Apu

”Teen tätä nähdäkseni näiden junnujen hymyilevän” – Kyokushin karate Sipoo ry:lle Apu-tonni

”Teen tätä nähdäkseni näiden junnujen hymyilevän” – Kyokushin karate Sipoo ry:lle Apu-tonni
Urheiluseura Kyokushin karate Sipoossa tarjoaa ilmaista harjoittelua vähävaraisille lapsille ja pyrkii kotouttamaan maahanmuuttajia. Toimintaa tuetaan Apu-tonnilla.
Julkaistu: 17.8.2021

Kuumana kesäiltana Sipoon monitoimihallissa maan alla on viileää. Koronarajoitusten sallimat kymmenen 7–14-vuotiasta karatekaa ovat saapuneet kyokushin karaten junioriyhmän harjoituksiin. Puolet heistä on tyttöjä.

Salissa kaikuu vähintään neljää kieltä samanaikaisesti: suomea, englantia, arabiaa ja karaten komentokieltä, japania. Lasten perheiden synnyinmaista löytyy Suomen lisäksi muun muassa Syyria, Irak, Afganistan ja Latvia.

Lapset yrittävät pysyä kurinalaisesti riveissään, mutta moni nyhtää karatepukunsa vyötä, se pysyy huonosti kiinni.

– Mä en halua käyttää kypärää, marisee yksi pojista, kun valmentaja, Kyokushin-karaten 3. danin taitaja ja kaksinkertainen Irakin mestari Ihab Al-Himedawi aloittaa ensimmäiset otteluharjoitukset.

– Voinko lyödä kovaa? kysyy toinen poika.

”Pidimme nuorisotalolla nuorille ilmaisen karatetunnin, joka oli suunnattu enemmän tytöille. On hyvä, että he oppivat itsepuolustustaitoja. Nostaahan se itsetuntoa, kun tietää pystyvänsä puolustamaan itseään.”

– Katja Arolinna –

Harjoitukset alkavat lyhyellä mietiskelyhetkellä, sitten ryhdytään tositoimiin: potkuharjoituksia, punnerruksia, kyykkyjä, jalkojen venytystä, spagaattien ja spiraalien tekoa. Jo lasten harjoituksista voi päätellä, että japanilaisen itsepuolustuslaji karaten alalajeista tämä kyokushin on yksi vaativimmista ja kehollisimmista.

Lapset vaikuttavat onnellisilta purkaessaan energiaansa.

– Voiksä näyttää? kysyy yksi alakouluikäisistä tytöistä apuvalmentaja Katja Arolinnalta. Hän on myös Ihab Al-Himedawin puoliso sekä seuran rahastonhoitaja ja toinen perustajista.

Ihab Al-Himedawi puolestaan on seuran päävalmentaja ja puheenjohtaja.

Irakilainen Ihab Al-Himedawi ja hänen suomalainen avovaimonsa Katja Arolinna perustivat sipoolaisen karateseuran kaksi vuotta sitten.

Karaten lisäksi opetetaan käytöstapoja

Elokuun Apu-tonni myönnettiin sipoolaisseuralle erityisesti siksi, että se pyrkii kotouttamaan maahanmuuttajien lapsia ja tutustuttamaan heidät kantaväestön lapsiin.

– Periaatteemme on se, että kun ollaan Suomessa, homma hoidetaan suomalaisella tavalla. Tytöt ja pojat ovat täällä sekaisin, ja opetamme karate-etikettiä sekä käytöstapoja kaikille, kokoa, väriä, uskontoa tai ikää katsomatta, Arolinna sanoo.

Siten maahanmuuttajat voivat kotoutua suomalaisyhteiskuntaan ja saada kantasuomalaisia ystäviä, pariskunta uskoo.

Kuri harjoituksissa onkin tiukka, ja lapset tottelevat japaniksi huutelevaa mestariaan hyvin. Jos meno äityy kovin villiksi, lapsia laitetaan jäähylle – ja vaativimmassa tapauksissa lähetetään kotiin. Toisia ei saa häiritä, ja anteeksipyynnöt kuuluvat asiaan.

Seuran taitavin karateka, 12-vuotias Laith, jaksaa keskittyä lyöntiharjoituksiin.

Seuran perustajat ovat erityisen iloisia siitä, että harjoituksissa käy tyttöjäkin. Sipoolaisissa kouluissa on heidän mukaansa paljon ilkivaltaa sekä häiriökäyttäytymistä, ja huumeongelma näkyy jo alakouluissakin.

– Pidimme nuorisotalolla nuorille ilmaisen karatetunnin, joka oli suunnattu enemmän tytöille. On hyvä, että he oppivat itsepuolustustaitoja. Nostaahan se itsetuntoa, kun tietää pystyvänsä puolustamaan itseään ja ottamaan iskuja vastaan, vihreän vyön karateka Katja Arolinna sanoo.

Tähtäimessä kilpailut

Ihab Al-Himedawi ja Katja Arolinna perustivat kaksi vuotta sitten Sipooseen karateseuransa, kun sellainen omalta asuinpaikkakunnalta puuttui.

– Ihab tuli Suomeen vuonna 2015 ja harrasti ensin Tammisaaressa taekwondoa ja muita kamppailulajeja, mutta intohimo karateharrastukseen ei laantunut. Kun muutimme Sipooseen vuonna 2017, ajatus seuran perustamisesta vahvistui, ja vuonna 2019 Kyokushin karate Sipoo ry perustettiin. Minulla on jo kaksi yritystä, ja ajattelin, ettei yhdistyksen perustaminen niin monimutkaista voi olla, Katja Arolinna kertoo.

”Emme tee tätä ansaitaksemme rahaa. Olemme ostaneet kaikki tarvikkeet itse, ja meillä on jo kaksi ryhmää, yli 14-vuotiaat aikuiset sekä 7–13-vuotiaat juniorit.”

– Ihab Al-Himedawi –

Vakituiset harjoitteluvuorot Sipoon monitoimihallista seura sai vasta tänä keväänä, ensimmäiset vuodet seuran karatekat harjoittelivat ulkokentillä ja pienessä sisäsalissa.

– Seuramme aikoo ryhtyä kilpailemaan karatekisoissa, ja olemme järjestäneet jo yhdet leikkimieliset juniorikisat, jotta nuoret oppivat kilpailutekniikkaan. Tulemme viemään Sipoon nimeä maailmalle, mutta kunta ei ole auttanut meitä, Al-Himedawi sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kaksivuotisen seuratuen karateseura sai keväällä, ja sen avulla treenejä voidaan tarjota ilmaiseksi vähäväraisille lapsille.

– Emme tee tätä ansaitaksemme rahaa. Olemme ostaneet kaikki tarvikkeet itse, ja meillä on jo kaksi ryhmää, yli 14-vuotiaat aikuiset sekä 7–13-vuotiaat juniorit, Al-Himedawi kertoo.

Katja Arolinna on ammatiltaan kuvausmeikkaaja-kampaaja, minkä lisäksi hän pyörittää kampaamoa Sipoossa. Ihab Al-Himedawi on juuri saanut valmiiksi rakennusalan ammattitutkinnon ja on töissä rakennustyömaalla.

Karateseuraa avopuolisot pyörittävät lähinnä kaksin, vaikka yhdistyksen hallituksella on virallinen sihteerikin. Karatetunnit suunnitellaan ja vedetään läpi yhdessä.

– Autan Ihabia apuvalmentajana junioritunneilla sen verran kun pystyn. Oma treenaamiseni on jäänyt vähemmälle, koska olen syöpätoipilas, ja meillä on kolmevuotias poika, vuonna 2015 kyokushin-karaten aloittanut Katja Arolinna kertoo.

Niko ei aina jaksa keskittyä liikerataharjoituksiin, mutta trampoliinitemppu sujuu hyvin.

Mikä karatessa on kivointa?

Sipoon monitoimihallin kellarikerroksessa lapset käyvät maanantai-iltana jo kierroksilla. Kaksituntiset treenit ovat lopuillaan, ja trampoliinipatjan kärrääminen takaisin varastoon aiheuttaa yleisen mekkalan.

Kahdeksanvuotias Adele tuli mukaan karateharjoituksiin viime syksynä.

– Kivointa treeneissä ovat ottelut, Adele sanoo.

Myös seinää vasten käsillään seisova energinen Taika, 8, pitää karatetreeneistään.

– Karatessa kivointa ovat potku-, lyönti- ja huutoharjoitukset. Harrastan myös jalkapalloa, ja minulla olisi ollut tänään samaan aikaan peli, mutta tulin mieluummin tänne. Täällä on kivempaa – ja halusin lehteen, Taika perustelee.

– Treenit ovat kivoja, niissä tehdään kivoja juttuja ja tulee hiki, esimerkiksi punnertamisesta ja juoksemisesta. Mutta ottelut eivät ole niin kivoja, sanoo Zahal (2. vasemmalta).

Seuran vanhin poika, 12-vuotias Laith valittiin tänä vuonna sipoolaisseuran parhaaksi karatekaksi. Hänellä on jo 5. kyun arvo vyökokeista, ja lisää kokeita on tulossa.

– Ottelut ovat kivoimpia, minua ei ole koskaan sattunut. Liikerata- eli kataharjoitukset ovat helppoja.

12-vuotias Zahal ei ole poikien kanssa samaa mieltä otteluiden ylivertaisuudesta.

– Treenit ovat kivoja, niissä tehdään kivoja juttuja ja tulee hiki, esimerkiksi punnertamisesta ja juoksemisesta. Mutta ottelut eivät ole niin kivoja.

Irakin suosituin karaten muoto

Kyokushin on yksi maailman suurimmista karaten tyylisuunnista. Se tunnetaan maailmanlaajuisesti “vahvimpana karatena” kovien harjoitusmenetelmiensä, vaativien vyökokeidensa ja täyskontaktiotteluidensa ansiosta.

Lajilla on yli 12 miljoonaa harrastajaa ympäri maailman.

Sipoossa nyt suomalaisia karateharrastajia valmentava Ihab Al-Himedawi on mustan vyön mestari Kyokushin-karatessa. Hän on harrastanut lajia jo kolmetoista vuotta.

Karateharjoituksissa trampoliinin patjalle volttia tekee Omid, vuoroaan odottavat Laith, Dana ja Zahal.

– Irakissa kyokushin on suosituin karaten muoto, ja kerran olin harjoituksissa, jossa oli 600 harrastajaa paikalla. Se muistutti jo armeijan leiriä! Jalkapallo on Irakissa suosituin urheilulaji, mutta irakilaiset kokeilevat mielellään uusia asioita, ja itsepuolustuslajit ovat suosittuja.

Kyokushin-karate on tunnettu hurjista murskaustekniikoistaan – mutta myös mietiskelyn korostamisesta. Sipoossa 7–13-vuotiaille harrastajillekin pidetään aina harjoitusten alussa ja lopussa pieni mietiskelyhetki.

– Seuramme 12-vuotias Laith pystyy jo rikkomaan jalallaan puun kappaleen. Itse pystyn murskaamaan kiviä ja tiiliharkkoja, lajissa ei saa mustaa vyötä ilman murskaamisen hallintaa. Kyse on oikeasta tekniikasta ja sisäisestä voimasta, Al-Himedawi selittää.

Laji on fyysisesti vaativa, vaurioita voi tulla. Lajia kuusi vuotta harrastanut Katja Arolinna kertoo, että häneltä on olkalihas revähtänyt kerran kokonaan, ja avomies Al-Himedawin jalka on murtunut kahdesti.

– Seuramme motto "älä koskaan anna periksi” sopii myös elämään. Se, mikä on helposti saavutettu, myös katoaa helposti. Tämä laji on veressäni kuin tauti, ja kaikki muut karatetyylit tuntuvat ‘hippakaratelta’, irakilais-suomalainen mestari hymyilee.

Seuran perustaja-pariskunnan kolmevuotias poika Elias jaksaa odotella kärsivällisesti treenien loppumista.

Työtä nuorten puolesta

Suomeen tukevasti perheensä kanssa kotiutuneen karatemestarin lapsuus Irakissa ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Poika joutui jo pienenä auttamaan veljiään leipomossa koulun ohessa. Työpäivät olivat pitkiä, ja Al-Himedawi päätti, etteivät hänen poikansa joudu elämään samanlaista elämää.

– Arvostan Suomen puhtautta ja turvallisuutta, haluan karateharjoituksia tarjoamalla auttaa nyt muita. Teen tätä voidakseni nähdä näiden junnujen hymyilevän ja pysyvän poissa tupakoinnista ja alkoholin juomisesta – jotta he olisivat vahvoja ja saisivat äänensä kuuluviin.

Näin pääset mukaan

  • Kyokushin karate Sipoon treenit ovat junioreille maanantaisin klo 17.30–19.30 ja aikuisille perjantaisin klo 18–20 Sipoon monitoimi­hallissa. Alkeiskursseja on neljästi vuodessa.

  • Kaikki ovat tervetulleita aloittamaan, karatekokemusta tai erityistä kuntoa ei vaadita. Kyokushin karate on vaativa itsepuolustuslaji, joka sopii silti naisille sekä miehille iästä riippumatta.

12-vuotias Zahal käy treeneissä pikkuveljensä kanssa.

Apu-tonni

  • Avun tehtävä on luoda ­yhteenkuuluvuutta ja ­uskoa tulevaisuuteen. Apu ei revi, riko eikä huuda. Vuonna 1933 työttömien auttamiseksi perustetulla Avulla on vahva sosiaalinen omatunto, olemme aina heikomman puolella. Avun tekijät ja lukijat ­uskovat, että Suomi on hyvien ihmisten maa.​

  • Tämän vuoksi Apu-lehti tukee joka kuukausi tuhannella eurolla hanketta tai yhteisöä, joka auttaa pyyteettömästi heikommassa asemassa olevia.

  • Eh­dota Apu-tonnin saajaa: apu.fi/artikkelit/apulaiset

Kommentoi »