Kun uni ei tule, elämä menee helposti raiteiltaan. Vaikka ajoittainen unettomuus kuuluu normaaliin elämään, yhä useampi joutuu hakemaan apua pitkittyneeseen uniongelmaan.

Noin kolmasosa suomalaisista aikuisista kärsii toistuvista univaikeuksista, ja 10–12 prosentilla vaiva on kroonistunut sairausasteiseksi unettomuudeksi. Unta huonontavat myös uniapnea ja levottomat jalat -oireyhtymä.

Unettomuuden yleinen hoitokeino ovat unilääkkeet. Vaikka lääkäreiden työtä ohjaavassa Käypä hoito -suosituksessa painotetaan lääkkeettömiä hoitokeinoja, tavallinen apu unettomuuteen on kuitenkin pilleriresepti.

– Jos unilääkkeitä käytettäisiin lyhytaikaisesti, ongelmia ei tulisi. Moni kuitenkin syö lääkkeitä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, jolloin annosmäärät helposti kasvavat ja potilas saattaa alkaa ”soveltaa” niiden käytössä omia tapojaan, sanoo neurologi Markku Partinen. Hän hoitaa Helsingin Uniklinikalla vaikeita uniongelmia ja tarvittaessa muun muassa lääkevieroituksia.

– Perinteinen unilääke ei paranna unettomuutta, vaan se hoitaa vain oiretta. Siksi unettomuuden syy pitäisi aina selvittää. Vuosia kestävän lääkkeiden käytön vaikutuksista ei ole tutkimustietoa, Partinen muistuttaa.

Perinteiset unilääkkeet ovat bentsodiatsepiinejä ja niiden johdannaisia eli niin sanottuja Z-lääkkeitä. Niiden vaikutus perustuu siihen, että ne voimistavat aivojen välittäjäaineen gamma-aminovoihapon eli GABA:n toimintaa. GABA on aivojen ja keskushermoston toimintaa yleisesti lamaava aine.

– Bentsodiatsepiinien avulla saatu uni sisältää vähemmän syvää unta ja REM-unta, joten se ei ole yhtä virkistävää kun lääkkeetön uni. On jonkin verran näyttöä, että bentsidiatsepiinien pitkäaikainen käyttö lisäisi muistihäiriöitä, Markku Partinen sanoo.

Paljon unilääkkeenä käytettävän tematsepaamin (kauppanimi Tenox) ylin suositeltu annos on 30 milligrammaa eli puolitoista tablettia. Pitkään käytettynä sen teho kuitenkin heikkenee, ja annostusta tulee tarve lisätä. Silloin haitat lisääntyvät: päivällä olo on tokkurainen, kaatumisriskit lisääntyvät, ja muisti ja ajatustoiminnot heikkenevät.

Toinen yleisesti käytetty lääke on oksatsepaami (Opamox), joka on pitkäaikaisessakin käytössä melko hyvin siedetty. Ongelmallisempia ovat erittäin nopeavaikutteiset unilääkkeet, kuten midatsolaami (Dormicum) ja triatsolaami (Halcion). Näihin lääkkeisiin syntyy riippuvuus nopeasti, jopa kahdessa viikossa, ja oire eli unettomuus saattaa palata entistä voimakkaampana käytön lopettamisen jälkeen.

 – Ikääntymisen myötä aineenvaihdunta hidastuu, jolloin myös lääkkeiden vaikutusaika pitenee. Siksi unilääkkeiden annostus ja yhteisvaikutus muiden lääkkeiden kanssa vaatii vanhuksilla erityistä huomiota, Markku Partinen sanoo.

Z-lääkkeet ovat bentsodiatsepiinien kaltaisia lääkkeitä, joita käytetään muun muassa unettomuuden hoitoon. Yleisimpiä ovat tsopikloni (esimerkiksi Imovane ja Zopinox) ja tsolpideemi (Stillnoct ja Stella). Näiden lääkkeiden haitat ovat samanlaisia, joskin ehkä hieman vähäisempiä kuin perinteisten ”bentsojen”, mutta yli 60-vuotiaiden autoilijoiden on syytä ottaa huomioon hiljattain tehty havainto.

– Jostain syystä tsopiklonin käyttöön liittyy ongelmia, jotka johtuvat sen pitkästä vaikutusajasta. Lääkettä voi olla elimistössä vielä 10–14 tunnin kuluttua sen ottamisesta niin paljon, että se vastaa 0,5–0,8 promillen humalaa. Jos siis ottaa unilääkkeen illalla kello 23, ei voi lähteä auton rattiin aamulla kello 9 eikä välttämättä edes aamupäivällä, Markku Partinen muistuttaa.

Usein Z-lääkkeistä puhutaan ”nukahtamislääkkeinä”, mikä antaa virheellisen kuvan niiden vaikutusajasta: ikään kuin se olisi lyhempi kuin ”unilääkkeillä”. Jos ottaa illalla unilääkkeeksi tematsepaamin ja aamuyöstä herätessään vielä lisäksi ”nukahtamislääkkeen”, aiheuttaa itselleen lääketokkuran pitkälle iltapäivään.

Viime vuosina unettomuutta on alettu hoitaa toisentyyppisillä lääkkeillä, jotka eivät vaikuta GABA:n vaan toisen aivojen välittäjäaineen, histamiinin, kautta. Tällainen lääke on esimerkiksi masennuksen hoitoon käytetty doksepaami (kauppanimi Doxal). Sen on hyvin pieninä annoksina todettu auttavan unettomuuteen.

Markku Partinen muistuttaa, että näiden lääkkeiden annoksen suurentaminen ei auta nukkumaan, päinvastoin. Oikea annostus on yksi neljäsosa tai korkeintaan puolikas 10 milligramman tabletista.

Samantyyppisiä lääkkeitä ovat trimipramiini (Surmontil) ja mirtatsapiini (esimerkiksi Mirtazapin ja Remeron). Kaikille nämäkään eivät sovi, sillä monilla ne aiheuttavat ikävänä sivuvaikutuksena ruokahalun lisääntymistä ja lihomista.

Melatoniini on kasvattanut suosiotaan unettomuuden hoitokeinona, ja sitä saa nykyisin myös ilman reseptiä. Lyhyt- ja pitkävaikutteisella melatoniinilla (Circadin) on kummallakin omat käyttöaiheensa. Ilman reseptiä myytävän lyhytvaikutteisen melatoniinin vaikutusaika on noin 3–4 tuntia, pitkävaikutteisen reseptivalmisteen 6–10 tuntia.

Lyhytvaikutteinen melatoniini voi auttaa nukahtamaan tai korjaamaan esimerkiksi aikaerorasituksen vuoksi sekaisin mennyttä vuorokausirytmiä. Pitkävaikutteisesta melatoniinista on apua osalle aamuyöstä liian aikaisin heräävistä. Joskus valmisteita voi käyttää myös rinnakkain.

– On tärkeää ajoittaa melatoniin käyttö oikein. Melatoniini ei ole unilääke, vaan se voimistaa kehon oma pimeähormonintuotantoa, ikään kuin tyrkkää sitä vauhtiin. Siksi melatoniinilisä tulee ottaa jo noin kello 20, vaikka menisi nukkumaan vasta kello 23. Jos tabletin ottaa liian myöhään, tulee vain siirtäneeksi kehon sisäistä kelloa myöhäisemmäksi, Markku Partinen muistuttaa.

Kiireisen elämän kääntöpuoli näkyy työterveyshuollossa: yhä useampi kamppailee univaikeuksien kanssa. Monesti kiire syntyy ulkoapäin saneltuna, päivä päivältä tiukempana työtahtina. Kiirehuiput tulevat arvaamatta, ja työ ruuhkautuu toistuvasti. Toisilla taas oma kunnianhimo ja näyttämisen halu saavat painamaan täysillä kellon ympäri. Hyvin usein tämä johtaa huonosti nukuttuihin öihin.

– Unettomuus on yhä useamman työikäisten riesa, sanoo työterveyspsykologi Hanni Vaenerberg Mehiläisen Työelämäpalveluista.

Valveillaoloajastamme kilpailee moni asia. Työpäivä venyy helposti ylitöiksi. Perhe-elämä, harrastukset, sosiaalinen media ja viihde – ilta on kerta kaikkiaan liian lyhyt. Ja vielä iltamyöhään tupsahtaa työsähköposti, joka pitäisi ehtiä tarkistaa… Tämän kaiken jälkeen ei ole helppo nukahtaa.

– Nyt ei ole oikein muodissa rauhoittaa elämää. Oman hyvinvoinnin kannalta kannattaisi antaa aikaa myös rauhallisuudelle ja pysähtymiselle. Joutenolo vaatii tietoisen valinnan tekemistä, ja se olisi suositeltava harrastus monille kiireisille työikäisille, Hanni Vaenerberg sanoo.

Unen ja palautumisen merkitys ihmisen kokonaishyvinvoinnille on kuitenkin alettu oivaltaa yhä selvemmin. Työterveyshuollossa unenhuoltoon on kehitteillä hoitopolkuja.

Yhä useammin työterveyshoitajan tai -lääkärin vastaanotolle tulee asiakas, jonka nukkumisessa on jotain pielessä. Uni ei tule iltaisin, tai se katkeaa liian varhain aamuyöstä. Unirytmi voi olla täysin sekaisin, tai päivällä väsyttää niin, ettei työnteko suju. Pitkäaikainen univaje johtaa helposti masennukseen ja altistaa monille sairauksille.

Työterveyshoitaja saattaa olla ensimmäinen etappi, kun uniasiat alkavat vaivata mieltä. Uni on hyvä ottaa puheeksi vaikkapa terveystarkastuksen yhteydessä. Unihäiriön solmut voivat alkaa aueta jo keskustelemalla hoitajan kanssa muutaman kerran.

– Olemme tarjonneet unettomuudesta kärsiville myös uniryhmiä. Kaikki eivät kuitenkaan lähde helposti ryhmätapaamisiin. Univaikeuksiin liittyy häpeää ja huonouden tunteita, joiden takia niistä saattaa tuntua vaikealta puhua, Hanni Vaenerberg pohtii.

Ryhmätapaamisten on osoitettu olevan tehokkaita unettomuuden hoidossa. Yleensä riittää noin kuusi tapaamista, joiden aikana käydään läpi unettomuuden syitä, unenhuoltoa ja unettomuutta ylläpitäviä ajatuslukkoja. Ryhmä auttaa myös oivaltamaan, ettei ole yksin vaivansa kanssa. Kokemus samassa veneessä olemisesta auttaa monia rentoutumaan.

– Yksin pohtiessa ajatukset alkavat helposti kiertää kehää: Olenkohan ihan hullu, sekoankohan kokonaan, mitähän muutkin ajattelevat, näkyyköhän unettomuus päällepäin, Hanni Vaenerberg sanoo.

Palauttava uni on tärkeä hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen vaikuttava tekijä. Yrityksissä on yhä paremmin alettu ymmärtää sen merkitys terveydelle myös työtehon ja tuottavuuden kannalta. Uniasioista saatetaan kysyä esimerkiksi sähköisissä terveyskyselyissä, joissa on helppo ottaa esille myös uneen liittyvät huolenaiheet.

Unettoman elämä on kuin ikuista oravanpyörää. Ajatukset laukkaavat, stressihormonit jylläävät ja sydän hakkaa. Mieli ja keho eivät kykene rauhoittumaan. Mitä enemmän yrittää pakottaa itseään nukkumaan, sitä kauemmas uni karkaa.

Lahtelainen psykoterapeutti Marco Kärkkäinen on kehittänyt Neurosonic-menetelmän rentouttamaan stressin ja ahdistuksen vaivaamia asiakkaitaan. Menetelmä perustuu 20–100 hertsin matalataajuusvärähtelyyn, joka siirretään hoidettavaan henkilöön tuolin tai patjan kautta.

– Psykoterapiassa päästään keskustelun avulla tietylle tasolle. Terapia ei kuitenkaan aina etene, jos ihminen on kroonisessa pakene tai taistele -tilassa stressin vuoksi. Rentoutumisen avulla päästään paremmin eteenpäin, sanoo Neurosonicin kehitysjohtajana nykyisin toimiva Marco Kärkkäinen.

Neurosonic-tuoli näyttää vähän tavallista järeämmältä lepotuolilta. Sen antama värähtely säädetään asiakkaan koon ja hoitotarpeiden mukaan. Vaihtoehtoina on neljä rentouttavaa, kaksi palauttavaa ja kaksi aktivoivaa ohjelmaa. Värähtely voidaan kohdistaa tiettyihin ruumiinosiin tai koko kehoon. Muun muassa flunssa tai muu akuutti tulehdustila, raskaus ja sydämen tahdistimen käyttö ovat esteitä hoidolle.

– Unettomalle suosittelisin 25 minuutin rentouttavaa hoitoa viiden kerran sarjana, kertoo Tapio Jantunen, joka on laitteita myyvän ja vuokraavan helsinkiläisen Stressinhallinta ja psykoterapiakeskus Toivon toimitusjohtaja. Hoitosarjan hinta on 125 euroa.

Menetelmän taustalla on ajatus, että värähtely stimuloi lihaskudoksia ja vaikuttaa verenkierron ja lihas-hermojärjestelmän kautta myös tahdosta riippumattomaan hermostoon. Värähtely laskee kehon kortisolin eli stressihormonin pitoisuutta, jolloin hermoston yliaktiivisuus vähenee. Elimistön stressitasoa voidaan mitata hoidon aikana sykevälivaihtelun muutoksista. Värähtely vilkastuttaa myös aineenvaihduntaa ja suoliston toimintaa.

Matalataajuusvärähtelyn vaikutuksista on tehty pilottitutkimuksia, joiden potilasmäärät ovat olleet vielä pieniä. Laajempia kliinisiä tutkimuksia aloitellaan parhaillaan.

Neurosonic-tuoleja, -patjoja ja -divaaneja on käytössä yrityksissä ja yksityishenkilöillä sekä useissa kymmenissä psykoterapeuttien ja fysioterapeuttien hoitopisteissä. Huonekalut valmistetaan Lahdessa ja Kajaanissa. Laitteiden hankintahinta vaihtelee 2 300–5 500 euroon.

Teksti: Leeni Peltonen