Image

Kuva valehtelee kuin tuhat sanaa

Kuva valehtelee kuin tuhat sanaa

Jätin Imagen päätoimittajan tehtävät elokuussa. Jo ennen sitä sovimme, että kirjoittaisin viimeisen pääkirjoitukseni tähän numeroon, sillä aihe on tärkeä ja liittyy läheisesti Imageen. Aihe on valokuva, ja se on myös tämän numeron teema.
Teksti Heikki Valkama
Mainos

Valokuvaa tehdään enemmän kuin koskaan ja se voi paremmin kuin koskaan. Elämme kiihtyvässä kuvavirrassa, mutta suurin osa valokuvasta on aiempaa yhdentekevämpää.

Nykyään valokuvia otetaan lähes 400 miljardia vuodessa. Kymmenen prosenttia koskaan otetuista kuvista on syntynyt viime vuoden aikana, kirjoittaa Nicholast Felton kirjassaan Photoviz – Visualizing Information through Photography. Feltonin kirja käsittelee sitä, kuinka digitaalisuus mahdollistaa uusia tapoja käyttää kuvaa kerrontaan – ennen kaikkea informaation välittämiseen.

Varsinkin sosiaalisessa mediassa kuvat ovat tekstin ohella toinen virallinen kieli. Ja sosiaalisen median mahti vain kasvaa.

”Hukumme kuvien tulvaan, mutta visuaalinen lukutaitomme ei ole kehittynyt samassa tahdissa”, toimittaja Jaakko Lyytinen kirjoitti äskettäin Helsingin Sanomissa. ”Kuva on tehokkain propagandaväline. Sitä käyttävät maailmanpolitiikan hyvät, pahat ja rumat.”

Yhä useammin valokuva tai video poliitikosta ei ole journalistinen tulkinta, vaan mediatiimin rakentama ihannekuva. Kyse ei ole vain politiikasta, vaan esimerkiksi monet yritykset osaavat saman.

Vanhan sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Päivitetty muoto kuuluu: yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Kuva voi paljastaa vääryyksiä, tulkita maailmaa ja jopa muuttaa sitä. Toisaalta kuvilla on yhä helpompi johtaa harhaan.

Kuvien inflaatiota edistää myös media. Esimerkiksi lehdissä asioita yhä harvemmin kuvataan itse, vaan ne kuvitetaan yritysten (tai vaikkapa puolueiden) tarjoamilla ilmaiskuvilla tai kuvapankeista saatavilla halvoilla kuvituskuvilla.

Valokuvaajien kannalta tilanne on mielenkiintoinen: kuvauskaluston ja oheislaitteiden hinta on niin matala, että alalle voi tulla lähes kuka tahansa. Kyseessä on vapaa ammatti, jonka harjoittajaksi kuka vain voi julistautua. Ammattikuvaajat tekevät edelleen pohdittua työtä. Verkossa laadukkaita kuvareportaaseja voi julkaista rajattomasti. Se antaa mahdollisuuden tehdä suuria kokonaisuuksia, ilman että sivumäärät tulevat vastaan. Samalla kuvaajien ansaintamallit ovat romuttuneet.

Image syntyi alun perin valokuvalehdeksi ja yksi sen tehtävistä on yhä puolustaa kuvaa, myös dokumentaarista sellaista. Siksi lehti aloittaa 11-kollektiivin kanssa kuvareportaasien sarjan. 11-kollektiivi on suomalaisten dokumentaaristen valokuvaajien muodostama ryhmä, joka on lähtenyt ajamaan uuden suomalaisen kuvajournalismin asiaa. Se etsii uusia tekemisen tapoja ja haastaa dokumentaarisen valokuvan rajoja tarkastelemalla taiteen ja dokumentarismin rajapintaa. Ryhmä haluaa tehdä dokumentaarisesta valokuvasta lähestyttävämpää, niin pistävää ja innostavaa, että kuka tahansa voi siihen tarttua.

”Lingua franca sosiaalisessa mediassa on valokuva, ja ennen kaikkea yksittäiset kuvat. Tämä tarkoittaa ammattilaisten kannalta sitä, että keskitymme narraatioon, tarinaan”, 11-kollektiivin valokuvaaja Touko Hujanen sanoo.

Haluan kiittää lukijoita ja tekijöitä upeista vuosista. Image on Suomessa ainutlaatuinen lehti, jolla on mahdollisuus yllättää ja rikkoa rutiineja. Päätoimittajana halusin samaan aikaan vaalia sekä tulevaisuudenuskoa että kriittisyyttä typeryyttä kohtaan. Moniäänisen lehden keskiössä ovat olleet ihmisoikeudet – niiden puolustaminen on taas ollut ajankohtaista. Siksi Anu Silfverbergin artikkeli Ei oikeutta maassa saa (s. 30) näyttää kääntöpuolen ihmisoikeuksien mallimaasta Suomesta.

Lehden sydän ovat maan parhaiden kirjoittajien tekstit sekä kuvaajien ja kuvittajien työt. Tunnusomaista on myös kepeän ja vakavan mahtuminen samoihin kansiin ja tekijöiden intohimo.

Jatkossa lehteä vetää päätoimittaja Niklas Thesslund. Lehti on hyvissä käsissä. ■

Julkaistu: 28.9.2017