Kurtturuusut – Hienot näyttelijät tuovat energiaa Helsingin kaupunginteatterissa nähtävään ystävyyden ylistykseen

Pirjo Tuomisen samannimiseen romaaniin perustuvassa Kurtturuusut-näytelmässä neljän seitsemänkymppisen leskinaisen porukka kutsuu itseään Kurtturuusuiksi epäilemättä huumorilla, mutta termissä on vinha perä. Sitkeästä ja karuissakin oloissa menestyvästä kurtturuususta yritetään päästä eroon kaivamalla ja muoviin kietomalla, mutta usein se jatkaa porskuttamista piittaamatta siitä, mitä mieltä siitä ollaan. Mikä metafora vanhoille naisille, joita yhteiskunta yrittää asemoida näkymättömiksi ja jopa epähalutuiksi.

Nelikon naisilla on omat vastoinkäymisensä, mutta ystävyys ja elämänmyönteinen asenne kantaa. Ainoastaan romanttista rakkautta uupuu, ja sitä kohti naiset alkavat eri keinoin tahoillaan pyrkiä. Tässä iässä kriteerit ovat vähän pudonneet, mutta yltävätkö naisten elämään pyrkivät miehet niihin sittenkään? Miika Murasen ohjaamassa ja dramatisoimassa näytelmässä miesten draivi ei pysty kilpailemaan menevien ja itsestään huolta pitävien naisten rinnalla.

Tässä on kerrankin näytelmä, jossa ei tarvitse pelätä, että vuorosanoja ei kuule tai niistä ei saa selvää, niin reipasta artikulointi on. Pääosissa nähdään upeita tekijöitä: Paulana Sari Havas, Sirkkana Leenamari Unho, Eininä Aino Seppo ja Erikana Helena Haaranen. Pääkvartetin kepeää liikettä ja vauhdikasta energiaa on ilo seurata.

Vappu Nalbantoglun lukuisat hahmot tuovat tarinaan huumoria. Naisten elämässä miehet vaihtuvat, poikkeuksena vähän isommassa roolissa nähtävä Santeri Kinnusen charmantti Veli Makkonen.

Se ei ole enää poikkeuksellista, mutta silti tuntuu edelleen tuoreelta esittää seitsemänkymppisiä naisia seksuaalisina tekijöinä, jotka ovat mukana yhteiskunnassa ja ottavat haltuun myös uusia kujeita deittisovelluksista lähtien. Sen sijaan on yhä varsin poikkeuksellista nähdä näin monta kypsään ikään ehtinyttä naista lavalla samaan aikaan, hienoa!

Videopuheluin hoidettava etäsuhde on lavalla hankala toteutettava, mutta tässä se onnistuu hyvin. Valinnoilla onnistutaan konkreettisesti korostamaan myös puhelussa tapahtuvaa henkistä lähentymistä (valo- ja videosuunnittelu Mika Haaranen).

Vaikka Kurtturuusut on komedia, se ei ole mikään vitsimaraton vaan esiin nousevat pikemminkin isot teemat, kuten yksinäisyys. Lisäksi sitä voi pitää jopa jonkinlaisena oppaana ikäihmistä väijyvistä vaaroista.

Kaikki neljä päähenkilöä etsivät tahoillaan rakkautta, mutta näytelmän pääviesti ei silti onneksi ole se, että ihminen on kokonainen vain avioliitossa ja romanttinen rakkaus on elämän ainoa tarkoitus. Siinä missä näitä naisia kosiskelevat miehet ovat häilyväisiä, neljän naisen välinen ystävyys on ikuista.