Lindtmanin demarit juhli, pervoilulla kampanjoinut perussuomalaiset sai nokkiinsa – Kuntien ongelmat eivät hävinneet mihinkään
Vaalien jälkeen kussakin kunnassa on nyt aika pyyhkiä vaaliskumpat suupielistä ja tarttua asioihin, sisältöpäällikkö Eeva Sederholm kirjoittaa.
Kunta- ja aluevaalien tulos on selvä: hallituspuolueet saivat nokkiinsa. Tulos oli tyypillinen. Poikkeuksellista on kuitenkin se, että pääministeripuolue kokoomuksen sijaan suurin lasku iski perussuomalaisiin. Sen kannatus lähes puolittui valtakunnallisesti.
Selityksen ymmärtääkseen ei tarvitse olla edes politiikan tutkija Sami Borg. Hallituksen leikkaukset ovat alkaneet tuntua tavallisen työntekijän elämässä. Perussuomalaisten kannattajakuntaa palasi demarileiriin, mikä ennen perussuomalaisten nousua oli ollut luontainen koti duunariporukalle.
Taustalta kaikuu iso pettymys valtakunnanpolitiikkaan. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on johtanut valtiovarainministerinä talousleikkauksia rautaisesti sivuilleen vilkuilematta. Hän on kantanut isoa vastuuta. Samalla hän on jyrännyt päätökset niin, että pienituloiset ovat kokeneet olevansa paitsi saksimisen, myös pilkan kohde.
Samaan aikaan perussuomalaiset voi miettiä, menikö kampanjointi ihan putkeen. Uskottavuus suomalaisäänestäjän silmissä voi horjua, jos vaalikampanja on ihmeellistä provokaatiota siitä, että suomalainen koulu olisi pervoilun pesäke.
Demarien puheenjohtaja Antti Lindtman sai poliittisen uransa suurimman voiton. Vaalivalvojaisissa hän pidätteli kyyneliään. Nyt oli muutenkin perinteisten puolueiden revanssin aika. Myös keskusta menestyi etenkin aluevaaleissa.
”Punainen väri oli nyt poikaa. Erityisen Nato-myönteissa kaupungissa jopa venäläismielinen kaksoiskansalainen nousi valtuustoon.”
Demareiden osalta kuvaavaa oli erikoinen moka omalla äänestysalueellani Lappeenrannassa. Vaalipäällikön sössimisen takia demarien kansanedustaja Suna Kymäläisen ehdokasilmoitus ei koskaan päätynyt perille eikä hän päässyt ehdolle. Puolue jännitti, jääkö tämän takia iso potti saamatta – suhteellisen vaalitavan takia kun tähtiehdokkaiden äänet vaikuttavat koko puolueeseen. Pelko oli turha. Demarit nousi muiden ehdokkaiden voimin valta-asemaan kokoomuksen ohi kaupunginvaltuustossa.
Punainen väri oli nyt poikaa. Erityisen Nato-myönteissa kaupungissa jopa venäläismielinen kaksoiskansalainen nousi valtuustoon.
Kansalaisten äänestäminen kuntavaaleissa oli samalla loogista ja epäloogista. Näissä vaaleissa oli kyse hyvin paikallista asioista: mitä tehdään rapistuvalle uimahallille, saako keskustan läpi ajaa autoilla, tehdäänkö ratikka ja pidetäänkö lähikoulu vielä hengissä. Kunnanvaltuustoissa ei ole oppositio-hallitus-jaottelua, eikä siellä ei päätetä Kelan tuista tai paikallisen sopimisen periaatteista.
Vaalien jälkeen kussakin kunnassa on nyt aika pyyhkiä vaaliskumpat suupielistä ja tarttua asioihin. Kuntien ja alueiden haasteet kun eivät hävinneet mihinkään. Niiden selättämiseksi on syytä käyttää aika oikeisiin ratkaisuihin eikä poliittisiin kiistoihin.
