Meijeriväen lomapaikasta kasinotalouden pyörteisiin – Ikaalisten kylpylän historia on kotimaanmatkailun historiaa, mutta miltä meno maistuu vuonna 2025?
Kylpylät ja korpihotellit elivät sotaveteraaneista, seminaarimatkoista ja perheiden autolomista. Kävimme Ikaalisissa selvittämässä nykytilanteen.
Lähes kaikki matkustajat jäävät pois bussista Ikaalisten keskustassa. Vain minä ja vanhempi nainen jatkamme Tampere–Ikaalinen-paikallislinjan kyydissä päätepysäkille, Ikaalisten kylpylään. Sinne on vielä matkaa 6,5 kilometriä.
On perjantai-iltapäivä ja viikonloppu alkamassa. Olen matkalla tutkimusretkelle Ikaalinen Spahan, sillä tarkoituksenani on tutkia kotimaan matkailun menneisyyttä, muutosta ja tulevaisuutta. Miten maakunnallinen kylpylähotelli pärjää suurkaupunkien tornihotelleille ja tekoälylle, joka mullistaa pian myös matkailualan?
”Edellinen vierailuni syrjäseudun kylpylähotellissa ei ollut mieltä ylentävä.”
Moni maaseudun pikkuhotelli sinnittelee vararikon partaalla tai on jo tehnyt konkurssin. Eikä Ikaalisten kylpylänkään menneisyys ole menestystarina: on koettu lama-ajan konkurssi ja omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin hallintaan päätyminen. Tällä vuosituhannella omistajia on ollut jo kolme, ja kylpylä on ollut kuukausikaupalla suljettuna.
Nykyiset omistajat ovat pääasiassa ikaalislaisia yrityksiä. Kotisivujen valokuvissa kylpylähotelli näyttää varsin nykyaikaiselta, ja esittelytekstin mukaan vedessä pulikointi näyttääkin olevan enää yksi sivujuonne tarjonnassa: on karaokea, hohtokeilausta, frisbee golfia, ravintoloita ja kokoustiloja.
Silti omat odotukseni eivät ole korkealla. Edellinen vierailuni syrjäseudun kylpylähotellissa ei ollut mieltä ylentävä. Ja sekin näytti valokuvissa hienolta.
Saimme kymmenisen vuotta sitten puolison kanssa lahjaksi viikonlopun ammattiliiton omistamaan kylpylähotelliin. Sen sisustus oli 1970-luvulta, palvelu ynseää ja kuntosalin laitteet vuosikymmeniä vanhoja. Lahjaan kuulunut juhla-ateria oli kaukana á la carte -tasosta, ja alku-cocktailin respan virkailija sekoitti Jaffa-greippilimonadista ja Koskenkorvasta.
Hotelli oli muutamaa vanhempaa vierasta lukuun ottamatta lähes tyhjä, sillä kukapa sitä haluaisi vapaaehtoisesti lomalle 1970-luvun Neuvostoliittoon. Paikka on sittemmin vaihtanut omistajaa, nimeä ja liikeideaa – ja on mitä ilmeisemmin osaavissa käsissä.
Pitkin Suomen-niemeä nousi 1960–1970-luvuilla hotelleita ja motelleita. Niitä rakennuttivat etenkin kuntien ja valtion omistamat yritykset sekä erilaiset järjestöt osana aluepolitiikkaa. Siten saatiin maakuntiin yritystoimintaa ja työpaikkoja.
Maakuntiin rakennettuja hotelleja alettiin kutsua korpihotelleiksi, sillä ne sijaitsivat usein kaukana taajamista. Sijoittumisen joukkoliikenteen ulottumattomiin mahdollisti autoistuminen ja kansalaisten vaurastuminen. Yhä useammalla suomalaisperheellä oli käytössään oma auto sekä rahaa, jota kuluttaa lomailuun.
Vielä 1970-luvulla elettiin vielä aikaa, jolloin ulkomaanmatkailu ei ollut kovinkaan yleistä. Niinpä suomalaiset suuntasivat lomillaan ennen muuta kotimaan kohteisiin. Pelkkä asuminen hotellissa oli monille uutta.
Maakunnallisten majoitusyritysten kirjo laajeni 1980- ja 1990-luvuilla, kun Suomeen alettiin rakentaa kiihtyvään tahtiin myös kylpylöitä. Monelle niistä tärkein asiakasryhmä olivat sotaveteraanit ja -invalidit, joille valtio ja veteraanijärjestöt kustansivat ilmaisia kuntoutuslomia.
Iso osa maakunnallisten matkailuyritysten katteista tuli yrityksiltä, jotka veivät työntekijänsä päiväkausien seminaarimatkoille hotelleihin ja kylpylöihin. Kyse oli pikemminkin työyhteisön rentoutumisesta ja vuosittaisesta rituaalista kuin varsinaisesta työnteosta. Viina virtasi, ja tanssijalka vipatti.
”Yrityskulttuuri oli erilaista kuin nyt. Firmoissa oli löysää rahaa, ja Visa vinkui”, tiivistää Oulun yliopiston maantieteen professori Jarkko Saarinen, joka on tutkinut matkailua etenkin entisillä kotikonnuillaan Lapissa.
Saarisen mukaan yksi maakunnallisen matkailuyritysten keskeinen asiakasryhmä yritysten lisäksi olivat ammattiliitot, jotka tukivat taloudellisesti jäsentensä hotellilomia.
”Saariselälle saattoi tulla jokin teknisten alojen miesporukka samaan aikaan sote-puolen naisryhmän kanssa. Tavattiin päivätansseissa, ja sitten sattui ja tapahtui”, Saarinen sanoo.
”Yleinen vitsi oli, niillä hiihtomatkoilla suksiapussia ei avattu kertaakaan.”
Saariselkä mainostikin sesonkejaan rehellisesti. Syksyä myytiin teemalla ”Ruskarakkaus”, kun taas talven markkinointilause oli ”Suksi ja seksi”.
Kävelen Ikaalinen Span vastaanottoon ja katselen ympärilleni. Päärakennuksen jakaa kahtia pitkä käytävä, jonka toisessa päässä on oleskelualue ja toisessa ravintoloita. Valokuvat eivät tällä kertaa valehdelleet: paikka kiiltelee uutuuttaan.
Saan huoneen avaimen ja kävelen ravintola-alueen läpi. Käytävä jakaa La Ramblaksi ristityn ruokaravintolan kahtia. Toisessa päässä on hassunniminen baari: Old Ikaly Pub. Hassua siinä on se, ettei mikään kolmesta sanasta ole tosi. Juottola ei ole vanha, eikä muistuta vähäisimmässäkään määrin pubia.
Ikaly lienee pirkanmaalaista huumoria.
Poistun päärakennuksesta, sillä olen varannut tarkoituksella budjettimajoituksen. Huone sijaitsee 300 metrin päässä Terme-nimisessä rakennuksessa, joka on rakennettu lomaosakkeita varten. Oikotie kertoo, että yksiön sieltä saisi ostettua 13 000 eurolla, joten Terme on kiinnostava vierailukohde.
Kuusikerroksinen Terme on kuin Itä-Saksasta repäisty: 1970-luvulla rakennettu talo näyttää betoniselta viljasiilolta ilman ikkunoita. Syyn ymmärrän vasta kun pääsen viidenteen kerrokseen. Kaikki huoneiden ovet ovat samalla puolella pitkää käytävää. Yksiöt on rakennettu siten, että niiden ikkunat avautuvat Kyrösjärvelle päin.
Oma huoneeni on siisti ja kuin mikä tahansa hotellihuone: kaksi sänkyä, kaksi nojatuolia ja televisio. Lomaosakkeeksi sen kuitenkin tunnistaa pienestä keittiönurkkauksesta. Huomio kiinnittyy mikroaaltouuniin, joka ei istu sisustukseen: laite on vuosikymmeniä vanha ja kellastunut.
Kellarikerroksessa pitäisi olla sauna ja liikuntasali. Matkalla sinne näen vanhemman miehen, joka purkaa pahvilaatikoista tuliteriä televisioita. Kysyn, onko hän henkilökuntaa. Mies naurahtaa ja sanoo olleensa talossa jo 30 vuotta. Mutta henkilökuntaa hän ei ole, vaan asunnonomistaja.
Hän selittää, että Terme ja viereinen Kylpylähotelli ovat itsenäisiä taloyhtiöitä eivätkä kuuluu kylpylään. Hän ja moni muu tekee bisnestä vuokraamalla omistamiaan loma-asuntoja muille. Siinä siis selitys ikivanhalle mikrolle.
Mies kertoo, että hän vuokraa yksiöitään yrityksensä kautta. Moni muu on antanut osakkeensa Ikaalinen Span välitettäväksi, jolloin asiakas saa käyttöönsä myös kylpylän palvelut. Onko bisnes sitten kannattavaa?
”Kyllä tällainen seitsenkymppinen eläkeläinen saa sen verran kuin tarvitsee”, mies sanoo.
Ihmekös tuo, sillä käy ilmi, että herralla on Termessä 31 yksiötä.
Ikaalisten kylpylän toiminta alkoi nykyisellä paikalla vuonna 1955 aikakaudelle tyypilliseen tapaan, sillä ensimmäinen omistaja ammattijärjestö, Meijeriväen liitto. Vuonna 1980 mukaan tulivat myös Valio ja Meijerijohtajat-yhdistys.
Kylpylä on aikanaan ollut suureellinen projekti. Monen hehtaarin alueella sijaitsee päärakennuksen lisäksi kolme muutakin suurta rakennusta ja joukko pienempiä. Kylpylähotellin ja Termen lisäksi päärakennuksen tuntumassa on loft-asuntoja sisältävä rakennus, joka kuuluu kylpylään.
Paikka henkii mennyttä aikaa, 1980-luvun kasinotaloutta. Ja sellaista kylpylä on myös kokenut: 1990-luvun alussa omistajina olivat aikansa kohuliikemiehet Jussi ja Kari Uoti. Sitten seurasi konkurssi, mikä oli monen yrityksen kohtalona 1990-luvun alkupuolen lamassa.
Lama-aika oli myös vedenjakaja kotimaan matkailussa: yritykset alkoivat olla entistä tarkempia rahankäytöstään, eivätkä kustantaneet työntekijöilleen päiväkausien rymyämistä hotelleissa tai kylpylöissä. Myöskään valtio, kunnat ja järjestöt eivät enää kokeneet, että niiden tehtävänä oli omistaa matkailuyrityksiä. Suomesta katosi koko joukko maakunnallisia hotelleja, tunnetuimpana alkujaan kunnallisessa omistuksessa ollut Rantasipi-ketju.
Ikaalisten kylpyläkin ehti olla Rantasipi-ketjun osana sen jälkeen kun Restelistä tuli sen pääomistaja vuonna 2006. Vuosina 2017–2021 kylpylää pyöritti Scandic Hotels, jonka luovuttua toiminnasta kylpylä oli puolisen vuotta tyhjänä ennen kuin nykyiset omistajat ostivat ja remontoivat sen. Kylpylää hallitsevat nyt ikaalislaiset yritykset Fincumet Group, Ikaalisten Matkatoimisto ja Matti Hiekka Oy sekä helsinkiläinen varatuomari Kari J. Heiskanen.
Kotimaan matkailun muutokset ovat jatkuneet tällä vuosituhannella, ja ne ovat aiheuttaneet ongelmia etenkin maakuntien matkailubisnekselle. Suomi kaupungistui ja väestö vanheni.
”Suuret ikäluokat kuluttivat paljon rahaa matkailuun, mutta he alkavat nyt olla jo vanhoja. Pienemmistä ikäluokista ei ole paikkaamaan tätä vajetta”, Saarinen sanoo.
Nuoremmilla ikäluokilla on myös toisenlaiset kulutustottumukset: he käyttävät esimerkiksi vähemmän alkoholia kuin aiemmat sukupolvet. Rymylomat Lapissa eivät kuulu enää milleniaalien vapaa-ajanviettoon.
Myös sotaveteraanit ovat pikkuhiljaa kadonneet asiakaskunnasta. Kylpylät, jotka olivat laskeneet veteraaneista saatavien varmojen tulojen varaan, eivät olleet viitsineet uusiutua.
”Moni niistä oli niin askeettinen ja sairaalanoloinen ja -hajuinen, etteivät ne houkutelleet perheitä. Osa onnistui uusiutumaan, osa taas haki uutta alkua useamman konkurssin kautta.”
Saarisen mukaan puhe Suomen turismista tuntuu keskittyvän Lappiin ja Ahvenanmaahan, mutta totuus on toinen. Matkailua hallitsevat suuret kaupungit, joihin on rakennettu hotelleja kiihtyvään tahtiin.
”Suomen ylivoimaisesti merkittävin matkailukohde on Helsinki. Sitten tulevat Tampere ja Turku.”
Kaupungistumisen toinen puoli on maaltamuutto, joka Saarisen mukaan tuottaa lisää haasteita maaseudun matkailuyrityksille. Ongelmana on osaavien työntekijöiden hankkiminen, sillä yhä useammat nuoret muuttavat maaseudulta kasvukeskuksiin opiskelemaan ja tekemään töitä.
”Ilmiö koskee etenkin nuoria koulutettuja naisia. Heitä voi olla vaikea houkutella takaisin.”
On aika tutustua Ikaalinen Span palveluihin. Ensimmäisenä suuntaan kuntosalille, joka on täytetty viimeistä huutoa olevilla kuntoilulaitteilla. Ilmeisesti koska ollaan Pirkanmaalla, salin televisio näyttää TV2:n ohjelmaa. Lämmittelen soutulaitteella ja katselen Pikkukakkosta, jossa seikkailevat hassut poliisit, Maltti ja Valtti. Radio Rock säestää toilailua Green Dayn Holidaylla.
Nopean ruokailun jälkeen suuntaan kylpyläosastolle, joka on nimetty Vesitropiikiksi, ja jossa oikeaa tunnelmaa on haettu muovipalmulla, aurinkotuoleilla ja -varjolla. Altaat ovat pelkkää oleskelua varten, eikä niissä voi uida. On vesiputousta, pari altaat ylittävää siltaa ja ulkoallas.
Porealtaat on vallannut nuorten aikuisten bileporukka. Kaikilla on allasbaarista ostetut drinkit käsissään. Huomaan yhden tyhjän paikan ja pulahdan joukkoon.
Altaassa naisihminen selittää vuolaasti yhdelle miehistä, miten löysi nykyisen kumppaninsa. Ravintolaillalla ja alkoholilla oli osuutta asiaan.
”Me mentiin samaan jatkopaikkaan… mä sanoin, että meen yläkertaan suihkuun… Anssi tuli mukaan suihkuun…ihan vaan suihkuteltiin ja se lähti kotiin ... sitten Anssi lähetti viestin… viestiteltiin pari viikkoa… sitten me molemmat erottiin meidän silloisista kumppaneista… se vaan kolahti niin lujaa.”
Mitä kotimaan matkailusta ajattelee majoitustoiminnan markkinajohtaja, SOK-konserni? Soitan ketjujohtaja Juha Helmiselle, joka vastaa Saksasta. Helminen on soittohetkellä Berliinissä matkailumessuilla tutkimassa majoitusbisneksen uusimpia tuulia, sillä niiden on tapana saapua myös Suomeen muutaman vuoden kuluttua.
Näitä megatrendejä ovat hänen mukaansa kansainvälistyminen, digitalisaatio ja ilmastonmuutos.
”Täällä Saksassa ei kukaan tule hotelliin, jos se ei noudata vihreitä arvoja toiminnassaan. Sama nähdään tulevaisuudessa varmaan myös Suomessa”, Helminen sanoo.
Hotellille on siten plussaa, jos se kierrättää, käyttää uusiutuvaa energiaa ja sinne on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Autojen sähköistyminen merkitsee sitä, että yritysten investoitava myös latauspisteisiin. Kehitys kohti vihreämpää bisnestä suosii siten auttamatta kaupunkien majoitusliikkeitä.
Helminen sanoo, että matkailussa on tapahtunut viime vuosina myös yllättäviä ja rajuja muutoksia. Ukrainan sota vei venäläisturistit ja tyhjensi Itä-Suomen kylpylät ja hotellit. Koronapandemia taas työnsi ihmiset etätöihin, eikä moni ole vieläkään palannut toimistolle.
”Yrityksillä on ollut hankaluuksia saada kaikkia työntekijöitään kokoon samaan paikkaan. Siksi hotelleissa ja kylpylöissä järjestetyt strategiapäivät ja koulutuseminaarit ovat alkaneet lisääntyä.” Helminen sanoo.
Helmisen mukaan pandemia kiihdytti jo aiemmin alkanutta kehityskulkua: ihmiset viihtyvät yhä enemmän omissa kodeissaan. Koronan myötä niihin panostettiin yhä enemmän: koteja sisustettiin ja remontoitiin, ja asuntoihin hankittiin suurempia televisioita ja parempia äänentoistolaitteita.
”Meillä on siksi suuri haaste saada kotonaan viihtyvät ihmiset matkustamaan ja hotelleihin.”
Jos menneinä vuosikymmeninä pelkkä hotelliasuminen oli kansaa kiinnostavaa vapaa-ajanviettoa, niin enää se ei sitä ole. Tasokas hotellihuone on jo itsestäänselvyys, eikä sillä voida Helmisen mukaan enää kilpailla.
Matkustajia on houkuteltava yhä paremmilla palveluilla, helppoudella ja elämyksillä. Ja siinä kaupungeilla on etumatka-asema. Kaupungeissa on kulttuuria, liikuntamahdollisuuksia, nähtävyyksiä, laadukkaita ravintoloita ja yöelämää. Tarjonta houkuttaa, vaikkei kaikkea edes haluaisi kokeilla. Riittää, että kaikkeen on mahdollisuus.
Mutta on tapahtunut myös toisenlaista kehitystä, joka vie pois kaupunkien hälinästä. Korona-aika vahvisti myös yhtä pidempiaikaista muutosta: halua rauhoittua. Ihmiset haluavat elää terveellisemmin, rentoutua ja nauttia hiljaisuudesta vastapainona nykyajan vaativalle työelämälle.
Tämä kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia pienemmille paikallisille toimijoilla, mutta myös SOK:n kaltaisille suurille pelureille.
”Investoimme sinne, missä on kysyntää – ja kysyntää voi olla myös maakunnissa. Olemme esimerkiksi rakentaneet toisen hotellin Kolille ja uuden hotellin Kokkolaan. Lisäksi uusia paikkojamme ovat Kouvolan Tykkimäki ja Nurmeksen Bomba.”
Myös digitalisaatio on vaikuttanut matkailuun jo kauan, mutta sen seuraava askel on matkailussakin jo kulman takana: tekoäly.
Ketjujohtaja Helmisen mukaan tulevaisuudessa yhä useampi syöttää matkakohteelta tai majoitukselta haluamansa asiat tekoälyn etsittäviksi. Tulevaisuudessa kynnys ryhtyä matkailuyrittäjäksi kasvaa, sillä ne menestyvät, jotka hallitsevat tekoälyn käytön.
”Ne toimijat menestyvät, jotka kykenevät tiivistämään bisneksensä tarinaksi, joka on niin selkeä ja kiinnostava, että tekoäly nappaa sen”, Helminen sanoo.
Professori Saarisen mukaan yksi tarina ei välttämättä riitä. Tarvitaan parvi tarinoita. Tällä hän tarkoittaa sitä että, alueelliset yritykset ja kunnat yhdistävät voimansa ja siten myös tarinansa.
”Ruotsin ja Suomen rajakunnissa on jo ollut ennen tekoälyä EU-hanke Our stories, jota veti Lapin ammattikorkeakoulu. Siinä digitalisoitiin tarinat kokonaisuudeksi, joka on riittävän kiinnostava hakukoneille ja nyt myös tekoälylle”, Saarinen kertoo.
Oman lisänsä tuo matkailun kansainvälistyminen. Sekä Helminen että Saarinen sanovat, että ulkomaalaisia matkailijat tulevat olemaan entistä tärkeämpi osa kotimaan turismista.
”Jo nyt voi sanoa, että ne yritykset, jotka ovat onnistuneet houkuttelemaan kansainvälisiä turisteja, ovat voittajia. Asiakaskunnan ja tuotteiden monipuolisuus luo kykyä sietää muutoksia”, Saarinen sanoo.
Olennaista on osata ottaa huomioon turistien tausta ja heidän kulttuurinsa. Saarinen kertoo esimerkin 1990-luvun Saariselältä. Hotellille oli haluttu luoda erämaatunnelmaa tuomalla alueelle kelopuita, mutta se mikä tehosi suomalaisiin, oli saksalaisista epämiellyttävää.
”Pystyyn kuolleet puut merkitsivät saksalaisille saastumista, happosateiden tappamaa metsää.”
Palaan illalla Ikaalinen Span päärakennukseen, sillä on tutustuttava yöelämään. Kyltti käytävällä kertoo, että seuraavana iltana hotellilla soittaisi Särmä, poprock-yhtye Harjavallasta.
Perjantain huvitus Old Ikaly Pubissa on kuitenkin live-karaoke. Baari on tupaten täynnä, ja osa yleisöstä joutuu seisomaan ravintola-alueen halkaisevalla käytävällä. Komeaääninen keski-ikäinen mies laulaa kappaletta Olen suomalainen, ja kolme pariskuntaa tanssahtelee käytävällä.
Päässäni on ollut koko päivän häiritsevä ajatus ja olen yrittänyt miettiä, mitä kylpylähotellissa kokemani muistuttaa. Karaokea kuunnellessa se valkenee: Ikaalinen Spa on kuin maalle nostettu Ruotsin-laiva.
Helppoa ja yllätyksetöntä ajanviettoa, niin tuttua ja turvallista.
