Kyllä isä osaa -komedian äiti ja tytär ovat oikeassakin elämässä äiti ja tytär: ”Olemme itsekin koheltajia, besserwissereitä ja temperamenttisia”

Julkinen yhteys

Kun Maiju syntyi, Tuija-äiti painoi pitkää päivää teatterilla. Näytöksiä saattoi olla parikin päivässä ja välissä hän kävi kotona imettämässä muutaman kuukauden ikäistä tytärtään. Pentti-isä työskenteli putkiasentajana keikkaluonteisesti.

– Nuokuin eteisessä ja odotin sinua, kun tulit kotiin iltakymmeneltä. Halusin, että luet minulle iltasadun, Maiju muistelee pikkulapsiaikaansa.

Maanantaisin oli Tampereen Hervannassa asuneen perheen pyykkipäivä.

– Meillä oli ihanan yhteisöllinen naapurusto. Aina löytyi ihmisiä, jotka katsoivat lasten perään. Se oli uskomattoman hienoa. Osan kanssa olemme edelleen tekemisissä, Tuija kertoo.

Maiju pääsi jo pikkutyttönä ensi kerran äitinsä työpaikalle Tampereen Teatterin näyttämölle, ja se oli menoa.

– Sinä olit pienenäkin jo niin sukkela. Olit ensimmäisessä telkkarijutussa jo parin vuoden ikäisenä ja kerroit, miten asioiden kuuluu mennä. Olit luotu näyttämölle, Tuija kehaisee tytärtään.

– En tiedä, olinko lahjakkain, mutta ainakin innokkain. Minua ei koskaan tarvinnut raahata teatterille, se oli minusta niin ihana maailma!

Tuija oli muuttanut jo 17-vuotiaana pois kotoaan ja pyrkinyt kesken lukion Teatterikouluun, jonne pääsikin ensi yrittämällä.

– Raadissa istui legendoja kuten Ritva Valkama ja Kalle Holmberg. Ilmoitin, etten palaa enää koulunpenkille, joten parempi ottaa minut sisään.

Maijun kokemus on toisenlainen.

– Menin Teatterikoulun pääsykokeisiin parikymppisenä puolilla valoilla. En suhtautunut siihen yhtä päättäväisesti kuin äiti. En päässyt sisään, enkä ihmettele. Olin pitkään lapsellinen taivaanrannanmaalari. Olen saanut tehdä silti näyttelijän työtä. Jyväskylän kesäteatterissakin olin 15 vuotta.

Tuija Ernamo nousi kansan tietoisuuteen alun perin 80-luvulla suosikkisarjasta Sisko ja sen veli.

Sitten äiti ja tytär tähdittivät vuosina 1987–1989 10-osaista satiirisarjaa Mummo, jonka nimiroolissa nähtiin Anja Räsänen. Sen jälkeen äiti ja tytär nousivat kansansuosikeiksi vuosina 1994–95 esitetyn Kyllä isä osaa -tv-sarjan myötä, jossa he näyttelivät äitiä ja tytärtä.

Vuonna 2015 Tampereen Komediateatteri teki Kyllä isä osaa -näytelmän, josta tuli jättimenestys ja nyt sama tv-perhe toilailee valkokankailla Kyllä isä osaa elokuvassa. Siinä aikuiset lapset palaavat takaisin kaikesta kaiken tietävän isän (Tom Lindholm) ja äidin (Tuija Ernamo) katon alle.

– Meissä on paljon samaa myös siviilissä. Olemme koheltajia ja välillä besserwissereitä. Olemme myös temperamenttisia. Kiihdymme nollasta sataan ja lepymme nopeasti, Tuija pohtii.

Tiukkoja aikoja

Alakoulussa Maiju harrasti balettia ja Tuija kuskasi tytärtään näytösten välissä harjoituksiin. Varsinkin isän työttömyysjaksojen aikana köyhyys oli käsinkosketeltavaa. Tuija elätti perheen pienellä palkallaan.

– Vasta kun Esko Roine tuli teatterinjohtajaksi, paranivat näyttelijöiden palkat.

Joskus oli niin tiukkaa, ettei Tuija pystynyt maksamaan tyttärensä balettimaksuja. Onneksi Maijun silloinen baletinopettaja Outi Pasanen-Vilonen oli ymmärtäväinen ja antoi balettimaksuja anteeksi – tai ainakin venytti maksuaikoja.

– Hän näki, kuinka tärkeää tanssiminen oli minulle ja olin hyväkin siinä. Ei sellaista hyväntekeväisyyttä enää nykyään tapahtuisi, Maiju toteaa.

Kun luokka keräsi rahaa leirikouluun, oli Maiju jäljessä maksuista. Silloin opettaja kysyi, haluaako Maiju lähteä leirikouluun. Ja jos haluaa, niin opettaja lupasi hommata rahat hänelle.

– Liikutun vieläkin, kun muistelen sitä. Miten meidän kohdallemme osuikin niin hyviä ihmisiä!

Sitten, kun Tuija sai joskus keikasta rahaa, siitä otettiin koko perheen voimin ilo irti.

– Elimme hetken kuin kuninkaat ja sitten mietimme, että miten selviämme seuraavista kuukausista, Maiju kuvailee.

Kerran koko perhe lähti automatkalle Tanskaan. Tuija oli ratissa ja visa vinkui – tappiin saakka.

– Yövyimme teltassa ja keitimme perunoita tienposkessa. Ostoskeskuksissa shoppailtiin, ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Reissun jälkeen olin korviani myöten veloissa. Jouduin ottamaan pankkilainan, että sain maksettua velat pois, Tuija nauraa.

Omaa ja yhteistä

Kun Maijun toinen lapsi syntyi, hän soitti heti äidilleen. Synnytys oli niin rankka, ettei Maiju muista siitä mitään, mutta äidille soiton hän muistaa.

Tuijasta tuli mummo 45-vuotiaana ja nyt lapsenlapsia on jo kahdeksan. Maijulla on kaksi lasta, isosisko Reetalla ja isoveli Jerellä yhteensä kuusi. Maiju ja Reetta eivät ole olleet koskaan naimisissa.

– Olemme tällaisia vanhoja piikoja. Veljemme on ehtinyt kahteenkin kertaan alttarille ja on nyt kihloissa, joten hän on vastannut perheemme naimakaupoista, Maiju naurahtaa.

Tuija on mukana lastenlastensa elämässä niin paljon kuin mahdollista. Jyväskylässä asuva Maiju käy 9- ja 12-vuotiaiden poikiensa kanssa mummulassa usein.

– Äidille voin soittaa aina tiukan paikan tullen ja luottaa siihen, että hän auttaa.

Tuija Ernamon avioliitto Pentti Jokisen kanssa on kestänyt jo 50 vuotta. Viime kesänä pari juhli kultahääpäiväänsä mökillä.

– On niihin vuosiin mutkiakin mahtunut. Muun muassa kolme avioerohakemusta. Ne toimivat herätyksenä, kun muu ei auttanut. En minä erota halunnut, herätellä toista vaan. Olen mielissäni, että liittomme on kestänyt, Tuija sanoo.

Maiju kokee olevansa isän ja äidin tyttö ja siksi jo eron mahdollisuuskin tuntui hänestä kurjalta.

– Olen sisaruksista herkin. Olin kiinni teissä ja nukuin pitkään teidän välissä. Yhdessä olette pysyneet. Se on käsittämätön saavutus, Maiju sanoo.

Kovat paikat

Suuri kriisin paikka koko perheelle oli, kun Maijun isosisko Reetta pari vuotta sitten sairastui rintasyöpään.

– Hän löysi patin rinnastaan ja työterveyslääkäri epäili rasvapattia ja lähetti hänet kotiin. Vaadin, että hän menee toiselle lääkärille, joka sitten löysikin pahalaatuisen kasvaimen, Maiju kertoo.

– Mieheni suvussa kaikki ovat menneet syöpään, joten se pelästytti meidät kaikki, Tuija jatkaa.

Toista vuotta sairauden kanssa painittuaan, sisko sai vihdoin toistaiseksi puhtaat paperit. Koko perhe huokaisi helpotuksesta.

– Juhlimme sitä siskon kanssa matkustamalla all inclusive -matkalle Kap Verdelle, Maiju iloitsee.

Tuijan nuoremman siskon muistisairaus on niin ikään järkyttänyt koko perhettä. Toivetta kotiin pääsystä ei enää ole. Ajan kuluminen tuntuu Tuijasta kauhistuttavan nopealta.

– Siskoni muistisairaus sai aikaan sen, että tarkkailen itseäni koko ajan. Viime vuosina ympärilläni on ollut paljon kuolemia, myös lukuisia ystäviä. Olen alkanut pelätä puhelinsoittoja, Tuija kertoo.

Maiju on nykyään yksinhuoltaja sekä radiotoimittaja. Hän oli 15 vuotta mukana ympäri Suomea kiertävässä Teatteri Eurooppa Neljässä, kunnes löysi uupumuksen jälkeen tiensä radioon. Korona-aikana hän opiskeli media-alaa ja tekee nyt pari, kolme radiovuoroa viikossa. Uravaihdoksen taustalla oli vuosien univaje. Ennen Maiju saattoi tulla teatterikeikalta kotiin aamuyöllä.

– Se yhdistettynä kahden pojan hoitoon ja entisen kumppanin kanssa aikataulujen sumplimiseen olivat liikaa. Jyväskylässä minulla ei ole turvaverkostoa ja tilanne oli kaoottinen. Jokaisen on rämmittävä polkunsa. Toipuminen on vielä kesken.

Lasten syntymät ovat muuttaneet Maijun käsitystä äitiydestä. Tuijallakaan ei ollut perheen tukiverkkoa, kun lapset olivat pieniä. Maiju pitää äitiään eräänlaisena superihmisenä.

– Äiti on ollut tosi yksin. Kaikenlaisia murheita, kuten rahaongelmia, on ollut. Tiedän nyt, että äiti on tehnyt aina parhaansa niillä voimavaroilla, joita hänellä on kulloinkin ollut.

Kun ärsyttää

Tuijaa ärsyttää Maijussa parikin asiaa.

– Joskus pöliset liika paljon, ja puutut esimerkiksi pukeutumiseeni, Tuija heittää.

Osaa äitikin sanoa. Maiju esiintyi 15 vuotta Teatteri Eurooppa Neljän riveissä. Kerran ensi-illassa oli Siunattu hulluus ja Tuijan hyvä ystävä ja kollega Heikki Kinnunen tuli myös ensi-iltaan.

– Esityksen jälkeen äiti alkoi analysoida esitystäni ja antaa vinkkejä. Hessu huusi että: ”Hiljaa Ernamo, Maiju oli loistava!” Äidillä ja Hessulla on ihan omanlaisensa suhde, Maiju nauraa.

– En minä hauku, vaan neuvon, Tuija korjaa.

– Äiti on ammatillisessa mielessä mentorini. Äidin kritiikki on ärsyttänyt, mutta osunut useimmiten oikeaan, Maijua myöntää.

Tuija sanoo kriittisyytensä vain lisääntyneen.

– Olen itseni pahin kriitikko. Se on näyttelijöiden helmasynti.

Kehujen vastaanottaminen on Tuijalle vaikeaa.

– Kun aikoinaan sain vaikka hyvän kritiikin lehdessä, silloinen teatterinjohtaja Rauli Lehtonen totesi, että älä nyt vain ylpisty. Siitä tuli nolo olo.

– Äidin sukupolvi on erilainen. Hän on vasta opetellut ottamaan vastaan kehuja, Maiju sanoo.

Opit

Mitä olette toisiltanne oppineet?

– Uskallusta ja voimaa tarttua asioihin. Tuija sanoo herkistyen.

– Olen nähnyt äidin aina rohkeana, olen oppinut pelottomuutta, Maiju sanoo kyyneleet silmissä.

– Ymmärrämme toisiamme ja olemme hirveän samanlaisia. Jopa niin samanlaisia, että se välillä ärsyttää, Tuija toteaa.

– Olemme todella läheisiä. Pääsen sisaruksista helpoimmin äidin pään sisälle, Maiju summaa.

Päivitys 11.4. klo 9.12. Tuija Ernamon työpaikaksi on korjattu Tampereen teatteri.