Kuntavaaleissa jokainen puolue kauppaa nyt turvallisuutta – Suurimmasta uhkasta ei silti puhu kukaan, hämmästelee tutkija

Turvallisin. Kokemusta ja turvallisuutta. Tunnollinen, työteliäs ja turvallinen. Sunnuntain Helsingin Sanomien kuntavaalimainoksissa yksi käsite toistuu silmiinpistävästi. Turvattomassa maailmassa äänestäjille tarjotaan ajatusta turvallisuudesta – jopa kunnanvaltuustosta käsin.

Saman huomaa puolueiden kuntavaaliohjelmiin tutustumalla.

Kotikunnassa pitää olla turvallista elää ja liikkua omana itsenään niin julkisissa tiloissa, liikenteessä kuin viheralueillakin. (kokoomus)

Kiristynyt turvallisuustilanne ja sen tuomat uhkakuvat, pitkät välimatkat ja kylmä ilmasto edellyttävät, että kansalaiset osaavat ja toimivat vastaan tulevissa tilanteissa tarkoituksenmukaisesti. (perussuomalaiset)

Jokaisen asuinalueen, kaupunginosan ja lähiön on oltava hyvä ja turvallinen paikka elää. (Sdp)

Voimme valita tulevaisuuden, jossa Suomi on kaikille parempi ja turvallisempi paikka elää, kasvaa, tehdä työtä ja vanheta. (vihreät)

Turvallisuudesta näyttää muodostuneen tavoiteltava päämäärä puolueesta tai vaaliteemasta riippumatta. Myös yksittäisten ehdokkaiden luonnehtiminen ”turvallisiksi” on niin yleistä, että se alkaa saada jo koomisia piirteitä.

Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeisissä eduskunta- ja eurovaaleissa menestyivät entiset sotilaat ja mediassa näkyneet asiantuntijat, jotka kampanjoivat turvallisuusteemoilla. Sittemmin jatkuvaa turvallisuuspuhetta on ryhdytty myös arvostelemaan. Poliittisten kysymysten ”turvallistamisella” viitataan kyseenalaiseen vallankäyttöön, jossa politiikan normeja kierretään leimaamalla ne turvallisuuskysymyksiksi.

Mitkä sitten ovat sellaisia ihmisten turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, joita oikeasti ratkotaan kunnanvaltuustoissa? Vai onko kuntavaalien ”turvallistamisessa” kyse pelkästä hyväksi havaitusta vaalitempusta?

– Kyllähän se näkyy kuntavaaleissa, että turvallisuudesta on tullut meille politiikan läpitunkeva teema. Turvallisuus ja talous ovat aiheita, jotka läpäisevät kaiken keskustelun. Tämä näkyy siinä, että ehdokkaat pyrkivät profiloitumaan nimenomaan turvallisuuden kautta, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma.

Epäselvää on se, mitä turvallisuudella sitten milloinkin tarkoitetaan. Perinteisesti sillä viitataan puolustuspolitiikkaan ja ”kovaan turvallisuuteen”, josta päätetään valtuustosalin sijaan joko kansallisella tasolla eduskunnassa tai kansainvälisesti esimerkiksi Nato-liittolaisten kesken.

– Mutta myös kunnanvaltuustoissa voidaan tehdä monia turvallisuutta parantavia päätöksiä, Vuorelma korostaa.

Yhtenä keskeisenä asiana Vuorelma mainitsee liikenneturvallisuuden. Kuntatasolla voidaan päättää esimerkiksi ajonopeuksista, hidastetöyssyistä ja autoliikenteen rajoittamisesta vaikkapa koulujen lähellä. Laajemmin kunnissa päätetään liikenteen infrastruktuurista, kuten pyöräteiden rakentamisesta.

– Tässä asiassa suomalaisissa kunnissa on paljon tehtävää. Usein on priorisoitu nimenomaan se moottoriliikenne, että se on mahdollisimman sujuvaa. Meillä tapahtuu edelleen merkittävästi enemmän liikenneonnettomuuksia verrattuna vaikkapa Ruotsiin, Vuorelma huomauttaa.

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma. Kuva: Lehtikuva

Puolueiden ilmoittamiin tavoitteisiin liittyy tässä selviä ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi kokoomus kertoo ohjelmassaan haluavansa edistää liikenneturvallisuutta, vaikka samaan aikaan monet sen ehdokkaat kertovat haluavansa jarruttaa autoilua vähentäviä toimia.

– Esimerkiksi Helsingissä tämä on iso vaaliteema, ja osa puolueista pyrkii profiloitumaan nimenomaan autoilijoiden edustajana.

Kaupungeissa kuolemiin ja loukkaantumisiin johtavissa onnettomuuksissa vastakkain ovat tavallisesti henkilöauto ja suojaton jalankulkija tai pyöräilijä. Helsingissä valtaosa liikkumisesta tapahtuu muilla keinoin kuin autolla. Yksityisautoilua puolustavan politiikan voi siis katsoa olevan kansalaisten enemmistön turvallisuutta heikentävää.

Myös nastarenkaiden kieltäminen Helsingin kantakaupungissa on iso vaaliteema. Kokoomuksen ja perussuomalaisten ehdokkaat ovat hakeneet kannatusta kieltoa vastustamalla. Nastarenkaiden käytön on todettu heikentävän ilmanlaatua merkittävästi ja aiheuttavan sairastumisia, kun taas nastoista luopuminen ei kaupungeissa ole lisännyt onnettomuuksia.

Vastakkain ovat siis autoilijoiden oikeus ajaa nastoilla ja kaikkien kaupunkilaisten oikeus hengittää puhtaampaa ja turvallisempaa kaupunki-ilmaa.

Rikollisuus on toinen kuntalaisten turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta heikentävä teema, johon on mahdollista vaikuttaa kunnan- tai kaupunginvaltuustossa. Myös siihen voidaan vaikuttaa infrastruktuurin, esimerkiksi katujen valaistuksen tai puistojen suunnittelun kautta.

– Nämä ovat asioita, jotka voivat vaikuttaa arjen turvallisuuteen merkittävästi heikentäen tai sitten parantaen, Vuorelma sanoo.

Asuntopolitiikassa turvallisuutta voidaan edistää valinnoilla, jotka estävät ongelmien kasautumisen tietyille asuinalueille.

– Ongelmat ovat hyvin erityyppisiä eri puolilla Suomea, mutta esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Tampereella se, että tietyt asuinalueet voivat lähteä eriytymään, voi johtaa huono-osaisuuden ja rikollisuuden kasautumiseen samoille alueille. Tämä heikentää turvallisuuden tunnetta.

Helsingissä on pitkään pyritty ehkäisemään tällaista segregaatiota sijoittamalla eri asumismuotoja – esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja – tarkoituksella samoille alueille. Muun muassa Sdp kampanjoi lähiöiden palvelujen kehittämisellä ja tasapuolisella kaupunkisuunnittelulla.

Vuorelma korostaa, että varsinaisen turvallisuuden lisäksi tärkeää on myös kaupunkilaisten kokemus turvallisuudesta. Sitä voidaan pyrkiä parantamaan esimerkiksi lisäämällä tietyille alueille vartijoita ja kameravalvontaa, kuten kokoomus vaaliohjelmassaan esittää.

Vasemmistopuolueissa taas korostetaan yleisemmin näkemystä, että sosiaalisiin ongelmiin ja niiden seurauksiin tulee vaikuttaa ennemmin sosiaalipolitiikan kautta – eli ehkäistä ongelmia sen sijaan että torjutaan niiden seurauksia.

– Tässä on aika perinteinen ideologinen jakolinja puoluekentällä, että mistä sitä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan.

Tutkimuksissa koululaisten heikentyneet oppimistulokset ovat saaneet puolueet heräämään koulujen ongelmiin ainakin vaalipuheissa. Esimerkiksi perussuomalaisten mukaan tarvitsemme toimivan, turvallisen ja rauhallisen peruskoulun. Vihreiden ohjelmassa luvataan huolehtia lasten ja nuorten turvallisesta ja terveellisestä oppimisympäristöstä. Keskusta kytkee koululaisten turvallisuuden susikeskusteluun, ja linjaa: Syöttäisitkö lapsesi susille? Koulukyydit suurpetoalueilla käyttöön.

Vuorelma näkee esimerkiksi kiusaamisen olevan suomalaisissa kouluissa iso ongelma, johon myös puolueet haluavat puuttua. Sosiaali- ja terveydenhuollon siirryttyä sote-uudistuksessa hyvinvointialueille koulutuksen järjestämisestä tuli aiempaa keskeisempi tehtävä kunnille.

– Kunnissa pystytään tekemään paljon sen eteen, että turvallisuudentunne kouluissa vahvistuu. Äänestäjien näkökulmasta monessa perheessä kouluihin liittyvät turvallisuusuhat voivat olla se kaikkein keskeisin kysymys.

Myös kotona tapahtuva lähisuhdeväkivalta on Vuorelman mukaan ehdottomasti turvallisuuskysymys, johon voidaan vaikuttaa myös kuntatasolla. Kunta saattaa esimerkiksi rahoittaa väkivallan uhreille tarkoitettuja järjestöjä ja palveluja.

Sairaaloiden yöpäivystysten lakkauttamisesta on käyty kiivasta keskustelua, joka heijastuu todennäköisesti myös kuntavaaleihin. Erityisesti keskusta on perinteisesti profiloitunut syrjäseutujen ja lähipalvelujen puolustajana, vaikka on samaan aikaan pyrkinyt vastuullisen talouspolitiikan kannattajana.

Tavallisen suomalaisen näkökulmasta lähipalvelujen säilyminen on keskeinen turvallisuuden tunnetta lisäävä tekijä. Vuorelma mainitsee esimerkkinä Varkauden, jossa sairaalan yöpäivystys lakkautetaan, ja jossa myös muita palveluja on ajettu viime vuosina alas.

– Siellä näiden toimintojen lakkautusta on käsitelty nimenomaan turvallisuuskysymyksenä. Jos jotain sattuu, niin terveyspalvelu saattaa olla kaukana. Pelkästään uhkakuva lähipalvelujen, kuten koulujen, päiväkotien tai poliisilaitoksen lakkautuksesta voi heikentää turvallisuudentunnetta.

Tilastollisesti suomalaisten turvallisuus on lähipalvelujen leikkaamisesta ja esimerkiksi näyttävästä katujengeihin liittyvästä rikollisuudesta uutisoimisesta huolimatta parantunut selvästi jo vuosikymmenten ajan. Vuorelman mukaan on mielenkiintoista, että samaan aikaan kyselyissä ihmisten turvallisuudentunne on heikentynyt.

Sisäministeriön turvallisuudentunnetta kuvaavassa väestötutkimuksessa vuonna 2023 elämänsä turvalliseksi tuntevien vastaajien määrä oli pudonnut 69 prosenttiin edellisvuoden 83 prosentista. Muutoksen taustalla vaikuttivat maailman tilanne ja huoli omasta taloudesta. Heikoin turvallisuudentunne oli maaseudun paikalliskeskuksissa ja alle 40-vuotiailla vastaajilla.

Vaalipuheissa Vuorelma on kiinnittänyt huomiota yhden, keskeisen turvallisuusuhkan puuttumiseen: ilmastokriisistä ei näytä puhuvan nyt juuri kukaan – ainakaan turvallisuusasiana. Tässä asiassa kunnat ovat Vuorelman mukaan merkittävässä asemassa, ja siellä pystytään tekemään hyvin merkittävää ilmastotyötä.

– Todella moni politiikan toimija on sanonut, että sen nostaminen agendalle on täysin mahdotonta tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Olemme onnistuneet turvallistamaan niin monet yhteiskunnan osa-alueet, mutta jostain syystä sitä ei onnistuta ulottamaan ehkä akuuteimpaan turvallisuusuhkaan, eli ilmastonmuutokseen.