KuPS teki historiaa tutulla reseptillä – ”Suuret saatanat, pallonhallinta ja kontrolli”

Suomalaisen jalkapallon suuret saatanat, pallonhallinta ja kontrolli, toivat Kuopion Palloseuralle historiallisen ensimmäisen Eurocup-paikan. RFS-otteluparissa KuPS haki näihin nojaamalla Latviasta niin hyvän tuloksen, ettei sen tarvinnut esittää mitään kovin kaksista kotikentällään. Voitolla varmistunut Konferenssiliiga-paikka tuottaa kuopiolaisten kassaan vähintään noin 3,2 miljoonaa, eteneminen Eurooppa Liigaan – jonka karsinnoissa KuPS siis jatkaa tällä voitolla seuraavalle kierrokselle – tuottaisi vielä puolisentoista miljoonaa enemmän.

Heikkoa euromenestystä on tänäkin vuonna ehditty ihmettelemään. Syyksi on löydetty milloin mitäkin, usein se on liittynyt intensiteettiin, kamppailuvalmiuteen, tempoon ja bokseissa toimimiseen. Näistä taas on vedelty yhtäläisyysviivoja mm. pallonhallintaan, kontrolliin pyrkimiseen, ”taktisuuteen”, datan käyttöön ja liian monimutkaisiin ottelusuunnitelmiin.

KuPS:n esimerkki osoittaa, että suomalaisen joukkueen vahvuus saattaa tällä hetkellä olla juuri pallokontrollissa ja taktisessa kurinalaisuudessa. Veikkausliigan kotimainen pelaajisto muodostuu urheilijoista, joita on valmennettu tietyllä, pallonhallintaan nojaavalla tavalla, ja jotka ovat pelanneet tietynlaisessa peliympäristössä junioripolkunsa avainvuodet.

Esimerkiksi itäisemmästä Euroopasta tulevat seurat, joita KuPS on kohdannut tällä kaudella Euroopassa, tai vaikka färsaarelaiset seurat, joista Klaksvik pudotti SJK:n ja Runavik pelotteli HJK:ta, ponnistavat erilaisesta, suoraviivaisemmasta pelikulttuurista. Sen sijaan, että suomalaisseura Euroopassa veisi pelin vaikkapa baltialaisille tutumpaan suoraviivaiseen ja yksinkertaiseen, kuten KuPS teki moldovalaista Milsami Orheita ja kazakstanilaista Kairat Almatya vastaan, ehkä pelin olosuhteet pitäisi viedä suomalaisille nykypelaajille mahdollisimman tutuiksi.

Totta kai KuPS onnistui muussakin kuin pallonhallinnassa. Sen boksipuolustaminen oli vankkumatonta, se viimeisteli jopa onnekkaan tehokkaasti ja pystyi hyökkäämään tarvittaessa myös suoraviivaisemmin. Sen jatkopaikka pedattiin kuitenkin Latviassa, jossa se ylimiehitti keskustan peräti viidellä pelaajalla, eteni rohkeasti prässin alta nimenomaan keskustan kautta, pakkien hoidellessa leveyttä koko kentän mitalta. Lähestymistapa on tuttua KuPS:ia Veikkausliigakentiltä viime kausilta, ja siitä voisi kilahtaa Riikasta lähetetty kiitoskortti Jani Honkavaaran Tukholman asunnon postiluukusta.

Suomalaisseurojen venymisisiä Euroopassa yhdistääkin monelta osin hyvässä kuosissa oleva pallollinen peli, joka antaa mahdollisuuden tulla paineen alta pois ja siirtää pelin painopistettä kauemmaksi omasta maalista, rikkoa vastustajan rytmiä, sekä myös hyökätä laadukkaammin ja olla organisoidumpi vastustajan riistäessä pallon. Niin KuPS:in tämän vuoden temppu, Ilveksen viimevuotiset uroteot kuin Toni Koskelan HJK:n eteneminen Eurooppa Liigan lohkoon lepäsivät tällä peruskivellä.

Jos toivomme ja uskomme jatkossa siihen, että suoraviivaisuus ja kamppailu tuottavat jatkossa Euroopan kentillä suurempaa menestystä, olkoon niin. Sitten meidän on kasvatettava pelaajia, jotka kukoistavat sellaisessa pelinkuvassa. Nappia painamalla sitä ei voi ylhäältä alas muuttaa.

Lisää tempoa ja intensiteettiä toivovien pitääkin kääntää katseensa vihdoin pallottomiin joukkueisiin. KuPS tärräsi myös Latviassa ajoittain RFS:n vaihtelevien prässikorkeuksien kanssa. Jopa Johannes Kreidlin ja Jaakko Oksasen kaltaisten, Veikkausliigassa pallon kanssa suvereenien pelaajien, syötöt lipsuivat ja kosketukset karkailivat paineen alla ennen tottumista kovempaan prässiin. Pallokontrollia prässin alla KuPS pääsee nyt hiomaan vielä yhden kaksiosaisen karsintaottelun, ja sen jälkeen kuusi ottelua liigavaihetta.

KuPS on vasta toinen lohko- tai liigavaiheeseen selvinnyt suomalaisseura. Aiemmin saavutukseen on yltänyt vain HJK.