Kun urheilija ei osaa kriisiviestintää: kolme tapaa ampua omaan jalkaan – tässä vuoden karmeimmat möläytykset
Katleena Kortesuo esittelee urheiluvuoden pahimmat kriisiviestinnän mokat: Leijonien päävalmentajan outojen selittelyjen vyyhdin, Tapparan pelaajan raivonpurkauksen sekä raiskauksesta tuomitun jääkiekkoilijan järkyttävän välinpitämättömyyden. Kolmikko ansaitsee paikkansa viestinnän häpeägalleriassa.
Hyvät kansalaiset, on aika nimittää urheilun kriisiviestinnän kärkikolmikko. Tällä kertaa kriteerinä ei kuitenkaan ole suorituksen laatu, vaan viestinnän totaalinen tolkuttomuus. Kurkataanpa kolmea klassista metodia, joilla urheilunimet ovat viime aikoina päässeet aivopierujen Hall of Shameen. Mitä kaikkea kuuluu kriisiviestinnän mokien top kolmoseen?
Pronssia ansaitsee klassinen valehtelu, johon Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen syyllistyi jo keväällä ennen kautensa alkua. Tyyppi väitti pokkana, että hän jätti kättelemättä vastustajia muka tietämättömyydestä, ööh eiku saadun varoituksen takia, siis tuota niinku sittenki lasten vuoks tai jotain.
Pennanen ei ole ainoa, jonka valheita saa hävetä. Hiihtoliiton sarjavalehtelu Lahden doping-keississä on yhä suomalaisen urheilun häpeäpilkku, eikä valehtelu ole valitettavasti jäänyt menneisyyteen. HJK:n junnuvalmentaja opetti juuri äskettäin lapsia filmaamaan ja teeskentelemään olemattomia vammoja.
