Kävin reiveissä 46-vuotiaan miljonäärin kanssa, joka väittää elävänsä teini-ikäisen kehossa

Alkuperäisen englanninkielisen The Atlanticin jutun voit lukea tästä linkistä.

Ensimmäiset askeleet tiellä kohti ikuista elämää pitkäikäisyysintoilija Bryan Johnsonin rinnalla ovat yksinkertaiset: ”Menkää ajoissa nukkumaan, syökää terveellistä ruokaa ja harrastakaa liikuntaa”, hän totesi yleisölle Brooklynissa eräänä lauantaiaamuna. ”Mutta ihan aluksi saatte tehdä hengitysharjoituksen.”

Hän kehotti ympärilleen kerääntyneen yli satapäisen kuulijajoukon laittamaan kätensä vierustovereidensa hartioille ja muodostamaan joukon samankeskisiä ympyröitä. Sitten hän alkoi laskea samalla, kun me hengitimme sisään ja ulos samaan tahtiin.

Olin saapunut boulderointihallille ensimmäiseen useista saman päivän tilaisuuksista, joiden vetäjänä toimi Johnson, 46-vuotias monimiljonääri, joka on tienannut omaisuutensa Piilaaksossa, mutta joka tunnetaan parhaiten kuolemanvastaisesta sodastaan, jossa hän väittää olevansa voitolla. Hänen tavoitteensa ovat jollain tavalla suuremmat ja muistuttavat enemmän tieteisfiktiota kuin muiden biohakkereiden ja eliniän pidentämiseen pyrkivien fanaatikkojen (tähän ryhmään kuuluvat muun muassa Peter Thiel, Jeff Bezos ja Mark Zuckerberg).

Johnson saarnaa kenties räikeintä versiota Piilaakson kasvavasta tekoälyobsessiosta ja halusta järjestää yhteiskunta uudelleen kyseisen teknologian ympärille. Hän uskoo keksineensä keinon, jolla algoritmit voivat sivilisaation tuhoamisen sijaan johtaa hänet kuolemattomuuden maahan. Hän aikoo viedä sinne muitakin, siis sen jälkeen, kun nämä ovat ensin hengittäneet ulos laskien samalla kuuteen.

Johnsonin tarina noudattaa tuttua kaavaa: hän saavutti urallaan valtavaa menestystä, koki menestyksen tuhoavan hänen sielunsa ja sai käänteentekevän oivalluksen. Hän oli perustanut Braintree-nimisen verkkomaksuyhtiön, jonka PayPal osti myöhemmin 800 miljoonalla dollarilla. Johnson on kertonut, että noihin aikoihin hän kamppaili masennuksen kanssa, jätti Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon ja yritti parantaa oloaan ahmimalla ruokaa iltayöstä. Muutama vuosi sitten hän kyllästyi siihen, että hänellä oli jatkuvasti kurja olo eikä hän voinut hallita omaa kehoaan. Niinpä hän siirsi vastuun siitä pois itseltään: nykyään hänen kehoaan ohjaa algoritmi, yksinkertaisempi versio tekoälystä, jonka hän ennustaa vielä jonain päivänä ohjaavan koko planeettaa.

Kaikki Johnsonin terveydentilaa koskevat päätökset ovat erikoistuneen ohjelmiston ja 30 lääketieteen asiantuntijan vastuulla, jotka seuraavat ja analysoivat miehen elimiä koskevia tietoja. Johnson herää noin kello 4.30 ja menee nukkumaan kello 20.30. Hän harrastaa runsaasti intensiivistä liikuntaa ja syö kymmeniä lisäravinteita päivittäin. Lisäksi hän on saanut kokeellisia veriplasmansiirtoja teini-ikäiseltä pojaltaan sekä luuydinsiirtoja ja geeniterapiaa. Hänen mukaansa tämä Blueprintiksi kutsuttu, ikääntymistä ehkäisevä protokolla on hidastanut hänen ikääntymistahtiaan 31 vuodella, nostanut hänen sydän- ja verisuonikapasiteettinsa 18-vuotiaiden ikäryhmän parhaan 1,5 prosentin joukkoon ja nostanut yöllisten erektioiden määrän teini-iän tasolle. (Hän käyttää nukkuessaan puettavaa laitetta nimeltä Adam Sensor, joka laskee erektioiden määrän.)

Viimeisen vuoden aikana Johnson on muuntautunut julkisuudessa kuoleman uhmaajasta eräänlaiseksi messiaaksi. Sosiaalisessa mediassa hän vertaa itseään Jeesukseen ja selittää, että algoritmin säätelemä, linsseihin ja macadamiapähkinöihin perustuva ruokavalio päihittää jalostetut hiilihydraatit ja viinin mennen tullen. Brooklynin esiintymiset (boulderointihalli, illallinen ja reivit) tarjosivat hänelle runsaasti tilaisuuksia levittää evankeliumiaan, jota hän kutsuu ”Älä kuole” -liikkeeksi.

Lauantaina Johnson toisti minulle jo tutuksi tulleen sanomansa. Hän haluaa valmistaa mahdollisimman monta ihmistä siihen, minkä hän ennustaa olevan suurin shokki, jonka ihmiskunta on koskaan kohdannut: superälykäs tekoäly korvaa pian meidät kaikki. Kun niin käy, lajimme ainoa jäljellä oleva tarkoitus on olla kuolematta. Kuinka ollakaan, hän on jo optimoinut ja esipakannut vaiheet tätä elämäntehtävää varten (hän muun muassa myy ihmisille väitetysti elinaikaa pidentävää oliiviöljyä 30 dollarilla per pullo). Toisin sanoen Johnson yrittää houkutella ihmiset käyttämään yhdenlaista tekoälyä saavuttaakseen kuolemattomuuden, minkä tarkoituksena olisi estää toisenlaista tekoälyä, jota ei vielä ole olemassa, valtaamasta koko elämäämme. Ja jostain syystä tähän kaikkeen liittyy myös erektioita mittaava rengas.

Tavatessamme Johnsonilla oli yllään musta T-paita, johon oli painettu osiin jaettu käärme ja teksti ”Join, or Die”, eli ”Liity tai kuole”, mikä antaa ymmärtää, että jos liityt meihin, et kuole.

Johnson kertoi, että hän haluaa luoda 20 miljoonan ihmisen ”Älä kuole” -valtion. Viesti saattaa kuulostaa mielipuoliselta, mutta kuulijoita riittää. Johnsonin yhteiskunnallinen kunnianhimo heijastelee yhä useamman teknologiajohtajan ja pääomasijoittajan pyrkimyksiä, kun he yrittävät rakentaa vaihtoehtoisia kaupunkeja ja osavaltioita. Johnsonin ikuisen elämän etsintää on käsitelty viimeisen noin vuoden aikana useissa artikkeleissa ja haastatteluissa muun muassa Time-, Bloomberg-, Vice- ja The New York Times -lehdissä sekä Trevor Noahin uudessa podcastissa.

Blueprintin Discord-kanavalla on yli 14 000 jäsentä, joita Johnson kutsuu ”Älä kuole -armeijaksi”. Johnsonin lauantaisin New Yorkissa vetämien tilaisuuksien lisäksi Blueprint-tapaamisia on järjestetty tänä vuonna yli 200 kertaa 75 eri maassa. Noin 5 000 ihmistä ilmoittautui äskettäin kokeilevaan tutkimukseen, jolla pyritään selvittämään, kuinka hyvin Blueprint-protokolla toimii suuremmassa väestöryhmässä. Johnson vitsaili päivän mittaan jatkuvasti sillä, että hän on perustamassa kulttia.

Tapasin paljon uskovia, muun muassa pakollisia start-up-yritysten perustajia, kryptosijoittajia ja ohjelmistokehittäjiä. Eräs mies kertoi minulle olevansa ”matkalla pitkäikäisyyteen”. Tapasin useita ihmisiä, jotka olivat ottaneet Blueprint-protokollan käyttöön ja käyneet verikokeissa osana Johnsonin tutkimusta. Tutustuin myös useisiin ikääntymisen ehkäisyyn erikoistuneisiin tutkijoihin ja lukuisiin ihmisiin, jotka sanoivat, etteivät he halunneet koskaan kuolla.

Paikalla oli myös aivan tavallisia ihmisiä, kuin kenen tahansa tätejä, parhaan ystävän veljiä, naapureita ja kollegoita. He olivat kiinnostuneita terveydestään ja heihin vetosi se, mikä heidän silmissään näytti tieteelliseltä lähestymistavalta fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Johnson antaa ymmärtää olevansa menetelmän ensisijainen koekaniini. Noin 40-vuotias Dadelie Volmar kertoi, että Johnsonin tarina inspiroi häntä ”yrittämään saada takaisin aikaa”, jonka hän oli menettänyt kohdeltuaan kehoaan välinpitämättömästi. Rahoitusalalla työskentelevä Ukachi Asogu totesi, että Johnsonin menetelmän mukauttaminen hänen omiin tarpeisiinsa oli auttanut häntä laihtumaan 36 kiloa. Yliopisto- ja jatko-opiskelijat puhuivat siitä, kuinka he halusivat pysyä terveinä opintojensa aikana. Eräs sairaanhoitaja kertoi löytäneensä Blueprintin huomattuaan, kuinka monia ikääntyvien potilaiden sairauksia voitaisiin ennaltaehkäistä.

Toiset, joiden kanssa juttelin, kaipasivat vain lisää energiaa. Nämä ihmiset eivät niinkään olleet kiinnostuneita superälystä tai kuolemattomuudesta vaan terveellisemmästä elämästä, joka olisi mahdollisesti hieman pidempi. Niinpä he aikoivat käyttää Johnsonin suosittelemaa unta mittaavaa laitetta ja testata hänen reseptejään.

Kun Brooklynin tilaisuus hengitysharjoituksineen oli ohi, liityin lauantai-iltana kymmenien ihmisten seuraan tilavaan asuntoon kuulemaan lisää Johnsonin visiosta. Iltaa mainostettiin keskusteluna ”ihmisenä olemisen tulevaisuudesta”, ja meille tarjoiltiin Blueprint-protokollan mukainen kevyt illallinen: kupillisia aavistukseen makeaa, suklaista mönjää, jota kutsuttiin nimellä ”pähkinäinen vanukas”, sekä hummusta, keksejä ja suklaakuorrutteisia macadamiapähkinäpatukoita leikattuina suupalan kokoisiksi neliöiksi.

Kun huone hiljeni, Johnson ryhtyi esittelemään ajatuksia, joita hän on kehitellyt vuosia ja toistellut viime aikoina ahkerasti. Illan avauspuheenvuorossa toistuivat samat asiat, toisinaan lähes sanatarkasti, kuin haastattelussamme aiemmin samana päivänä sekä keskustelussa, jonka olin käynyt Johnsonin kanssa viime huhtikuussa. Johnson sanoi kuulijoille, että vielä hänen elinaikanaan tekoäly poistaisi ihmisten tarpeen luoda tietoa itse. Noudattaisimme sen sijaan kaikkivoivan ohjelmiston tekemiä päätöksiä. Lajimme menettäisi tarkoituksensa ja olisi tuomittu tuhoamaan joko itsensä tai planeetan. Tämän kohtalon välttämiseksi meidän on suunnattava kaikki energiamme kohti yhtä päämäärää, josta lähes kaikki voivat olla samaa mieltä: hengissä selviytymistä.

”Superälyn kynnyksellä ainoa asia, jonka voimme älykkäänä lajina tehdä, on olla kuolematta”, Johnson kiteytti.

Ajattelutapa on outo yhdistelmä niin sanottua tekno-optimismia ja teknofatalismia. Johnsonin näkemyksen mukaan algoritmit sekä syrjäyttävät ihmiskunnan että tekevät meistä kuolemattomia antamalla meille mahdollisuuden optimoida kaikki terveyteen liittyvät päätökset.

Tässä ei ole kovin paljon järkeä: Älä kuole -liikkeessä uskotaan, että superälykäs tekoäly on väistämätön, mutta kuolema ei ole, ja että yhdelle ihmiselle räätälöity elämäntapa voi pelastaa kokonaisen lajin.

Blueprintiä ei voida tarkalleen ottaen kutsua tieteeksi. Se on tulonlähde Johnsonille, ja sitä on verrattu syystäkin syömishäiriöön. Kaikki illan osallistujat eivät olleetkaan vakuuttuneita. Eräs osallistuja kommentoi, että ajattelutapa näytti perustuvan kuolemanpelkoon elämän ylistämisen sijaan. Toinen huomautti, että eliniän pidentäminen pelkän elämisen vuoksi, ilman mitään muuta elämäntarkoitusta, kuulosti typerältä. Eräs toinen ehdotti, että kuoleman hyväksyminen olisi itse asiassa paras tapa kohdata tuntematon (Johnson kehotti häntä kokeilemaan asiaa itse ja ”palaamaan takaisin raportoimaan tuloksista”).

Johnson torjui vastaväitteet ja esitti, että ihmiset arvostelevat Älä kuole -liikettä nykyhetkestä käsin sen sijaan, että lähtökohtana olisi tekoälyn luoma tuntematon tulevaisuus. Hän pitää superälyn tuloa uskonasiana ja luottaa ilmeisesti siihen, että jokainen Piilaakson yritys yrittää parhaillaan kehittää tällaisia koneita.

Johnsonin mukaan tilanne on sama kuin se, jos kaksiulotteiselle olennolle yritettäisiin vakuuttaa, että kolmas ulottuvuus on olemassa; että 1870-luvun ihmiselle kerrottaisiin, että sairaudet johtuvat mikroskooppisista bakteereista; tai että 1500-luvun katolilaiselle kerrottaisiin, että Maa kiertää Aurinkoa.

Vertauksista tulee mieleen se, kuinka Alphabetin toimitusjohtaja Sundar Pichai vertasi tekoälyä tulen keksimiseen tai Microsoftin toimitusjohtaja Satya Nadella vertasi sitä sähkön tuloon. Nämä ovat mieleenpainuvia vertauksia, mutta eivät todellisuudessa kerro mitään olennaista tästä mahdollisesta tulevaisuudesta.

Illalliskeskustelun jälkeen väkijoukko valui hitaasti ulos ja käveli Ghostiin, ”mielipidevaikuttajien ja luovien osaajien” kuntosalille, jonka jäsenmäärää on rajoitettu. Edessä olivat kolmen tunnin tanssibileet, joiden oli määrä päättyä tasan keskiyöllä, jotta kaikki pääsisivät yöunille. Baarissa oli tarjolla kolmea mocktailia, joiden nimet olivat Prometheus, Autonomous Self ja Vampire (jälkimmäinen, hedelmäisen punainen sekoitus, ei saanut minua tuntemaan oloani nuoremmaksi). DJ soitti elektronista tanssimusiikkia nyrkkeilykehässä.

Noin kello 22 Johnson hypähteli tanssilattialle yllään sama T-paita, jonka helma oli nyt nostettu käärmeen palasten alapuolelle paljastaen muodokkaat vatsalihakset. Hän pomppi lähes keskeytyksettä seuraavat kaksi tuntia villin tanssin tahdissa, joka muistutti irlantilaisen jigin, Electric Slide -rivitanssin ja Happy Feet elokuvan pingviinitanssin sekoitusta.

Kymmenen minuuttia ennen keskiyötä Johnson kompuroi luokseni lopen uupuneena.

”Minun täytyy lähteä kotiin”, hän kuiskasi.

Pitkäikäisyyden pyhän protokollan määräämä nukkumaanmenoaika oli mennyt jo aikoja sitten. ”Kuolen vähän tänä iltana”, hän oli sanonut aiemmin.

Kun hän vilkaisi viimeisiä jäljellä olevia tanssijoita, kysyin, miksi hän oli rikkonut omia sääntöjään. Johnson oli ilmeisesti yrittänyt kasvattaa liikettään yöuniensa kustannuksella. Mutta myöhäisillan tanssi, joka oli vastoin hänen algoritmiaan ja aiheutti siten vahinkoa hänen eliniälleen, oli selvästi myös tuonut hänelle valtavasti iloa – miksi? Hän mietti asiaa hetken ennen kuin vastasi. ”En tiedä”, hän sanoi sitten. ”En tiedä.”

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.