Terveys ja hyvinvointi
Apu

Kysy Kiminkiseltä: Onko kammiodepolarisaatioon mitään hoitokeinoa?

Kysy Kiminkiseltä: Onko kammiodepolarisaatioon mitään hoitokeinoa?

Valtaosa sydämen lisälyönneistä on vaarattomia.
Teksti Tapani Kiminkinen
Kuvat Shutterstock
Mainos

Minulla todettiin kammiodepolarisaatio. Siihen on lääkitys, Isoptin retard 120 mg, mutta siltikin on vielä lisälyöntejä. Vaurioittaako tämä vaiva sydäntä vuosien mittaan, vai onko mitään parannuskeinoa? Muuten olen terve.

Sydämen sähköinen toiminta on monimutkainen järjestelmä, vaikka se useimmiten pelaa elämänmittaisesti moitteettomasti. Käsitteet ovat vaikeita. Depolarisaatio tarkoittaa tässä aktivoitumista: kammiodepolarisaatio on siis yksinkertaisesti kammion/kammioiden aktivoituminen, mikä johtaa niiden supistumiseen.

Tämä piti varmistaa vielä kardiologiystävältäni Heikki Miettiseltä, jonka tavoitin puhelimitse ­Belgiasta laittamasta kenkiä jalkaansa, mikä oli välttämätöntä, koska shamaanipäivillä taksi jo odotti pihassa ­iltatilaisuuteen lähtemistä. Sen verran Heikki ehti oven raosta ystävällisesti huikata, että olisi todella onnetonta, ­ellei kammiodepolarisaatiota ollenkaan ilmenisi. Kammiot eivät aktivoituisi, mikä tarkoittaisi käytännössä sydänpy­sähdyksen kautta kuolemaa. ­Tapauksessasi saamallasi ­diagnoosilla tarkoitetaan sydämen kammioperäisiä lisälyöntejä.

Sähköimpulssi saa alkunsa sydämen oikean eteisen katon solmukkeesta (sinussolmuke), josta se leviää ensin sydämen eteisiin ja sieltä eteiskammiosolmukkeen (AV-solmuke) kautta kammoihin. Impulssin eteneminen aktivoi sydänlihassolut supistumaan. EKG-laite mittaa ihon pinnalta nämä heikot sähkövirtaukset. Vanhemmiten oma tahdistin voi alkaa pätkiä, jolloin puhutaan sairaan sinuksen oireyhtymästä, jota voidaan hoitaa tahdistimella. Ne ovat kehittyneet lähes huoneen kokoisista mötiköistä pikku paristoiksi, jotka upotetaan huomaamattomasti rintakehälle. Repolarisaatiolla tarkoitetaan sähköimpulssin syklin palautumisvaihetta, mitä kuvaa sydänfilmissä niin sanottu T-aalto, ja sitä mitataan QT-aikana.

Lisälyönnissä sähköimpulssi lähtee muualta sydämestä, joko eteis- tai kammiotasolta. Seurauksena on ylimääräinen lyönti, ei kuitenkaan yli- tai välilyönti.

Lisälyönnit aistitaan yleensä levossa muljahduksen tunteena rinnassa. Useimmiten aistitaan lisälyöntiä seuraava pidempi tauko (jättää väliin), minä aikana kammiot ehtivät kerätä suuremman verimäärän, mistä syystä syntyvä pulssiaalto on tavallista suurempi (tauko – jumps).

Valtaosa lisälyönneistä on vaarattomia. Niitä esiintyy ajoittain ainakin puolella meistä, eivätkä ne voi mitenkään vaurioittaa sydäntä. Ne ovat ­tavallaan normaali ilmiö, eikä niitä voi täysin poistaa, eikä ­siihen ole tarvettakaan. Joskus ne voivat käydä siinä määrin vaikka uneen pääsyä häirit­seviksi, että niiden määrää ­yritetään rajoittaa yleisimmin beetasalpaajalääkkeillä. Lääkkeesi on kalsiumkanavan salpaaja verapamiili, jota sitäkin voidaan joskus tarvita. Kuten olet huomannut, kaikkia lisälyöntejä ei lääkkeellä saa pois.

Jos lisälyöntejä ilmenee vain silloin tällöin, ei ole tarvetta hakeutua tutkimuksiin. Jos niitä esiintyy runsaasti tai ne aiheuttavat häiritseviä oireita, kannattaa käydä lääkärin arviossa (tarkoitus on lähtökohtaisesti, että lääkäri arvioi potilaan, eikä päinvastoin). Jos ei ole tiedossa aikaisempaa sydänsairautta eikä ole ollut äkillistä tajunnan menetystä tai muita sydänperäiseksi tulkittavia oireita, sydämen kuuntelu ja sydänfilmi riittävät tutkimuksiksi. Jos sitten lääkäri epäilee lisälyöntien taustalla sydänsairautta, käytetään lisäselvityksinä sydämen kaikukuvausta, sydänfilmin vuorokausirekisteröintiä ja rasituskoetta (kardiologi Raimo Kettunen).

Julkaistu: 25.5.2018