Kuusi keskenmenoa kokeneet Ville ja Hennariikka Niinistö: ”Olemme käyneet läpi sellaisen mankelin, että parisuhteeseen tulee uusi syvyyden taso”

Hän on viettänyt tässä jo tunnin. Hän nukkuu parhaiten sylissä. Siinä hän rentoutuu ja unohtaa mahavaivat, jotka ovat keskosille tyypillisiä, kertoo europarlamentaarikko Ville Niinistö Kasper-vauva käsivarsillaan.

– Hän tykkää myös puheensorinasta, Hennariikka Niinistö lisää hymyillen.

Vastikään nimen saanut Kasper vietti ensimmäiset kahdeksan viikkoa sairaalassa, sillä hän syntyi yksitoista viikkoa etuajassa. Hän painoi syntyessään 1 500 grammaa, ja alimmillaan paino laski 1 300 grammaan. Hänet vietiin vastasyntyneenä heti ensihoitoon ja siitä teho-osastolle keskoskaappiin. Vasta kolmen päivän kuluttua äiti sai hänet ensi kertaa syliinsä.

– Emme saaneet silittää vauvaa ensimmäisinä viikkoina, sillä iho oli niin ohut. Meitä ohjattiin lohduttamaan ja tuomaan turvaa vauvalle pitämällä häntä kämmenillä päälaesta ja jalkapohjista. Hänen päänsä oli kovin pieni kämmenelläni, Hennariikka kertoo.

Kotiintulo ei jännittänyt, ja sitä odotettiin kovasti, sillä he saivat tutustua vauvan hoitoon sairaalassa.

– Onnen ja ilon kyyneleet tulivat sinä päivänä, kun hän tuli kotiin. Meillä oli nyt vauva eikä potilas, Ville kertoo.

Nyt vauva on jo yli nelinkertaistanut syntymäpainonsa. Hän saa äidin pumppaamaa rintamaitoa ja korviketta. Hennariikka imettäisi mielummin, mutta tärkeintä on, että vauva saa ruokaa.

Hennariikka sanoo, että mahdollisuudet saada vauvalle sisarus ovat hyvin epätodennäköiset.

– Tärkeintä on, että lapsellamme on ympärillään monta rakastavaa ihmistä.

Ennen Kasperin syntymää Niinistöjen perheellä oli takanaan monta pettymystä: kuusi keskenmenoa ja lopullisen tahattoman lapsettomuuden pelko. He perehtyivät myös sijaissynnytyksen mahdollisuuteen – tai mahdottomuuteen, sillä sijaissynnytykseen tähtäävät hoidot kiellettiin vuoden 2007 hedelmöityshoitolain yhteydessä.

– Lakimuutokseen vaikutti käsittääkseni ydin­perheideaali eli että sijaissynnytyksen kautta samaa sukupuolta olevat parit voisivat hankkia lapsia. Olisi syytä tukea kaikenlaisia perheitä. Kyse on yksityis­asiasta, ja laki määrittää ihmisen syvintä toivetta, Ville selvittää.

Villen mukaan lääketieteellisesti perusteltu sijaissynnytys koskee kuitenkin vain muutamia kymmeniä tapauksia vuodessa. Suomessa kokemukset sijaissynnytyksistä ovat olleet hyviä.

– Kasper vaikuttaa rauhalliselta lapselta, jolla on vahva oma tahto. Hän tykkää syleistä ja lämpimistä otteista, vanhemmat kertovat.

Vaikea ja pitkä matka yhteiseen vanhemmuuteen ja huoli keskosena syntyneen vauvan selviytymisestä ovat olleet pariskunnalle vuoren korkuinen testi.

– Ei ollut ketään muita kuin minä ja Ville tukemassa toisiamme. Kun saimme pikkukeskosen, alku oli pelkkää selviytymistä päivästä toiseen eikä tunteiden käsittelyyn ollut energiaa. Myöhemmin kokemus vyöryi päälle väsymyksenä eikä olo ollut kovin hilpeä, Hennariikka sanoo.

– Olemme kokeneet yhdessä syvän kriisin ja se on hitsannut meidät yhteen, Ville jatkaa.

Synnytyksessä sekä Hennariikalla että vauvalla oli komplikaatioita, ja huoli lapsen menettämisestä oli suuri. Kaikki näin aikaisin syntyneet keskoset eivät selviä tai on vakavien komplikaatioiden vaara.

– Olimme tekemisissä rankkojen ajatusten kanssa. Teho-osastolla tapasin kuitenkin muitakin pikkukeskosten vanhempia. Se oli terapeuttista. En ollut yksin tuntemuksieni ja kokemuksieni kanssa, Hennariikka kertoo.

Katkonaiset yöt ja väsymys tuntuvat Villestä ja Hennariikasta pieniltä vaivoilta. He ovat odottaneet jaettua vanhemmuutta ja osaavat nyt nauttia siitä. Ville sanoo, että hän jaksaa valvoa paremmin kuin nuorena eikä vauvaa hoitaessaan vilkuile puhelinta.

– Onni tulee pienistä arjen hetkistä: vauva tuhisee ja katsomme Hennariikan kanssa sohvalla sarjaa.

Hennariikka katsoo nukkuvaa lastaan.

– On ihme, että meillä on hänet. Olen aina halunnut äidiksi ja odottanut, että löytäisin sopivan kumppanin ja saisin mahdollisuuden perustaa perheen.

Villellä on kaksi lasta, Elias ja Linnea, vuonna 2012 eroon päättyneestä avioliitosta ruotsalaisen Maria Wetterstrandin kanssa. Villellä ei ensin ollut uudessa suhteessa vauvakuumetta.

– Aika nopeasti mieleni muuttui, kun suhde Hennariikan kanssa syveni, sillä olen lapsi- ja perherakas.

Hennariikka Andersson kiinnitti lapsesta asti jalkapalloa harrastaneen Ville Niinistön huomion lajin MM-kisoja koskeneilla päivityksillään kesällä 2018.

– Olen pienestä asti katsonut isän kanssa jalkapallon MM-kisoja. Niinpä päivitin kisatunnelmiani someen, Hennariikka muistelee.

Hennariikka ja Ville olivat tutustuneet toisiinsa paljon ennen kuin romanssi syttyi: yli kymmenen vuotta sitten, kun Ville toimi ympäristöministerinä Jyrki Kataisen hallituksessa ja Hennariikka kokoomuksen puoluejohdon avustajana. Heistä tuli Facebook- kavereita – ja sillä oli lopulta käänteentekevä merkitys.

Pari alkoi jutella, ja kun puoli vuotta myöhemmin Ville pyysi Hennariikkaa treffeille. Hennariikkaa jännitti.

– Treffeille meno voi olla iso juttu, varsinkin, jos on kiinnostunut toisesta. Kypsyttelimme suhdetta rauhassa ja tutustuimme toisiimme. Halusin vakuuttua Villestä senkin takia, että hänen elämänsä on liikkuvaista ja hän on paljon poissa Suomesta.

– Hennariikka sanoi ensimmäisillä treffeillämme, että hänellä oli haussa rauhallinen espoolainen diplomi-insinööri, jolla ei ole koiraa eikä kesämökkiä eikä lapsia edellisestä liitosta, Ville kertoo.

Tulikin Ville, jolla oli nämä kaikki. Lisäksi tarjolla oli etäsuhde, joka sekään ei ollut Hennariikan toiveissa.

– Ville lupasi heti alussa, että kun on halua, löydämme tavan järjestää yhteisen olemisemme ja että tästä tulee hieno juttu. Niin se on ollutkin, Hennariikka sanoo.

– Mulla on sellainen olo, että meidät oli tarkoitettu tapaamaan toisemme silloin kun tapasimme. Jossain toisessa elämänvaiheessa ei olisi ehkä klikannut niin hyvin. Nyt se tuntui oikealta, Ville toteaa.

Pariskunnan aivot ratkaisevat ongelmia eri tavoin, mutta johdattavat monesti samaan lopputulokseen. Hennariikka tekee ruokakauppaan ostoslistan ja jaksaa koota Ikean huonekalun. Ville taas haluaa ostaa luovasti ja osaa neuvoa Ikean kalusteen kokoamisessa.

Poliittisissa näkemyksissä on eroja, sillä Hennariikka on kokoomuslainen ja Ville vihreä.

– Villen kanssa ei tule tylsää. Hän haastaa minua ja tuo uutta perspektiiviä. Samaan aikaan hän on turvallinen. Hänellä on hyvä ja lämmin sydän ja hän pitää meistä huolta.

– Kokoomuslaiset ovat ihan ok. Suvussa on heitä aika paljon, joten olen tottunut elämään heidän kanssaan, sanoo Ville, jonka setä on presidentti Sauli Niinistö.

Elokuussa 2021 Ville kosi Hennariikkaa Kemiönsaaren Purunpään kalliolla. He olivat jo yrittäneet lasta, ja keskenmenoja oli ollut. Vastoinkäymisten keskellä Ville halusi lujittaa suhdetta ja näyttää julkisella sitoumuksella, että se oli tärkeä.

– Se oli kaunis hetki. Ihailimme maisemaa ja lintuja. Tosin olin ohjannut meidät kalliolle väärää reittiä, tarvoimme ryteikössä hirvikärpäsiä väistellen. Hennariikka ei ollut moksiskaan. Ajattelin, että tämän kanssa haluan naimisiin!

– Olimme valinneet toisemme ja onnellisia toisistamme, vaikka elämässä oli isoja haasteita ja suruja, Hennariikka sanoo.

Avioon Hennariikka ja Ville menivät syyskuussa 2022.

Yksivuotishääpäiväänsä he viettivät Jorvin sairaalassa toivoen, että heidän vauvallaan olisi kaikki hyvin. Hennariikalle ensimmäinen keskenmeno oli ”hirveä järkytys”.

– Hävetti, miten kehoni oli pettänyt minut ja miten valtavan pettymyksen se tuotti molemmille.

Hennariikka joutui käymään läpi keskenmenot ja rankat komplikaatiot. Ville halusi tukea häntä ja ajatteli, että hänen täytyy kestää.

– Sitten tajusin, että minäkin menetin lapsen joka kerta ja aloin puhua asiasta läheisille ystävilleni. Myös puoliso tarvitsee vertaistukea lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen keskellä, Ville sanoo.

Erityisen raskaana Hennariikka koki korona-ajan, jolloin Ville ei saanut tulla mukaan sairaalaan. Silloin Hennariikka joutui yksin ottamaan vastaan tiedon lapsen menettämisestä.

– Vaikeimpia hetkiä olivat, kun olin Brysselissä, väärässä paikassa. Tuli olo, että pitäisi olla tukemassa Hennariikkaa.

Luonto on tärkeä molemmille. Ville on halunnut tutustuttaa Hennariikan Turun saaristoon, ja perhe vuokraveneilee myös Hennariikalle tärkeällä Saimaalla. – Haluamme liikkua luonnossa myös lapsemme kanssa.

Kun ensisuru ja šokki hälvenivät, Hennariikka ja Ville päättivät puhua keskenmenoista ja lapsettomuudestaan julkisesti.

– Hiljaisuuden kulttuuri saa kokemaan, että keskenmenon saaneessa ihmisessä olisi jotain vikaa. Silloin se on kaksin verroin raskasta. Ihmiset kantavat lapsettomuutta parisuhteen sisällä ja suhteessa muuhun maailmaan. Kun kerroimme asiasta, sadat ovat olleet meihin yhteydessä, Ville kertoo.

– Halusimme normalisoida sitä, että keskenmenoista voi puhua, ettei se ole tabu. Joka viides raskaus menee kuitenkin kesken. Kenenkään ei pitäisi joutua jäämään asian kanssa yksin, Hennariikka jatkaa.

Hennariikka ja Ville sanovat, että vauvoja hoidetaan Suomessa hyvin, mutta keskenmenoista kärsiessä tulee tunne, että on väärä ihminen väärässä paikassa.

– Järjestelmä pyrkii enemmänkin varmistamaan, etteivät hoidot kuulu juuri teille. Keskenmenojen syiden selvittäminen olisi tärkeää, jotta voitaisiin välttää tarpeettomia keskenmenoja. Myös henkinen tuki on tärkeää, Ville toteaa.

– Yksilölle keskenmenot ja lapsettomuus ovat tragedioita, Hennariikka jatkaa.

Hän toteaa, että ilman julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhdistelmää he eivät olisi tässä: ne auttoivat ylläpitämään raskautta komplikaatioista huolimatta, saamaan lapsen ja hoitoa hänelle. Molemmat kiittävät Lastenklinikan teho-osasto Saaren ja Jorvin sairaalan henkilökuntaa.

– Olen hyvin iloinen veronmaksaja. Olen kiitollinen siitä, miten yhteiskunta otti kopin, kun oli oikeasti hätä ja lapsen henki kyseessä, Hennariikka sanoo.

– Perheenä oleminen on nyt keskeistä, sanovat Hennariikka ja Ville Niinistö.

Ville sanoo, että hänen vanhemmille lapsilleen on ollut tärkeää se, että Ville ja Hennariikka onnistuivat vihdoin toiveessaan saada vauva. Uusperheessä Kasper-vauva on kaikille rakas.

Elias asuu tällä hetkellä isän uutta perhettä vastapäätä ja käy usein syömässä heillä. Linnea käy lukiota Ruotsissa, ja perheen norwichinterrieri Rusko asustaa siellä tilapäisesti hänen kanssaan.

– Elias ja Linnea ovat iloisia puolestamme ja ovat mukana vauvan elämässä. He tietävät, miten kauan olemme tätä odottaneet. Tämä tekee perheellemme hyvää. Kokoonnumme yhdessä pienen ympärille.

Perheellä on kodit Helsingissä ja Turussa, ja Ville viettää viikot Brysselissä. Villelle koti on paikka, jossa ollaan aina toisen puolella.

– Kotona ei tarvitse käydä valtataisteluja tai kilpailla. Hennariikka on hyvä ihminen: empaattinen, huomaavainen ja turvallinen kumppani ja samaan aikaan nauravainen, älykäs ja huumorintajuinen. Hänelle voin heittäytyä kokonaan omana itsenäni.

Kahdenkeskinen laatuaika ei nyt ole Niinistöille keskeistä. Perheenä oleminen on.

– Tartumme hetkiin, jotka tuovat meille iloa ja teemme pieniä asioita, jotka tekevät meidät onnellisiksi, Hennariikka sanoo.

– Kun tällaista käy läpi, tulee paljon tunteita, jotka purkautuvat ulos tuskana, vihana ja pettymyksenä. On ikäviä hetkiä ja raskaita tunteita, jotka eivät ole edustuskelpoista Hollywood-surua. Ne koettelevat parisuhdetta. Olemme käyneet läpi sellaisen mankelin, että parisuhteeseen tulee uusi syvyyden taso, Ville kertoo.

Kasper-vauva herää sängyssään ja ilmoittaa nopeasti, että hänellä on nälkä. Hän ottaa jo kontaktia vanhempiinsa ja on palkinnut heidät ensi hymyillä.

– Vasta nyt, kun vauva on tullut kotiin, olen saanut olla luvan olla onnellinen hänen kanssaan, Ville sanoo.

– Vauva on ollut suurin unelmamme, ja se on nyt toteutunut, lisää Hennariikka.