Esikoiseni sai kirjeen Puolustusvoimilta – kutsunnoissa nuori kohtaa velvollisuuden, joka on Suomen maanpuolustuksen kulmakivi
Vaikka sota tuntuu useille kutsuntoihin osallistuvalle etäiseltä ajatukselta näin rauhan aikana, ajatus siitä, että heitä valmistellaan armeijassa pahimman varalle, voi olla henkisesti raskasta, kirjoittaa Maryan Abdulkarim.
Vuonna 2006 syntyi esikoislapseni. Tämän vuoden tammikuussa tuli kirje Puolustusvoimilta – kutsunnat alkavat syksyllä.
Joka vuosi tuhannet nuoret miehet astuvat kutsuntoihin, joiden merkitys tuntuu monille etäiseltä. Kutsunnat ovat muodollisuus tai yksi askel aikuistumiseen, ja samalla ne voivat herättää nuorelle monenlaisia tunteita: ylpeyttä, mutta myös epävarmuutta tai jopa ahdistusta. Hetki symboloi paljon muutakin kuin velvollisuutta isänmaata kohtaan. Se on muistutus siitä, miten hauras maailma on, ja miten nykyinen rauhanaika on saavutettu.
Kutsunnoissa nousee esiin myös kysymyksiä: Millainen vaikutus kutsunnoissa tehdyillä valinnoilla on nuoren tulevaisuuteen? Mitä jos se mihin valmistaudutaan, toteutuukin? Voiko lapseni joutua käyttämään armeijassa hankittua koulutusta tositilanteessa? Kutsunnoissa tehtävien valintojen henkinen kuormitus voi jäädä vähälle huomiolle.
Asevelvollisuus on ollut pitkään maanpuolustuksen kulmakivi, jota on perusteltu merkittävänä osana kansallista turvallisuuspolitiikkaa. Kutsunnoissa nuoret kohtaavat tämän velvollisuuden suoraan.
”Aseellinen palvelus vaatii sopeutumista täysin uuteen ympäristöön, mikä voi olla pelottavaa nuorelle, joka ei ole vielä varma omasta paikastaan maailmassa.”
Vaikka sota tuntuu useille kutsuntoihin osallistuvalle etäiseltä ajatukselta näin rauhan aikana, ajatus siitä, että heitä valmistellaan armeijassa pahimman varalle, voi olla henkisesti raskasta.
Kutsunnoissa nuori kantaa mukanaan omat toiveensa ja pelkonsa. Yhtäältä edessä on tulevaisuus täynnä unelmia ja suunnitelmia, toisaalta asevelvollisuus tuo mukanaan tunteen siitä, että on osa suurempaa kokonaisuutta, josta ei voi irrottautua. Tämä ristiriita voi olla henkisesti raskas kenelle tahansa.
Aseellinen palvelus vaatii sopeutumista täysin uuteen ympäristöön, mikä voi olla pelottavaa nuorelle, joka ei ole vielä varma omasta paikastaan maailmassa.
Toki myös aseeton palvelus, joka tapahtuu samoissa ympäristöissä kuin aseellinen palvelus, vie yhtä lailla vie nuoren oman ympäristön ulkopuolelle. Joillekin myös siviilipalvelus voi merkitä astumista oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
On tärkeää, että nuorilla, jotka ovat kutsuntavuorossa, on ympärillä ihmisiä, jotka tukevat heitä ja ymmärtävät asian voivan olla iso nuorelle. On myös tärkeää antaa nuorille tilaa käsitellä tunteitaan, olivatpa ne millaisia tahansa.
”On tärkeää toivoa, että ne nuoret, jotka nyt menevät kutsuntoihin ja astuvat asepalvelukseen, eivät koskaan joudu tilanteeseen, jossa he joutuvat rintamalle.”
Nykyinen maailmantilanne on karu muistutus rauhan merkityksestä. Sodan vastustaminen ei ole idealismia, vaan elintärkeä arvo.
Yhä monimutkaisemmiksi yltyvät sodat ja konfliktit syövät maailmasta toivoa, ja vaatimus varustautumiseen kaikuu monella puolella maailmaa.
On tärkeää jaksaa toimia rauhan puolesta. Ja pitää yllä toivoa, että maailmassa ei olisi tilaa aseellisille konfliktille. Tärkeää on myös toivoa, että ne nuoret, jotka nyt menevät kutsuntoihin ja astuvat asepalvelukseen, eivät koskaan joudu tilanteeseen, jossa he joutuvat rintamalle.
Lopulta toivo on se, mikä tekee meistä vahvoja.
Ja kun toivo säilyy, myös työ rauhan puolesta säilyy.
Poistettu 28.10.2024 klo 9.01 sanat "ja naiset", kohdasta: ”Joka vuosi tuhannet nuoret miehet ja naiset astuvat kutsuntoihin, joiden merkitys tuntuu monille etäiseltä.”
