KuPS on Veikkausliigan “tylsä” hevonen – ja juuri se tekee joukkueesta suurimman mestarisuosikin
Jalkapallon miesten pääsarjan kärkikamppailusta on muodostunut historiallisen tasainen. Silti yksi joukkue erottuu massasta ja saattaa jopa pian karata – tasaisuutensa ansiosta.
KuPS, HJK, SJK ja Ilves. Siinä neljä kuluvan kauden Veikkausliigan kärkijoukkuetta, joiden on ounasteltu kamppailevan mestaruudesta vielä pitkälle syksyyn. Joukkueet ovat edenneet pitkin kautta lähes rinta rinnan eivätkä keskinäisetkään ottelut ole antaneet kristallinkirkasta kuvaa voimasuhteista.
Silti näiden joukkueiden profiilit eroavat toisistaan merkittävästi.
Sallinette lyhyen metafora-leikittelyn. HJK on kaupungin rikas keikari, jolla on kuitenkin elämänhallinta pahemman kerran hakoteillä. Se pysyy jotakuinkin elämän syrjässä kiinni varallisuutensa ansiosta. SJK ja Ilves ovat näyttäviä hurmureita. Hahmoja, jotka saavat kenen tahansa päät pyörryksiin, mutta kolikon kääntöpuolena potevat säännöllisin väliajoin hurvittelusta seuraavaa krapulaa.
Kuopion Palloseura on ennalta-arvattava, mutta samalla äärimmäisen luotettava ilmestys. Se tulee aina ajoissa paikalla – valmistautuneena, keskittyneenä. Ja useimmiten hoitaa homman, ilman suurempia ihastuksen kiljahduksia. Näistä stereotypioista tämä voi hyvinkin olla lopulta se voittava.
”HJK:sta ei juuri nyt tiedä oikein kukaan, millaista peli-ilmettä ja rakennetta siltä voi odottaa.”
Sunnuntai-illan (4.8.2024) SJK-ottelu oli täydellinen esimerkki siitä, millainen joukkue KuPS tällä kaudella on. Se voi kierrättää pelaajia, siltä saa melko varmasti silti mitä tilaa ja se on koko ajan pelin päällä. Esityksen ei tarvitse olla henkeäsalpaava, mutta perustasoltaan kuitenkin erittäin laadukas.
Korostettakoon väärinymmärrysten välttämiseksi, että KuPS:in lisäksi kärkinelikosta myös SJK ja Ilves ovat etenkin hyökkäysvaiheensa osalta erittäin hyvin valmennettuja joukkueita. HJK ei tällä hetkellä sitä ole. Kaikkia KuPS:in haastajia yhdistää se, että niiden hyvän ja huonon päivän ero on pahimmillaan valtava.
SJK voi saada IFK Mariehamnin näyttämään kakkosdivarijengiltä ja pelata seuraavassa ottelussaan 5-5-tasapelin sarjan huonointa joukkuetta, FC Lahtea vastaan. Tai juoksuttaa keväällä HJK:ta 45 minuutin ajan mielin määrin, mutta menettää otteen toisella jaksolla.
Ilveksen pallollinen rakenne on erinomainen, yksi viime vuosien upeimmista, mutta se antaa puolustuspäässään liikaa tiloja, helpoista virheistä puhumattakaan.
HJK:sta ei juuri nyt tiedä oikein kukaan, millaista peli-ilmettä ja rakennetta siltä voi odottaa. Toisin kuin kolmella muulla, on sen pelaaminen hyvin sattumanvaraisen näköistä.
Tässä kilpajuoksussa tasaisuus ja luotettavuus nousevat suureen arvoon. Selvennän kuitenkin KuPS:inkin kohdalla yhden asian: “tylsyydestään” huolimatta se ei ole passiivinen tai peliä rikkomalla menestyvä jalkapallojoukkue, kaikkea muuta.
”Jani Honkavaara ja Sixten Boström ovat saaneet keltamustan koneen hyrräämään, toisteisuutta kunnioittaen.”
KuPS:ia voi tarkastella monesta eri näkökulmasta ja valtaosa niistä päätyy yläpeukun näyttämiseen savolaisille.
Ensinnäkin, joukkue on erittäin fiksusti rakennettu. Jo nykyisen strategiansa kautta useat nuoret suomalaispelaajat ovat saaneet ison näyttöpaikan ja heistä myös moni on sen käyttänyt. Matias Siltanen, Samuli Miettinen, Otto Ruoppi ja Joslyn Luyeye-Lutumba ovat kukin ottaneet isoja harppauksia liigatason pelaajiksi kauden aikana.
Sitten löytyy seuraava taso, edelleen iältään parhaita pelivuosiaan vasta lähestyvät, kuitenkin jo rutinoituneet liigapelaajat kuten Jaakko Oksanen, Taneli Hämäläinen, Seth Saarinen ja Axel Vidjeskog.
Kolmannen tason muodostavat kokeneet, Veikkausliigassa useita vuosia runkopelaajan asemassa pelanneet tukipilarit kapteeni Petteri Pennasen, Saku Savolaisen ja maalivahti Johannes Kreidlin johdolla.
Tähän koostumukseen kun lisätään pari onnistunutta ulkomaalaishankintaa, Clinton Antwi ja Ibrahim Cissé, on oiva keitos valmis.
Kyse ei ole tietenkään pelkästään pelaajien tasapainoisesta ikäjakaumasta. Kun KuPS:in pelaamista on tarkastellut läpi kuluvan kauden, on avainkäsite stabiili, vakaa kollektiivi. Pelin perusperiaatteet eivät ole vaihdelleet juurikaan kauden aikana, mikä on satanut joukkueen laariin viikosta toiseen. On se kompastellutkin, mutta ei pahasti. Pisimmät putket, joissa se on ollut voittamatta, ovat kahden ottelun mittaisia.
Kun KuPS:in pelaamista katsoo, voi samat asiat havaita ottelusta toiseen. Valmentajat Jani Honkavaara ja Sixten Boström ovat saaneet keltamustan koneen hyrräämään, toisteisuutta kunnioittaen.
Pallollisessa vaiheessa KuPS haluaa täyttää kenttää voimakkaan keski- ja välikaistapainotteisesti, mikä tarkoittaa avatessa usein 2-2 -box-midfieldiä, ja usein vielä sen yläpuolella yhtä tai kahta pelaajaa vastustajan toppareiden edessä. Laitakaistoista vastaavat vain yhdet pelaajat, useimmiten laitapuolustajat. Täytössä on hyvin paljon samoja elementtejä kuin päättyneiden miesten EM-kisojen Itävallan joukkueella.
Toinen kuopiolaisille leimallinen piirre on nimittäin hyvin voimakas yläpainotteinen tasapaino: KuPS ei jätä pallon alle montaa pelaajaa, vaan haluaa pelaajien sijoittuvan ylempiin väleihin, vastustajan puolustuslinjaa vastaan.
KuPS:in kentän täytöstä ja sen myötä tapahtuvasta pallollisesta toiminnasta on nähtävissä vahva periaate edetä ylivoimien kautta. Keski- ja välikaistalla niitä syntyy helposti edellä mainitun täytön vuoksi.
Lähtökohtaisesti KuPS haluaa edetä nopeasti syvyyssuunnassa kolmioiden ja kolmannen pelaajan periaatteen kautta, muttei myöskään pelkää liikuttaa palloa leveyteen. Esimerkiksi tuoreessa SJK-ottelussa se aiheutti toistuvasti uhkaa pelaamalla pallon ensin laitakaistalle ja sen jälkeen sieltä tyhjentynyttä välikaistaa pitkin juosseelle pelaajalle. Lisäksi, joukkue on keskittänyt tällä kaudella paljon ja sen repertuaariin kuuluvat myös pitkät ristipallot painottomalla laitakaistalla nousseelle laitapuolustajalle.
”Sarjan päävastustajat tuskin tulevat KuPS:ia vastaan bussin ohjaimissa, mikä sopinee kuopiolaisille heidän päästessään etenemään enemmän myös vertikaalisesti ja juoksemaan täten isompia tiloja.”
KuPS:in pelistä löytyy kaksi selkeää heikkoutta, vähemmän ja enemmän merkityksellinen. Edellä mainittu on laadukkaan ysipaikan pelaajan puute. Pidän asiaa vähemmän merkityksellisenä, koska tulivoimaa löytyy ympäriltä paljon ja kuten sanottua, KuPS:illa on paljon pelaajia yläalueilla ja sitä myöten boksissa.
Se jälkimmäinen voi muodostua isommaksi ongelmaksi, nimittäin riskaabeli kenttätasapaino negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Yläpainotteisesta kentän täytöstä johtuen vastustajat ovat useissa otteluissa päässeet juoksemaan isoihin tiloihin pallonmenetysten hetkillä. Veikkausliigassa tällaisissa otteluissa vastassa on useimmiten ollut KuPS:ia selvästi heikompi joukkue eivätkä niiden vastahyökkäykset ole aina tuottaneet niin suurta uhkaa kuin olisi ollut mahdollista.
Konferenssiliigan Tromsø-vierasottelussa näimme kuitenkin, kun kotimaan vastustajia selvästi laadukkaampi joukkue toteutti matalan blokin ja vastahyökkäysten yhdistelmää; se oli toistuvasti todella vaarallinen.
Riskaabelilla kenttätasapainolla flirttailu on luonnollisesti osunut kotimaassa pitkälti otteluihin, joissa KuPS:ia vastaan otteluun altavastaajana lähtenyt joukkue on painunut suosiolla matalaan blokkiin. Näitä KuPS on saanut availla pitkin kesää ja onnistunut suhteellisen hyvin, vaikka tällainen asetelma on sille kaukana ihanteellisesta. Se onkin kompuroinut juurikin tällaisissa otteluissa: Hakaa, Gnistania ja AC Oulua vastaan. Niissä otteluissa, joissa vastustajalla on enemmän pallonhallintaa, ei KuPS:ille ole ollut omaan päähänsä suurempaa hätää sen puolustaessa tiiviissä, selkeästi roolitetussa 4-4-2- tai 4-3-3-blokissa.
”Esimerkiksi Savolainen, Pennanen ja Hämäläinen ovat moniosaajia, jotka pystyvät pelaamaan useilla eri pelipaikoilla.”
Hieman paradoksaalisesti ajatellen voikin olla KuPS:ille jopa jonkinlainen etu, ettei sen tarvinne yläloppusarjassa joutua näihin tilanteisiin niin paljon kuin kesällä. Sarjan päävastustajat tuskin tulevat KuPS:ia vastaan bussin ohjaimissa, mikä sopinee kuopiolaisille heidän päästessään etenemään enemmän myös vertikaalisesti ja juoksemaan täten isompia tiloja.
Selkeä pelillinen sapluuna sekä pallollisessa että pallottomassa vaiheessa on auttanut KuPS:ia myös loppukesän otteluruuhkassa. Esimerkiksi SJK-ottelussa Jani Honkavaara kierrätti ykkösavaustaan merkittävästi, muttei asia näkynyt kentällä juurikaan – ainakaan negatiivisesti.
Kiivaan otteluruuhkan keskellä romahtamisen riski yksittäisessä ottelussa on pienempi ison pelaajajoukon ollessa kartalla joukkueen pelin perusperiaatteista. Jos joukkueen pelaaminen olisi lähempänä fiilispohjaista kokeilemista, olisi se varmasti riippuvaisempi yksittäisten, usein tärkeimpien, pelaajien onnistumisista. On selvää, että taso tippuu jonkin verran avainpelaajien huilatessa, mutta edellä mainitut asiat pehmentävät pudotusta merkittävästi.
”Kuopion-mestaruusjuna on vahvasti lähdössä raiteelta.”
Tämän hetken KuPS on joukkue, josta ei nouse esiin yksittäisiä tähtiä. Nimekkäitä pelaajia riveistä toki löytyy, mutta joukkue ei ole silti riippuvainen yhdestä tai kahdesta yksilöstä – koska kaikki tekeminen nojaa kollektiiviin.
KuPS:ille vakautta tuova roolitus toimii kahdella eri tapaa. Ensinnäkin, jokaisen pelipaikan rooli ja tehtävät pelin eri vaiheissa ovat hyvin selkeät. Tämä auttaa näillä pelipaikoilla kiertäviä pelaajia pääsemään sisään peliin helpommin.
Toisaalta, seuran järkevään joukkueen rakentamiseen tuntuu kuuluvan pelaajien monipuolisuuden arvostaminen. Esimerkiksi Savolainen, Pennanen ja Hämäläinen ovat moniosaajia, jotka pystyvät pelaamaan useilla eri pelipaikoilla. Tämä tuo Honkavaaralle joustavuutta muuten stabiilina pysyvään pelijärjestelmään.
Kuinka muuten SJK-ottelun valtavan suuri voittomaali syntyi? Aivan, Pennasen lyhyestä keskityksestä Savolaisen syöksyttyä parhaalle maalintekoalueelle viimeistelemään. Molempien pelaajien tultua vaihdosta kentälle.
Pitkässä sarjassa tuppaavat pärjäämään yleensä ne, joiden hyvän ja huonon päivän ero on keskimäärin pieni – toki niin, että kyseinen välimatka sijaitsee riittävällä korkeudella. KuPS:in kohdalla tilanne on juuri tämä.
Kuopion-mestaruusjuna on vahvasti lähdössä raiteelta. Kesä ja yö -korvamadon pauhatessa.
