Kuka saa hoivakotipaikan? Näin palveluasumiseen pääsee

Suomessa ikääntynyt voi elää sairaanakin pitkään kotonaan, kun tukena on julkinen kotihoito. Kotona pärjäämistä voidaan edesauttaa myös kuntoutuksella tai tehostamalla lääkitystä. Kotihoidon asiakkaat ovatkin nykyään yhä iäkkäämpiä ja tarvitsevat entistä enemmän apua.

Julkiseen asumispalveluun ikäihminen pääsee usein vasta, kun kotona asuminen ei ole enää turvallista. Palveluihin kuuluvat yhteisöllinen asuminen, ympärivuorokautinen palveluasuminen ja vanhainkodit. Myös perhehoito on mahdollista.

Hyvinvointialueet tuottavat osan palvelusta itse ja ostavat osan yksityisiltä palveluntuottajilta.

Hyvinvointialueet ovat kuitenkin talouskriisissä, ja rahaa säästetään usein ikääntyneiden palveluista, vaikka heidän määränsä kasvaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvion mukaan myös hoitajista tulee pulaa, jollei vanhuspalveluja muokata.

Siksi ympärivuorokautista hoitoa vähennetään, yhteisöllistä asumista lisätään ja kotihoitoa sekä sähköisiä etäpalveluita vahvistetaan. Pitkäaikainen laitoshoito loppuu vanhuspalvelulain uudistuksen myötä pääosin vuoden 2027 loppuun mennessä.

Perinteiset vanhainkodit lakkautetaan, mutta pitkäaikaishoitoa terveyskeskuksissa voidaan yhä tarvita.

Puheet hoidon vähentämisestä ja lopettamisesta huolestuttavat monia, mutta toimialuejohtaja Mari Ollinpoika rauhoittelee.

– Kyllä ihmisiä autetaan jatkossakin. Meillä Pirkanmaalla jopa vähän lisätään ympärivuorokautista palveluasumista, hän sanoo.

Ollinpoika johtaa Pirkanmaan hyvinvointialueen ikäihmisten palveluita.

Nykyaikaiset ympärivuorokautiset hoito- tai hoivakodit siis jatkavat toimintaansa. Virallisesti puhutaan ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, jota ennen kutsuttiin tehostetuksi palveluasumiseksi. Esteettömissä hoitokodeissa ikääntyneillä on oma huone ja inva-kylpyhuone, mutta hoitokoti huolehtii esimerkiksi aterioista, vaatehuollosta ja siivouksesta. Yhteisissä tiloissa tavataan muita asukkaita, syödään ja katsotaan televisiota sekä vaikkapa leivotaan.

Hoitokotiin pääsevät nykyään vain runsaasti huolenpitoa tarvitsevat ikääntyneet. Heillä pukeutuminen, vessakäynnit ja monet muut arkitoimet voivat olla osin toisten varassa, ja apua voidaan tarvita äkillisesti myös öisin. Monilla on vähintään keskivaikea muistisairaus.

Ikääntyneistä huolehtivat etenkin lähihoitajat ja hoiva-avustajat, mutta myös sairaanhoitajat. Lääkäripalvelujen saatavuus vaihtelee, ja osa niistä järjestetetään etähoitona.

Toissa vuoden lopulla hoitokodeissa asui 43 800 ikääntynyttä. THL:n kyselyn perusteella valtaosa asukkaista koki saavansa tarpeeksi apua. Liki joka neljäs oli kuitenkin yksinäinen, ja noin viidesosa olisi halunnut enemmän ulkoilua tai mieleistään virkistystä.

Jotta ikäihminen voi saada säännöllistä julkista palvelua, kuten palveluasumista, tarvitaan palvelutarpeen arvio. Hyvinvointialueen asiakasohjaaja tekee arvioinnin ikäihmisen ja hänen läheisensä kanssa jo ennen kotihoitoa ja sen jälkeen vähintään puolen vuoden välein.

Arvioinnissa käytetään niin sanottua RAI-välinettä, joka kuvaa laajasti ikääntyneen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, vointia sekä voimavaroja. Arviointi selvittää, miten esimerkiksi ruokailu ja muut arkipuuhat sujuvat. Se paljastaa myös kognition eli muistin ja tiedonkäsittelyn ongelmia. Kivuista, lääkkeistä ja mielialastakin puhutaan.

Mari Ollinpojan mielestä RAI-väline auttaa arvioimaan palveluntarvetta tasalaatuisen luotettavasti.

– Arviointi tehdään ikäihmisen luvalla avoimessa vuorovaikutuksessa hänen ja läheisen kanssa.

Säännöllisten arvioiden ansiosta hoitohenkilöstö ja ikäihminen lähipiireineen voivat aina tietää, millaista julkista tukea ja hoitoa ikääntyneen pitäisi saada. Hyvinvointialueet kertovat nettisivuillaan, millä perusteilla palveluja myönnetään.

Kotona selviytymisen vaikeuksista ja hoitotoiveista kannattaa puhua kotihoidon ja asiakasohjaajan kanssa. Asiakasohjaaja osaa myös kertoa, miltä ikääntyneen tilanne näyttää asumispalveluun pääsyn kannalta.

Yhteisöllinen palveluasuminen lisääntyy tulevaisuudessa paljon. Käytännössä se tarkoittaa, että ikäihmiset asuvat vuokralla esteettömissä asunnoissa tukipalvelujen ja päiväaikaisen avun tai ohjauksen turvin. Hoitajia saatetaan tarvita avuksi arkipuuhissa, kuten pukemisessa ja hygienian hoidossa. Öisin asukkaiden toivotaan pärjäävän pääosin yksin turvapalvelun tai sovittujen kotikäyntien avulla.

Yhteisölliseen asumiseen kuuluvat oleellisesti yhteiset tilat muiden asukkaiden kanssa. Sosiaalista toimintaa syntyy esimerkiksi ruokaillessa.

– Yhteisöllisyys voi sopia ikäihmisille, joilla on vähän kontakteja ja turvattomuuden tunnetta yksin ollessa, Mari Ollinpoika sanoo.

Aiemmin yhteisöllistä palveluasumista kutsuttiin pelkäksi palveluasumiseksi. Toissa vuonna siihen sai tukea noin 4 600 ikäihmistä. Toimialajohtaja Tuula Jutila sanoo, että osa ikääntyneistä pärjää näin loppuelämänsä ajan, joskin palvelutarpeet ovat yksilöllisiä.

– Niihin vastataan aina, korostaa Jutila, joka työskentelee Pirkanmaan hyvinvointialueen ikäihmisten ja vammaisten yhteispalveluissa.

Perhehoito on toinen ympärivuorokautista hoitokotia kevyempi asumispalvelumuoto. Myös se sopii etenkin turvattomille ja yksinäisille. Ikääntyneen pitäisi kuitenkin nukkua yönsä yleensä häiritsemättä muita, mikä ei muistisairaalta ehkä onnistu.

Perhehoitoa voi saada hoitajan kotona tai omassa kodissa ympäri- tai osavuorokautisena. Hoidettavia saa olla paikassa enintään 4–6. Tilapäinen perhehoito päästää myös omaishoitajia vapaalle. Suomessa on 250 perhekotia, ja vuonna 2021 perhehoitoa sai noin 3 300 ikäihmistä.

Asumispalveluihin haetaan SAS- tai SAP-työryhmän ja uuden palveluarvion kautta. SAS tulee sanoista selvitä, arvioi ja sijoita. Ryhmä käsittelee asumispalvelujen muutostarpeita, kun ikääntyneen asuminen nykyisellään ei enää ole turvallista. Tiimiin voi kuulua hoitamisen, kuntoutuksen ja sosiaalisen vanhustyön osaajia sekä lääkäri.

Usein ennen hakemista on käyty jo pitkiä keskusteluja ikäihmisen, omaisten ja kotihoidon kesken. Lääkäri ottaa tarvittaessa kantaa myös vanhuksen kykyyn tehdä päätöksiä ja ymmärtää tilanteita, joissa voi vaarantaa itsensä tai muita. Tuula Jutila muistuttaa itsemääräämisoikeuden tärkeydestä.

– Omaiset eivät aina kunnioita ikäihmisen tahtoa. Pelkkä korkea ikä tai välttämättä muistisairauskaan eivät oikeuta siihen, Jutila miettii.

SAS-tiimi suosittaa asumisratkaisuja, jotka päättää lopulta sosiaalipuolen viranhaltija. Palvelupäätökset perustuvat pitkälti RAI-arvoihin, mutta harkinta on mahdollista. Ikäihmisen on saatava tieto hoitopaikasta kolmen kuukauden kuluessa. Esimerkiksi helmikuussa palvelupaikka löytyi Pirkanmaalla keskimäärin kahdessa kuukaudessa.

Hoitopaikat jaetaan kiireellisyysjärjestyksessä, mutta toiveitakin pyritään huomioimaan. Monet haluavat päästä hoitopaikkaan lähelle omaisiaan, vaikka toiselle hyvinvointialueelle.

Sairaalahoidosta siirtyvän pitää ottaa hoitopaikka vastaan heti. Muutoin ratkaisuaikaa on muutama päivä. Ikääntynyt voi myös muuttaa ensin tarjottuun paikkaan ja odottaa samalla toivomaansa paikkaa. Pirkanmaalla voi kieltäytyä paikkatarjouksesta korkeintaan kahdesti ilman, että odotusaika alkaa alusta.

Asumispalvelumaksut tasapuolistuivat ja kohtuullistuivat 2–3 vuotta sitten asiakasmaksulain ansiosta. Hyvinvointialue veloittaa ikäihmisen ympärivuorokautisesta hoitokotiasumisesta enintään 85 prosenttia nettotuloista. Tätä ennen tuloista voi vähentää esimerkiksi edunvalvonnan perusmaksun sekä lääkärin määräämiä lääkkeitä ja ravintovalmisteita. Myös kotona asuvan puolison tulot voivat vaikuttaa maksuun.

Hoitokodin asukas maksaa vuokraa sekä ostaa lääkkeet ja hygieniatuotteet. Perhehoidon maksut määräytyvät usein samoin kuin ympärivuorokautisessa hoitokodissa. Yhteisöllisen asumisen maksuun vaikuttavat asiakkaan käyttämät palvelut ja bruttotulot.

Täysin yksityinen ympärivuorokautinen hoitopaikka maksaa tuhansia euroja kuussa. Siksi tällainen yksityishoito on hyvin harvinaista.

Oman kodin vuokraan voi hakea Kelan eläkkeensaajan asumistukea, johon vaikuttavat myös bruttotulot ja omaisuus. Jatkuvan hoidon ja hoivan tarpeessa oleva eläkeläinen voi saada Kelalta myös eläkkeensaajan hoitotukea. Itse maksetuista hoiva- ja siivouspalveluista voi tehdä verotuksessaan kotitalousvähennyksen.

Hyvinvointialueet voivat osallistua iäkkäiden hoidon kustannuksiin palvelusetelillä, joka myönnetään palvelutarpeen arvion perusteella. Esimerkiksi hoitokodissa setelillä voi usein maksaa hoitoa, hoivaa ja erilaisia tukipalveluita, muttei vuokraa.

Hyvinvointialueet päättävät setelin arvon ja mitä sillä voi hankkia. Ikääntynyt voi itse valita, mistä palvelu hankitaan, kunhan hyvinvointialue hyväksyy palvelun tuottajan.

Osa ikäihmisistä ei hae palveluja talousvaikeuksiensa takia. Asiakasmaksulain mukaan maksuja pitää kuitenkin kohtuullistaa tai poistaa, jos ne vaarantavat toimeentulon.

Hoitomaksu ei saa ylittää todellisia kustannuksia, ja käyttövaraa pitää jäädä aina vähintään 182 euroa kuukaudessa. Tarvittaessa voi hakea asiakasmaksun alennusta tai siitä vapautumista. Ne ovat ensisijaisia tukikeinoja ennen toimeentulotukea.

Asiantuntijat: Toimialuejohtaja Mari Ollinpoika, ikäihmisten palvelut, Pirkanmaan hyvinvointialue ja toimialuejohtaja Tuula Jutila, ikäihmisten ja vammaisten yhteiset palvelut, Pirkanmaan hyvinvointialue.