Jumalan määräykset piti ahtaa kymmeneen käskyyn – Seurasi tuhansien vuosien numerosotku

Viime vuoden lopulla Yleltä tuli laadukkaaksi kiitelty brittiläinen rikossarja, Viides käsky. Alkukielellä sarjan nimi oli kuitenkin Sixth Commandment, kuudes käsky.

Sarjan nimi nojaa tietenkin kymmeneen käskyyn, tietynlaiseen tiivistävään ohjesettiin, jonka jumala antoi Raamatun mukaan tiedoksi Moosekselle.

Suomeksi, tarkemmin sanottuna evankelisluterilaisen kirkon perinteessä, viides käsky on Älä tapa. Englannin valtionkirkon, anglikaanisen kirkon kymmenessä käskyssä viides onkin Älä tee aviorikosta ja vasta kuudes Älä tapa.

Murhamysteerin englanninkielinen nimi on siis ihan luontevasti Sixth Commandment ja suomenkielinen Viides käsky.

Mutta miksi käskyt ovat eri järjestyksessä eri kirkkokunnilla? Ja mistä käskypaketti on peräisin?

Suurimmalle osalle suomalaisista – myös kaltaiselleni ateistille – kymmenen käskyä ovat tutut tiiviinä ja näppäränä luettelona.

Raamatussa kymmentä käskyä ei tässä muodossa ole. Teologian tohtori ja tubettaja Ville Mäkipelto kertoo, että käskyt ovat peräisin Vanhasta testamentista, tarkemmin Mooseksen kirjoista. Nämä taas ovat sama asia kuin Toora, heprealaisen Raamatun ensimmäinen osa.

Tooran käskyluetteloa ei ole numeroitu, ja siinä on nykyisten käskynumeroiden epäselvyyksien alkujuuri.

Mäkipelto selittää, että käskyt ovat Toorassa kahdessa paikassa, toisessa ja viidennessä Mooseksen kirjassa. Ne eivät ole aivan samat molemmissa. Näitä erovaisuuksia voi etsiä itsekin, jos lukee suomennetun Raamatun kyseisiä kohtia rinnakkain.

Toisessa Mooseksen kirjassa vaimo on osa toisen omaisuutta, jonka havittelu on kielletty. Viidennessä kirjassa vaimon havittelukielto mainitaan erikseen. Lepopäivän perustelukin heittelee.

Toora sisältää kymmenen käskyn lisäksi valtavasti ohjeistusta. Mooseksen kirjoissa Jumala tekee liiton Israelin kansan kanssa. Liiton pykäliin kuuluu kaikkiaan 365 kieltoa ja 248 käskyä, jotka jumala välittää israelilaisille Mooseksen kautta.

Mukana on käyttöohjetason mikromanageerausta, kuten selitys siitä, miten ja mistä aineksista polttouhrialttari pitää rakentaa.

Palataanpa käskyjen numerointiin. Suomen kirkkokunnista evankelisluterilainen ja katolinen noudattavat keskenään samaa numerointia, ortodokseilla käskyjen jaottelu poikkeaa hieman tästä.

Pohjalla on jo mainittu ongelma, siis se, ettei Raamatussa ole kymmentä lueteltua käskyä. Itse asiassa käskyjä on enemmän kuin kymmenen, Mäkipelto huomauttaa.

Toisaalta Tooran mukaan Mooses kirjoitti vuorella kahteen kivitauluun Jumalalta saamansa kymmenen asiaa tai käskysanaa, riippuen siitä, miten hepreankielinen sana käännetään.

Siksi jo varhaisjuutalaisuudessa syntyi ajatus, että käskyjä pitää olla kymmenen ja vieläpä niin, että käskyjä tulisi mielekkäästi viisi molempiin kahteen kivitauluun. Siksi kehittyi erilaisia tapoja yhdistellä Mooseksen kirjan oleellisia kohtia kymmeneksi kohdaksi.

Luterilaisten ja muutenkin läntisten kirkkojen, kuten katolilaisten, käyttämä jako perustuu kolmannella ja neljännellä vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen vaikuttaneen kirkkoisä Augustinuksen tekemään ehdotukseen. Se taas pohjasi juutalaiseen Talmudiin siinä, että muiden jumalien kielto ja jumalankuvien tekemisen kielto on yhdistetty ensimmäiseksi käskyksi.

Ortodoksien kymmenen käskyä taas noudattavat Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä. Sen vuoksi muiden jumalien pitämisen kielto ja jumalankuvien tekemisen kielto ovat ortodokseilla kaksi eri käskyä, ensimmäinen ja toinen.

Ortodoksinen luettelo vastaavasti yhdistää lähimmäisen omaisuuden eri osioiden tavoittelut lopussa yhdeksi käskyksi ja mahduttaa siten kaikki käskyt kymmeneen kohtaan, kuten pitääkin.

Anglikaanisen kirkon jako on muuten sama kuin ortodokseilla, mikä selittää eron rikossarjan nimessä.

Miten vanha juttu kymmenen käskyä on? Siitä tutkijoilla ei ole yksimielisyyttä, Mäkipelto kertoo. Raamatun omalla aikajanalla käskyt ovat noin 1400 luvulta ennen ajanlaskun alkua.

Nykyisen kriittisen raamatuntutkimuksen näkemys on kuitenkin se, että Vanha testamentti on pääosin saatettu kokoon joskus 500–100 vuotta sitten ennen ajanlaskun alkua.

Kymmenen käskyä voisi siis olla enintään 2500 vuotta vanha ohjeistus.

Vaikka Mooseksen kirjojen ohjeista ja kielloista suurin osa on pudonnut historiallisiksi kuriositeeteiksi, kymmenen käskyä on pysynyt olennaisena osana juutalais–kristillisessä perinteessä. Mäkipelto sanoo, että tämä johtuu siitä, että käskyjen tulkinta ja myös käännökset ovat eläneet siinä missä ajat ovat muuttuneet.

Esimerkiksi aviorikoksen kielto tarkoitti alun perin kieltoa ryhtyä suhteeseen toisen miehen vaimon kanssa. Muinaisessa israelilaisessa perhemallissa vaimo oli miehen omaisuutta. Se, että mies osti palveluksia seksityöntekijältä taas ei ollut aviorikos eikä mikään, eikä siis kiellettyä kymmenen käskyn mukaan.

Sittemmin tulkinta kiristyi niinkin paljon, että pelkästään seksistä haaveileminen toisen puolison kanssa oli käskyjen kieltämää toimintaa. Nykyään moni kristittykin suonee ainakin ajatuksille vapauden vaeltaa monogaamisen suhteiden rajojen ulkopuolelle.

Mäkipelto uskookin, että kymmenen käskyä muuttuvat myös tulevaisuudessa.

– Eihän mikään moraalilaki pysy relevanttina, jos sitä ei koko ajan päivitetä.

Lähteet: Kymmenen käskyä / EVL, Kymmenen käskyä / Ortodoksi.net, Raamattu.fi, Ten Commandments / Britannica.

Mikä sinua askarruttaa? Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.