Kun huomio hajoaa, henkinen lihaskunto rapistuu
Ehkä on opittava elämään kahdessa todellisuudessa ja käyttämään kaksoislukutaitoa, kykyä syventyä kirjaan ja kykyä vaihtaa aivot digitaajuudelle aina tarpeen mukaan, Teppo Turkki pohtii.
Kuten kaikki peruskoululaisten vanhemmat, väännämme kotona päivittäin kättä 10-vuotiaan poikamme kanssa lukemisen ja älypuhelimen ajankäytöstä.
Luin siis kiinnostuneena, kuinka opetus- ja kulttuuriministeriö lupasi äskettäin peruskouluihin ”osaamistakuun”. Opetusministeri Anders Adlercreutz lupasi lisätä perusopetuksessa lukutaidon tavoitetasoa ja lukemisen määrää.
Mutta menikö juna jo?
Useat tutkijat ovat alkaneet raportoida käänteisestä Flynnin ilmiöstä, jossa mitatut älykkyystestien tulokset eivät enää parane vaan laskevat.
1900-luvun ajan Flynnin ilmiö osoitti, että sukupolvesta toiseen älykkyystestien tulokset paranivat, yhteiskunnat monimutkaistuivat, koulutus syveni ja nuoret oppivat ratkomaan abstrakteja ongelmia yhä paremmin.
Noin kymmenen vuotta sitten käyrä kääntyi laskuun. Norjasta Yhdysvaltoihin ja Suomesta Britanniaan nuorten kognitiiviset kyvyt eivät enää kasva, vaan heikkenevät.
Käänteisen Flynnin ilmiön tilastollinen viesti on, että jokin kulttuurissamme on muuttunut radikaalisti ja että aivojemme tapa käsitellä informaatiota ja tietoa on nykyään erilaista kuin ennen.
Älykkyystestien kokonaispistemäärien lasku ei automaattisesti tarkoita, että ihmiset olisivat yhtäkkiä tyhmempiä kuin ennen. Kyse ei ole henkisen suorituskyvyn romahduksesta, vaan tietyt taidot hiipuvat toisten kehittyessä.
Muutos kiteytyy lukemiseen ja uuteen digiteknologiaan ja tapoihin, joilla käytämme informaatiota.
Kirja vaatii sekä kirjoittajalta että lukijalta ajattelun kurinalaisuutta. Pitkät tekstit pakottavat ajattelemaan, keskittymään, päättelemään johdonmukaisesti ja arvioimaan sisältöjä kriittisesti.
Sen sijaan älypuhelimilla ja muilla digitaalialustoilla tarjoiltu sisältö ja informaatio ovat sirpaleista, viihteellistä ja usein epäjohdonmukaisesti esitettyä. Pirstaleinen viihde vaikuttaa suoraan keskittymiskykyyn.
The Times -lehden kolumnisti James Marriott tiivistää eron: Painetussa tekstissä kirjoittajan on esitettävä asiansa perustellen ja loogisesti etenevän argumentin kautta. Tiktokissa, Youtubessa tai muussa nopeassa somevirrassa voi heitellä väitteitä vailla yhtenäistä logiikkaa, eikä silti menetä yleisöä.
Tutkijat ovat antaneet ilmiölle nimen ”Tiktok-aivot”.
Uudet tutkimukset kertovat, että ihmisten kollektiivinen kyky keskittyä on alkanut hajota. Digitaalisen ajan informaatioyltäkylläisyys kiihdyttää huomion kiertonopeutta, jolloin trendit ja aiheet vaihtuvat alati kasvavalla tahdilla.
Meistä on tullut hyviä lukemaan otsikoita ja tiivistelmiä, mutta uppoutuminen kokonaisiin pitkiin teksteihin on vaikeutunut.
Verkossa huomion keskipiste vaihtuu sekunneissa, keskittyminen katkeilee ja syventyminen jää puolitiehen. Kun kirja on maraton, niin sosiaalisen median virta lähentelee satasen pikajuoksua. Uuvuttavaa pitkällä matkalla, mutta koukuttavaa hetkessä.
Lyhytvideot ja algoritmien loputon virta toimivat kuin peliautomaatti. Pienet nopeat dopamiinipalkinnot pitävät käyttäjiänsä koukussa, samalla totuttaen ylivirittyneen mielen vaatimaan jatkuvaa vaihtelua.
Eikä teknologian kehitys pysähdy someen. Astumme tänään myös tekoälyn aikakauteen, mikä luo uudenlaisia haasteita inhimilliselle ajattelulle.
Tekoälytyökalut, kuten älykkäät hakukoneet, kirjoitusavustajat ja sovellukset, lupaavat vapauttaa meidät rutiininomaisesta tiedon prosessoinnista. Tekoäly suodattaa ja jopa tuottaa tietoa puolestamme.
Aivotutkijoiden mukaan aivomme muokkautuvat käytön mukaan. Kun kulutamme tuntikausia päivittäin lyhytvideoiden parissa, harjoitamme enemmän reaktionopeutta kuin syväluotaavaa ajattelua.
Kun ulkoistamme ajatteluamme tekoälylle, ei omien aivojemme tarvitse ponnistella. Ajattelu vähitellen laiskistuu.
”On ironista, että digitaalinen maailma, joka syö ajattelua, tarjoaa myös ratkaisuja.”
Lukeminen on tuhansien vuosien ajan rakentanut aivoihimme ainutlaatuisen syvän lukemisen hermoston, joka mahdollistaa analyyttisen ajattelun, syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen, toisen ihmisen asemaan asettumisen ja uuden luomisen.
Mutta nyt perinteinen lukeminen on kriisissä, ja samanaikaisesti käynnissä on kulttuurinen muutos. Vanhan kirjasivistyksen rinnalle nousee ehkä digiajan sivistys, eräänlainen teknologialukutaito.
Ihmiskunta on siirtymässä vaiheeseen, jossa ”kynän ja paperin” älylliset taidot eivät ehkä olekaan tarpeellisia tulevaisuudessa. Jos selviytyminen teknologisessa ympäristössä ei vaadi ihmiseltä vanhan ajan pitkää päättelyä tai muistamista, taidot surkastuvat pois samaan tapaan kuin käsin kirjoittaminen. Tai päässä laskeminen, joka väheni laskinten myötä.
On ironista, että digitaalinen maailma, joka syö ajattelua, tarjoaa myös ratkaisuja.
Nuori diginatiivi saattaa suvereenisti omaksua monimutkaiset videopelien pelisäännöt tai oppia Youtube-tutoriaalista kitaran alkeet hetkessä. Kyse onkin uudenlaisesta keskittymisestä, joka on pirstaleista, interaktiivista ja monikanavaista.
Nuoren aivot mukautuvat nopeasti uusiin digialustoihin ja käyttöliittymin. Diginatiivi voi iltaisin lukaista lyhyitä tekstipätkiä, katsoa kymmeniä videoita, kuunnella podcastin ja chattailla ystävien kanssa. Ja hahmottaa silti kokonaisuuden.
Netti on pullollaan lukupiirejä, kirjahaasteita ja keskustelupalstoja, jotka kutsuvat lukemaan. Äänikirjojen suosio on kasvanut. Vaikka kuunteleminen ei kehitä lukutaitoa kuten itse lukeminen, kaipuu tarinoihin ei ole kadonnut.
Ehkä on opittava elämään kahdessa todellisuudessa ja käyttämään kaksoislukutaitoa, kykyä syventyä kirjaan ja kykyä vaihtaa aivot digitaajuudelle aina tarpeen mukaan. Parhaassa tapauksessa nautimme tulevaisuudessa molemmista maailmoista. Syvällinen lukutaito on kuitenkin kuin henkinen lihaskunto, jonka ansiosta jaksaa kantaa omaa maailmaansa ja ehkä ymmärtää muidenkin maailmoja.
Teppo Turkki on strategisen ennakoinnin asiantuntija ja tutkija.
