Rinnakkaisyhteiskunnat eivät vain mahdollista kunniaväkivaltaa – ne usein myös suojelevat ja oikeuttavat sitä
Rinnakkaisyhteiskuntia ei voida purkaa ilman, että puutumme taustalla vaikuttaviin yhteisöllisiin rakenteisiin. Ruotsissa kunniaan liittyvä väkivalta on jo kirjattu rikoslain koventamisperusteeksi. Suomessa vastaavaa lainsäädäntöä ei vielä ole, kirjoittaa Ujuni Ahmed.
Hiljattain julkaistu Helsingin Sanomien artikkeli nosti Minoo Yusufen tarinan kautta esiin sen, miten rinnakkaisyhteiskunnat voivat kehittyä osaksi maahanmuuttajataustaisten ihmisten arkea myös Suomessa. Jutussa kuvattiin todellisuutta, jossa yhteisön sisäiset säännöt, kontrolli ja normit elävät rinnakkain suomalaisen yhteiskunnan lakien ja arvojen kanssa – ja joskus niitä vastaan.
Tämä keskustelu ei ole uusi, mutta nyt se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Vaikka kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy myös suomalaisissa uskonyhteisöissä, maahanmuuttajatausta voi tehdä uhrin asemasta erityisen haavoittuvan. Kunniaan liittyvä väkivalta eroaa perinteisestä lähisuhdeväkivallasta siinä, että se saa voimansa kollektiivisesta normista – yhteisöllisestä kunniakäsityksestä – eikä niinkään yksittäisen tekijän toiminnasta.
Uhrin asemaa heikentävät yhteisön sisäinen valvonta, uhkailu ja pelko sosiaalisista seurauksista. Lisäksi tekijät eivät aina rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle, mikä haastaa oikeus- ja tukijärjestelmämme kyvyn reagoida ajoissa – jos lainkaan.
Yksi kunniaan liittyvän väkivallan kitkemisen kipupisteistä on jäänyt julkisessa keskustelussa liian vähälle huomiolle: rinnakkaisyhteiskunnat. Rinnakkaisyhteiskunnat ovat määritelmällisesti vaikeita ja monimutkaisia, mutta lyhyesti niitä voidaan kuvata tiiviinä yhteisöinä, jotka elävät osittain erillään ympäröivästä yhteiskunnasta ja toimivat omien sääntöjen mukaan. Todellinen riski syntyy silloin, kun yhteisön arvot ja käytännöt ovat ristiriidassa yhteiskunnan lainsäädännön ja ihmisoikeusperiaatteiden kanssa.
”Kunniaan liittyvä väkivalta eroaa perinteisestä lähisuhdeväkivallasta siinä, että se saa voimansa kollektiivisesta normista”
Rinnakkaisyhteiskunnat eivät ainoastaan mahdollista kunniaan liittyvää väkivaltaa – ne usein myös suojelevat ja oikeuttavat sitä. Itse kuvailisin rinnakkaisyhteiskuntia näkymättömiksi piikkiaidoiksi sillä ne myös estävät erityisesti maahanmuuttajanaisten kotoutumista, kouluttautumista ja työllistymistä. Maahanmuuttajayhteisöt ovat erityisen alttiita rinnakkaisyhteiskuntien muotoutumiselle, kun kotoutuminen epäonnistuu, kielitaito jää puutteelliseksi tai yksilö kohtaa syrjintää. Tämä voi johtaa siihen, ettei apua osata tai uskalleta hakea yhteiskunnan tarjoamista palveluista.
Kunniaan liittyvä väkivalta ei ole vain yksittäinen teko, vaan siihen kasvetaan ja kasvatetaan. Yksittäisten väkivaltamuotojen kuten sukuelinten silpomisen ja pakkoavioliittojen taustalla on laajempia ilmiöitä, joita ylläpitävät ahtaat sukupuoliroolit, tiukat normit ja arvot, jotka asettavat erityisesti tytöt ja naiset alisteiseen asemaan. Myös pojat voivat joutua haitallisen yhteisöllisen kontrollin uhreiksi. Esimerkiksi niin sanotut kurinpitomatkat ulkomaille ovat osoitus siitä, kuinka nuorten käyttäytymistä pyritään ”korjaamaan” väkivaltaisin ja hengenvaarallisin keinoin, jos heidän käytöksensä koetaan perheen tai yhteisön arvojen vastaisena.
Tällaiset matkat kertovat, miten äärimmäisiin keinoihin voidaan turvautua, kun yhteisöt eivät luota tai tunne kuuluvansa osaksi ympäröivää yhteiskuntaa eikä sen arvoja omakseen. Fyysistä väkivaltaa kuitenkin lähes poikkeuksetta edeltävät usein erilaiset kontrollin muodot – sosiaalinen paine, uhkailu ja jatkuva valvonta. Nämä mekanismit tekevät rinnakkaisyhteiskuntien olemassaolon näkyväksi niille, jotka osaavat katsoa tarkemmin. Näihin piileviin ja usein näkymättömiin valtarakenteisiin meidän on yhteiskuntana ja ammattilaisten avulla opittava reagoimaan herkemmin.
”Ruotsissa kunniaan liittyvä väkivalta on jo kirjattu rikoslain koventamisperusteeksi”
Rinnakkaisyhteiskuntien vahvistuminen ei pelkästään vaikeuta kotoutumista – se voi tehdä siitä lähes mahdotonta. Rinnakkaisyhteiskuntia ei voida purkaa ilman, että puutumme niiden taustalla vaikuttaviin yhteisöllisiin rakenteisiin. Ruotsissa kunniaan liittyvä väkivalta on jo kirjattu rikoslain koventamisperusteeksi. Tämä tarkoittaa, että jos rikoksen motiivina on ollut suvun tai yhteisön kunnian säilyttäminen, tuomio voi olla ankarampi kuin mitä rikoksen vakavuus yksin edellyttäisi.
Suomessa vastaavaa lainsäädäntöä ei vielä ole. Oikeusministeriössä on käynnissä selvitys pakottavan kontrollin kriminalisoinnin tarpeellisuudesta. Tällä hetkellä suomalainen oikeusjärjestelmä ei tunnista kunniaan liittyvää väkivaltaa yhteisöllisenä ilmiönä – eikä varsinkaan ulkomailta Suomeen ulottuvaa kontrollia. Samalla vaarana on, että rinnakkaisyhteiskunnat alkavat muodostaa jopa virallisia palveluita korvaavia järjestelmiä, jotka suojelevat piilorikollisuutta ja estävät uhrien avunsaannin. Siksi pidän välttämättömänä, että Suomi säätää kunniaan liittyvän väkivallan mahdolliseksi koventamisperusteeksi rikoslaissa. Tämä paitsi vahvistaisi uhrien asemaa, myös pakottaisi oikeusjärjestelmämme ottamaan huomioon yhteisöllisen väkivallan erityispiirteet – ilmiön, jota yksilökeskeinen järjestelmämme ei vielä riittävästi tunnista.
