Hiukset rapisivat oudosti, kun Seija totutteli kuulokojeeseen – ”Lapsenlapset sanoivat, että mummo on kuin salainen agentti – kuulee seinienkin läpi”

Jyväskyläläinen Seija Mustamäki oli alle kuusikymppinen, kun puoliso ja lapset alkoivat huomautella hänelle kuulo-ongelmista. Seija ei kuullut, jos hänelle puhuttiin selän takana. Hän ei myöskään välttämättä reagoinut, jos joku sanoi hänelle jotain, kun radio tai televisio oli auki.

– Äidilläni ja äidinäidilläni oli ollut huono kuulo. Siksi menin tarkistuttamaan oman tilanteeni terveyskeskukseen. Perustestit kertoivat, että kuuloni oli selkeästi alentunut. Sain lähetteen Jyväskylän keskussairaalan kuulopoliklinikalle, Seija kertoo.

Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että kyse oli ikäkuulosta. Se vähän kirpaisi, sillä Seija ei pitänyt itseään vielä kovin vanhana.

– Tiedustelin lääkäriltä, voinko kuuroutua täysin, jos elän hyvin iäkkääksi. Hän sanoi, ettei ikäkuulolle voi antaa mitään ennustetta. Se etenee yksilöllisesti.

Lääkäri kertoi Seijalle myös, että kuntoutus aloitetaan kuulokojeella. Jos siitä ei ole jossain vaiheessa enää riittävästi hyötyä, hänelle voitaisiin laittaa sisä­korvaistute.

Seija otti kuulokojeen vastaan helpottuneena. Hän pääsi myös Kelan kuulokuntoutukseen. Siellä hän oppi, ettei kojeen käyttö ollut millään lailla noloa. Päinvastoin se edisti hänen hyvinvointiaan. Toki kojeeseen sopeutuminen vaati totuttelua, koska aivot olivat toimineet pitkään puutteellisen kuuloinformaation varassa.

– Aluksi minulla oli koje vain toisessa, huonommassa korvassani. Se oli käytäntö 2000-luvun alussa. Kun tulin kotiin sen kanssa ensi kertaa, lapseni olivat laittamassa astioita tiskikoneeseen. Syntyi hirveä kilinä, kun kupit, kipot ja lusikat osuivat toisiinsa.

Kojeita voi koristella

Seija muistaa myös kauhean rapinan, kun hän kampasi muovikammalla pitkiä hiuksiaan. Se tuntui varsin kummalliselta. Onneksi hän tiesi, että ajan myötä aivot oppisivat olemaan reagoimatta tällaisiin ääniin.

– Niin kävi aika nopeasti. Huomasin myös heti kuulevani paljon paremmin. Linnutkin rupesivat jälleen laulamaan. Ennen mieheni saattoi todeta, että kylläpäs käki kukkuu kauniisti, mutta minä en kuullut mitään kukkumista.

Viiden vuoden päästä Seija sai kojeen molempiin korviin, mikä toi suuntakuulon takaisin. Se oli iso asia.

– Havaitsin sen, kun olin mieheni ja ajokoiramme kanssa metsässä. Sain selvää, mistä päin koiran haukku kuului.

Seijan sopeutumista kuulokojeisiin on todennäköisesti helpottanut se, että korvakappaleet ovat alusta asti istuneet hyvin. Entisellä laboratoriotyöntekijällä on myös edelleen näppärät sormet, jotka helpottavat kojeiden huoltamista.

– Kuulokojeeni on väriltään harmaa, koska myös hiukseni ovat alkaneet harmaantua. Tukkani on nykyään lyhyt, mutta minulla ei ole tarvetta peitellä kojeita. Halutessaan niitä voi jopa koristella erilaisilla koruilla. Kojeisiin saa myös nauhan, joka roikkuu rinnuksilla kuten silmälasinauha. Se on kätevä esimerkiksi marjametsässä, jos kojeet sattuisivat mättäillä kyykistellessä tipahtamaan.

Seijan kuulo tarkistetaan noin viiden vuoden välein. Kuulokojeet on vaihdettu joka kerta uusiin, ja käytössä ovat jo kolmannet laitteet. Seija ottaa ne pois korvistaan vain nukkumaan mennessä, saunassa ja uimahallissa.

– Hyvänen aika, jos olisin joutunut elämään 15 viime vuotta ilman niitä! Olisin tästä maailmasta ulkona kuin lumiukko. Olen kirjoittanut hoitotahtoonikin, että jos joudun joskus laitoshoitoon, kuulokojeet on laitettava korviini joka aamu. Haluan kuulla elämäni loppuun asti, mitä ympärilläni tapahtuu.

Vapaaehtoistyö tuo iloa

Seija harrastaa eläkeläisten humppatansseja. Ilman kuulokojeita voisi olla hankalaa pysyä tanssilattialla rytmissä ja nauttia musiikin joka yksityiskohdasta.

Tosin joskus orkesterien bassot huutavat niin kovalla, että se tuntuu korvissa ilkeänä jumputuksena. Silloin Seija saattaa käydä pyytämässä, että ääntä hieman pienennettäisiin.

– Mutta eipä tuo ole tanssimista haitannut. Käyn myös paljon teattereissa ja saan näyttelijöiden puheesta hyvin selvää.

Eläkkeellä Seija on ollut jo 11 vuotta. Työn jättämä tyhjiö on täyttynyt vapaaehtoistyöllä Kuuloliiton kuulolähipalvelussa. Se tarjoaa vertaistukeen perustuvaa kuuloneuvontaa. Muiden auttaminen on tuonut valtavasti iloa.

– Toki kohtaan niitäkin, joilla on piironginlaatikkomallisia kuulokojeita. He sanovat, että laittavat ne korvaan sitten, kun on jotain kuultavaa. Olen heittänyt huulta, että ethän pane tekohampaitakaan suuhun vain silloin, kun on kovempaa purtavaa, vaan ne ovat suussa aina. Aivan samoin kuulokojeiden paikka on korvissa, Seija painottaa.

Lastenlapsissa mummon kuulokojeet ovat herättäneet suurta mielenkiintoa ja ihastusta.

– Ensimmäistä kojeesta he totesivat, että meidän mummo on kuin salainen agentti. Hän kuulee seinienkin läpi. En nyt ehkä ihan sentään, mutta hyvin kuitenkin, Seija nauraa.