on voinut rahaa vastaan hakeutua yksityiselle erikoislääkärille, mutta kaikkialla tällaistakaan vaihtoehtoa ei välttämättä ole ollut tarjolla.

Lääkäripulan helpottamiseksi on jaariteltu vaikka minkälaisista lääkkeistä: vaikkapa byrokratian vähentämisestä tai julkisen puolen paremmasta perehdyttämisestä. Nämä nyt eivät kuitenkaan lopulta ratkaise asiaa. Vielä riittää tekoälyllä tekemistä, että pääsemme työelämässä tietojärjestelmistä eroon.

Perehdyttämisen parantamista ja työtaakan helpottamista taas on hankala tehdä, jos lääkäreitä vaan ei ole riittävästi. Helpotusta on ounasteltu myös siitä, että tulevaisuudessa Suomen ikäluokat pienevät.

Sitä odotellessa voimme toki ottaa popcornit esiin ja siirtyä katsomaan rapautuvaa terveydenhuoltojärjestelmää. Vai olisiko sittenkin mahdollista avata pikaisesti lääkärikoulutuksen kaistaa useammille opiskelijoille ja nopeuttaa erikoistumisväyliä?