Kuka on Suomen kuumin hääpukunimi, jonka luomuksessa myös Sanna Marin avioitui?

"Mä vähän mietin, että pitäiskö meidän puhua vielä rakkaudesta”, Anni Ruuth sanoo.

Se tuntuu pisteeltä iin päälle.

Vaatesuunnittelija Ruuthin toinen haastattelukerta on kestänyt jo miltei kolme tuntia. Iltapäivä haminalaisen omakotitalon aurinkoisella, kukkivalla pihalla on kiitänyt eteenpäin, kun Ruuth on kertonut perhetaustastaan, työstään, ajatuksistaan ja tunteistaan.

Hän on helppo haastateltava. Hän vastaa kysymyksiin avoimesti ja kertoo asioita myös oma-aloitteisesti. Hän tarjoaa lounasta (etätöissä olevan Saku-puolison pyöräyttämää katkarapupastaa) ja anopin keittämää mehua. Hän kehuu haastattelijaa jaksamisesta ja kysyy, tarvitsisiko tämän käydä välillä vessassa. Ja ei kai pihan pergolassa tule liian kylmä?

Toikan tilaksi alkujaan rakennettu talo on peräisin 1900-luvun alusta. Reilu vuosi sitten siitä tehtiin juttu Glorian koti -lehteen. Siinä kerrotaan, että ”vaatesuunnittelija Anni Ruuth muutti miehensä kanssa hurmaavaan hirsitaloon Haminaan ja perusti sen yläkertaan tunnelmallisen kotiateljeen. Koti ja ateljee tuoksuvat ruusulle, näyttävät karkille ja huumaavat kaikki aistit”.

Hieman siirappista, mutta ei teksti oikeastaan kauheasti liioittele.

Anni Ruuth tunnetaan vaatesuunnittelijana erityisesti hää- ja linnanjuhlapuvuista (joita hän on suunnitellut muun muassa Sanna Marinille, Ronja Salmelle ja Mmiisas-nimellä tunnetulle tubettajalle Miisa Grekoville), höyhentopeista ja silkkipannoista – tiivistetysti kaikenlaisesta ihanasta, josta pikkutytöt unelmoivat.

Juuri sellaiselta näyttää myös hänen kotonaan. Brändi ja todellisuus ovat hämmentävällä tavalla yhdenmukaisia. Jokainen yksityiskohta Ruuthin talon sisustuksessa on täydellisesti linjassa hänen yrityksensä tuotteiden ja Instagram-feedin kanssa.

On vaaleanpunaista, valkoista, pellavaa, silkkiä, antiikkia, utuista puuterinsävyä, pitsipeitteitä ja posliinijoutsenia.

Eli kyllä vain, rakkaudesta puhuminen taitaa tässä ympäristössä olla oikeastaan enemmän kuin asianmukaista. Mitä Ruuth siitä haluaisi sanoa?

”Mä tapasin Sakun vuonna 2007. Tää kuulostaa nyt tosi ällöttävältä, mutta aloin kukoistaa sen jälkeen. Opin uskomaan itseeni. En varmasti olisi ammatillisesti tässä tilanteessa, jos en olisi Sakun kanssa.”

Totta, vähän ällöttävältä se kuulostaa. Miten tämä kaikki nyt vaan voi olla tällaista? Miten kukaan voi elää pastelliunelmassa?

Anni Ruuthin kohdalla vastaus on selvä. Hänelle se on lapsesta saakka ollut ainut vaihtoehto.

Suomessa on monta kaupunkia, joita ei syystä tai toisesta arvosteta, mutta yksi on ylitse muiden: Kouvola. Suomen turhin kaupunki, Pahkasika-lehdessä aikanaan kirjoitettiin. Myöhemmin se vääntyi kansan suussa myös muotoon Suomen rumin kaupunki, Kouvostoliitto ja Suomen Tšernobyl. Muun muassa.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta se on selvää, että Kouvolassa on paljon betonia.

Juuri sen betonin keskellä Anni Ruuth eli valtaosan nuoruusvuosistaan – ja vieläpä 1990-luvun laman aikana.

Olisi houkuttelevaa ajatella, että juuri sen takia hänessä ilmeni jo lapsena niin vahva kaipuu kaikkeen kauniiseen. Pikku-Anni keräsi pakkasen kovettaman lumen keskeltä talventörröttäjiä, jotta kotona olisi jotain kukkamaljakkoon laitettavaa. Usein hän uppoutui tuntikausiksi omaan mielikuvitusmaailmaansa ja piirsi haavekuviaan myös paperille.

Mutta Kouvola ei suinkaan ollut ainut syy siihen, että hän halusi paeta todellisuutta.

Ruuth eli koko lapsuutensa epävarmuuden vallassa. Sen aiheutti isän alkoholismi. Koskaan ei tiennyt, millainen tuleva viikonloppu olisi. Ruuthin äiti teki kyllä parhaansa, ja lapsuuteen mahtui myös hyviä hetkiä. Erityisesti silloin, kun rakennustyömailla työskentelevä isä oli viikkokausia töissä Norjan öljynporauslautoilla. Mutta kun äiti kertoi, että isä oli pian tulossa takaisin kotiin, hyvä tunnelma hävisi. Ruuth huolehti monta päivää etukäteen, millaisia ongelmia tällä kertaa olisi luvassa, eikä saanut nukuttua.

Siitä ajasta, kun isä sitten tosiaan oli kotona, hän ei muista kovin paljon. Se on ehkä jonkinlainen defenssimekanismi, Ruuth arvelee. Mutta yksi hetki hänelle on jäänyt kirkkaasti mieleen. Se, kun hän 11-vuotiaana ilmoitti äidilleen, että jos toi äijä ei lähde, niin minä lähden.

Pian sen jälkeen äiti otti avioeron. Vasta sitten Ruuth ja hänen siskonsa alkoivat oireilla näkyvästi. Siihen asti oli pitänyt yrittää olla vaivaton, kiltti, huomaamaton. Tasoitella aikuisten välisiä asioita. Teini-ikäisestä Ruuthista sen sijaan tuli uhmakas. Koulunkäynti ei sujunut eikä kiinnostanut. Ruuth testasi aikuisia ja häiriköi.

Ruuthille oli aina selvää, että hän haluaisi tehdä töitä kauniiden asioiden kanssa. Mutta minkä?

Seitsemännellä luokalla hän pääsi tet-harjoitteluun Kouvolan Eurokankaalle. Kun Ruuth näki valtavat kangaspinot, hänestä tuntui, että uusi maailma aukeni. Harjoittelijan tehtäviin kuului lähinnä siivota palalaareja, mutta samalla konkretisoitui ajatus siitä, että jatkossakin työhön kuuluisi juuri tällaista kauneutta.

Peruskoulun jälkeen Ruuth lähti opiskelemaan pukuompelua. Myöhemmin hän suoritti Lahden Muotoiluinstituutissa vaatesuunnittelijan tutkinnon. Opintojen aikana hän oli vielä vähän pihalla siitä, millaisia vaatteita haluaisi tehdä. Millainen olisi hänen tyylinsä? Mutta kun tuli lopputyömalliston aika, hän päätti, että nyt on aika olla miettimättä, mitä muut tästä oikein ajattelevat.

Juuri silloin hän löysi höyhenet.

Tervetuloa inspiroitumaan, rentoutumaan ja unelmoimaan Hotel Lilla Robertsiin!

Yhteistyössä muotisuunnittelija Anni Ruuthin kanssa loimme keveän unelman kesälle 2023. Nyt sinulla on mahdollisuus yllättää elämäsi tärkeä ihminen ja tuoda vaikka oma äiti nauttimaan Anni Ruuth -teemahuoneestamme. Huone on täydellinen inspiroitumiselle myös häitään suunnittelevalle. Ehkäpä kaasoina yllätätte morsiamen yöllä teemahuoneessa? Tai tulette yhdessä valmistautumaan päivää ennen hääjuhlaa?

Asiat ovat tapahtuneet nopeasti, Anni Ruuth sanoi, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa – silloin yrityksen liiketilassa eli studiolla Eirassa.

Ja kyllä, sielläkin on aivan Ruuthin näköistä. On vanhan roosan väriset seinät, raskaina katosta lattiaan laskeutuvat samettiverhot, simpukan mallinen vaaleanpunainen sohva, pyöreäreunainen peili, lasipöydälle asetellut posliinijoutsenet, kattoon maalattu taivas kumpupilvineen. Ja tietysti se tärkein: pientä huonetta ympäröivät vaaterekit. Niihin ripustetut henkäyksenkeveät valkoiset ja vaaleanpunaiset luomukset on koristeltu höyhenillä ja ruseteilla.

Ne tuntuvat leijuvan ilmassa miltei itsestään, painottomina.

Ruuth alkoi toden teolla yrittäjäksi vuonna 2017. Muutaman vuoden päästä siitä häntä kutsuttiin lehtien otsikoissa jo ”Linnan juhlien seuraavaksi luottosuunnittelijaksi”. Viime aikoina kuvioihin ovat tulleet muun mussa yhteistyö Hotelli Lilla Robertsin ja Kalevala-korun kanssa. Jälkimmäiselle firmalle Ruuth suunnitteli äskettäin oman korumalliston. Sen nimi on Kesäyön ruusu.

Ennen kaikkea Anni Ruuthista on kuitenkin tullut Suomen kenties trendikkäin hääpukusuunnittelija. Kesällä 2023 noin 40 morsianta astelee alttarille Anni Ruuthin morsiuspuvussa.

Koko vuoden saldo tulee olemaan suurempi, luultavasti 50–60 hääasua.

Ruuth ostaa nykyään ompelutyön tutuksi tulleilta luottohenkilöiltään. Itse hän hoitaa, niin, oikeastaan kaiken muun: suunnittelun, tilausten hallinnoinnin, asiakaspalvelun, sovitukset, markkinoinnin, myynnin, postituksen ja pakkauksen, siivoamisen, kuvausten järjestämisen, kankaiden hankkimisen ja kahvinkeittämisen. No, tänä keväänä yrityksessä on sentään työskennellyt myös palkallisia harjoittelijoita.

Silti Anni Ruuth on Anni Ruuth -yrityksen ainut vakituinen työntekijä. Asiakkaat välillä hämmästyvät sitä. Esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa he ovat vaikkapa tilanneet Anni Ruuthin verkkokaupasta jonkin vaatteen, ja sitten yhtäkkiä puhelin soi. Suunnittelija itse saattaa kysyä jotain pientä yksityiskohtaa vaikkapa tilauksen postittamisesta.

Juuri siksi 40 kesämorsianta on valtava määrä. Ruuth hoitaa jokaisen kanssa henkilökohtaisesti sekä ideointipalaverit (jos kyse on mittatilauspuvusta) että sovitukset. Välillä mennään ostamaan kankaita yhdessä. Tapaamiskertoja voi olla jopa neljä.

Hääpuvun hinta vaihtelee: valmiista hääpukumallistosta löytyvän asun voi saada alle 2 000 eurolla, mutta mittatilauspuvun hinta on 2 500 eurosta ylöspäin.

Morsiuspuku on monen nykysuomalaisen epä­ekologisin vaatehankinta. Sitä kun käytetään yleensä tasan kerran. Tämän asian Anni Ruuth haluaa muuttaa. Hän suosii hääpuvuissaan esimerkiksi kaksiosaisuutta juuri siksi, että puvun osat olisivat yhdisteltävissä ja käytettävissä monella tavalla myös tulevaisuudessa.

Ruuthin tyyliä suunnittelijana on kutsuttu feminiiniseksi ja herkäksi. Hän itse korostaa, että suunnittelussa on mukana myös leikkisyyttä ja normien rikkomista.

”Noin yleisesti mun vaatteet ovat inspiroituneet baletin maailmasta, erityisesti Joutsenlampi-baletista”, Ruuth aloittaa.

”Mutta kun mä aloin tehdä tuota höyhentoppia, niin vedin sen överiksi. Mehän ajatellaan, että joutsen on tosi eteerinen ja virtaviivainen, mutta oikeastaan se on hyvin koominen olento. Sillä on pullea keskivartalo, pienet jalat ja isot räpylät. Aloin sitten ajatella, että miten naisesta saisi joutsenen näköisen. Niin, että se olisi sulokas, mutta siinä olisi myös koominen puoli.”

Toimittaja ja kirjailija Laura Friman kutsui tuota höyhentoppia tuoreessa Tauko-kirjassaan ”ikoniseksi”. Ja on totta, että se on viime vuosina tullut vastaan erityisesti Instagramissa tämän tästä. Toppi jää mieleen ehkä juuri koomisuutensa takia: sen höyhenistä väreilevät linjat eivät nuole kantajansa ihoa, vaan ennemminkin näyttää siltä kuin vaatteeseen pukeutunut henkilö olisi pujahtanut pullean höyhentyynyn sisään.

Tai tosiaan muuttunut joutseneksi.

Joutsenet ovat selvästi Ruuthille tärkeitä. Sekä hänen kotoaan että Helsingin studiolta löytyy monenlaisia joutsen- esineitä. Ja somepostauksissaan hän kutsuu seuraajiaan ja asiakkaitaan joutseniksi – itse hän niissä on swan maker, joutsenentekijä. Se ei ole sattumaa, sillä tuo hanhilintujen näyttävä alaheimo edustaa hänen yritystään myös ideologisesti.

”Siis joutsenet on oikeesti tosi bad ass -tyyppejä. Ne sähisee ja puolustaa poikasiaan. Tykkään, että niissä on kauneuden lisäksi myös voimaa ja sähäkkyyttä”, Ruuth sanoo ja huitoo käsillään ympäriinsä.

Bad ass -puolen lisäksi Ruuthille ovat hyvin tärkeitä myös monenmoiset pehmeät arvot. Hän palaa kahden haastattelukerran aikana monesti siihen, että on ennen kaikkea perhe- ihminen ja siinä mielessä arvomaailmaltaan ”aika perinteinen”.

Niin, joutsenetkin pariutuvat eliniäksi.

Mistä Anni Ruuthin arvomaailma on peräisin?

Ei ehkä Kouvolasta eikä edes Mikkelistä, missä perhe sitä ennen asui. Yksi hyvä veikkaus sen sijaan voisi olla Juva, piskuinen kunta Etelä-Savon maalaiskunnassa.

Siellä sijaitsee vanha maalaistalo, jonka pihalla kukkivat juhannusruusut. Ruuthin mummola.

Siellä hän nukkui lapsena hyvin ja vailla huolia. Mummo rakasti vaatteita ja opetti lapsenlapsensa ompelemaan ja kaavoittamaan. Aluksi tehtiin pikkuruisia mekkoja Barbeille, sitten tuubitoppeja. Mummossa yhdistyi feminiinisyys ja maskuliinisuus. Hän hoiti riuskasti tilalla myös niin sanotut miesten työt mutta pukeutui aina huolitellusti ja tuoksui hyvältä.

Ruuthista tuntui, että mummo oli vähän niin kuin Pocahontas-animaation Kaarnamuori: vanha ja viisas nainen, jolla oli oikea neuvo jokaiseen asiaan. Paitsi että oikeastaan hän ei ehtinyt elää kovin vanhaksi. Anni Ruuthin mummo kuoli vuonna 2018, alle 70-vuotiaana.

Sinä vuonna Ruuth oli jo perustanut oman yrityksensä mutta työskenteli vielä myös muille kerätäkseen rahaa. Älytön työtahti ja mummon kuolema laukaisivat masennuksen, josta Ruuth ei ole kokonaan toipunut vieläkään. Hän on kuitenkin saanut apua sekä lääkityksestä että psykoterapiasta.

Terapiassa Ruuth ymmärsi, että hänellä oli lapsuudestaan paljon käsittelemättömiä asioita. Vähitellen jotkut niistä ovat oienneet. Esimerkiksi nukkuminen, se sujuu nykyään paremmin. Ruuth ymmärsi terapeutin avulla, että aikuisenakin jatkuneiden nukahtamisongelmien tausta oli juuri lapsuuden turvattomuudessa – ja että nyt ei enää tarvitse olla varuillaan.

Että nyt hän on turvassa.

Ruuth on myös tietoisesti rakentanut arjestaan lempeää ja hoitavaa. Se, miltä kotona ja töissä näyttää, on osa tuota lempeyttä. Vaaleanpunainen sisustus on siis lopulta kaikkea muuta kuin pinnallinen asia.

Anni Ruuthista ei koskaan pitänyt tulla hääpukusuunnittelijaa. Kun hän meni Sakunsa kanssa naimisiin vuonna 2012, hän tilasi tekokuituisen hääpukunsa netistä. Asia ei silloin tuntunut kovin tärkeältä.

Mutta viisi vuotta myöhemmin tapahtui jotain. Tarkemmin sanottuna tapahtui Helsinki Priden muotinäytös vuonna 2017. Samana vuonna Ruuth oli valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista. Hän oli näytöksessä siis paikalla vaatesuunnittelijana, esittelemässä ensimmäistä omaa mallistoaan.

Yksi tilaisuuden malleista oli Maria Mäkynen. Hän työskentelee nykyään Ammattiliitto Pron yhteiskuntasuhdejohtajana, mutta nuoruudessaan Mäkynen (jonka suuri yleisö tuntee myös kansanedustaja Matias Mäkysen puolisona) teki opintojensa ohessa mallikeikkoja.

Hän pukeutui tuossa muotinäytöksessä Anni Ruuthin vaatteisiin ja ihastui niihin ikihyviksi. Mäkynen kertoo puhelimitse, että muistaa edelleen suosikkinsa: kupariset housut ja höyhentopin. Juuri sen ikonisen joutsenvaatteen siis.

”Ne oli niin ihania ne Annin vaatteet, sensuelleja mutta moderneja. Ja arvostin tosi paljon sitä, että Anni suhtautui jo silloin materiaaleihin ja tuotantoon hyvin vastuullisesti.”

Priden muotinäytös järjestettiin kesäkuussa. Kun Mäkynen oli menossa samana vuonna naimisiin, hän alkoi pohtia, mistä löytäisi omaan tyyliinsä sopivan ja eettisesti valmistetun hääpuvun. Homma osoittautui miltei mahdottomaksi – ennen kuin hänen mieleensä tuli se eräs nuori suunnittelija höyhentoppeineen.

Mäkynen (tai silloin vielä Rytkönen) lähetti Ruuthille viestin: voisivatko he tavata? Ensimmäisessä palaverissa Mäkynen kertoi, että hänellä oli monia toiveita puvulle. Sen tulisi ilmentää paitsi feminiinisyyttä myös feminismiä. Sen tulisi olla herkkä mutta sopiva vahvalle naiselle. Niin, ja mielellään monikäyttöinen, kestävästi valmistettu ja hyvin kaavoitettu.

”Siitä alkoi puolentoista kuukauden työ, johon sisältyi 300 inspiraatiokuvaa, kuusi eri vaihtoehtoista mallia ja sovituksia ympäri Helsinkiä”, kirjoitti Maria Mäkynen häiden jälkeen blogiinsa, jota hän tuohon aikaan piti Lily-alustalla.

Puvusta tuli hienompi kuin hän oli edes osannut kuvitella. Maria ja Matias Mäkysen häissä oli paikalla muun muassa heidän ystävänsä ja työtoverinsa Sanna Marin. Seuraavana vuonna Marin tilasi oman tulevan hääpukunsa Ruuthilta.

Maria Mäkynen on käyttänyt omaa hääasuaan jo monet kerrat eri tilaisuuksissa. Kolmiosainen, samppanjanvärinen puku koostuu pitkästä silkkihameesta, topista sekä samettipaidasta.

Mäkysen mielestä Ruuth on Suomessa aivan poikkeuksellinen tekijä ja suunnittelija.

”Meillä on perinteisesti ollut täällä todella hienoa printtiosaamista, mutta linjat ovat kotimaisissa vaatteissa usein hyvin pelkistettyjä. Tehdään kotelomekkoja, joista puuttuu feminiinisyys.”

Niin, Anni Ruuth tekee läpikotaisin feminiinisiä vaatteita. Se on varmasti yksi hänen menestyksensä salaisuus. Maria Mäkynen saattaa olla toinen. Sillä vaikka Anni Ruuth ei oikein pidä siitä, että hänestä puhutaan ”Sanna Marinin morsiuspuvun suunnittelijana”, on tuosta näkyvyydestä tietenkin ollut hänelle hyötyä.

Mutta pelkkä näkyvyys ei riitä, jos ei ole sisältöä. Ruuth tekee vaatteita, joita monet himoavat. Mutta 2020-luvulla se ei riitä. Täytyy olla myös hyvä tarina ja brändi. Anni Ruuthilla on.

Hän tekee paljetteja kalansuomuista ja hänen käyttämänsä höyhenet ovat untuvateollisuuden ylijäämää lintujen eettiseen kasvattamiseen sitoutuneilta kasvattajilta. Hän käyttää nykyään pelkästään luonnonmateriaaleja, ”koska ei halua tuoda maailmaan lisää muovia”. Hän ajattelee tarpeellisissa asioissa kaupallisesti mutta puhuu silti lehtihaastatteluissa mummostaan. Hän postaa someen sekä pihansa kukista että mielialalääkkeistään.

Hän on samaan aikaan herkkä, haavoittuvainen ja kunnianhimoinen. Täydellinen tämän ajan hahmo.

Paitsi ei ihan kaikkien mielestä.

Vuonna 2019 Anni Ruuthin yritys oli jo hyvässä vauhdissa, mutta hän oli palannut koulun penkille. Ruuth aloitti vaatesuunnittelun maisteriopinnot Aalto-yliopistossa mutta huomasi pian, että alkoi voida siellä huonosti.

Hän kertoo asiasta pihallaan, aivan toisen tapaamisen lopuksi.

”Siinä Aallon maailmassa oli jotain tosi kylmää ja turvatonta… Jos oli sellainen kuin opettajat halusivat, sai paljon kannustusta. Minä en ollut, ja siksi jäin tosi yksin.”

Ruuthin mielestä muotoilun laitoksen kulttuuri oli epäterve muillakin tavoilla. Opettajia palvottiin ja opiskelijat kilpailivat näiden suosiosta. Koko elämä olisi pitänyt uhrata työlle. Ruuthista tuntui, että perhettä tai muuta henkilökohtaista elämää ei koulussa nähty asiana, johon kovan luokan muotisuunnittelijalla oikeastaan voisi olla aikaa.

Hän itse puolestaan haaveili noihin aikoihin kovasti, että hän ja hänen puolisonsa saisivat pian perheenlisäystä.

Niinpä hän teki lopulta päätöksen ja jätti koulun kesken. Ei se oikeastaan niin pahalta tuntunut, pikemminkin käännekohdalta hyvällä tavalla.

Pian syntyi Hilma-tytär, joka täyttää heinäkuussa kaksi vuotta. Viime viikolla lapsi sanoi ensimmäistä kertaa ne sanat, jotka jokainen vanhempi haluaa kuulla: minä rakastan sinua, äiti.

”Ei se varmaan vielä tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta olihan se silti ihan uskomatonta.”

Tähän on varmaan hyvä lopettaa. Sillä voisiko rakkaudesta muka sanoa jotain enempää?

Juuri silloin Anni Ruuthin puhelin soi. Hän rypistää kulmakarvojaan.

”Mun pitäis ehkä ottaa tää, tää taitaa olla mun kirjanpitäjä…”

Siitä vaan, ilman muuta.

Ruuth kävelee toiselle puolelle pihaa puhumaan. Hän palaa parin minuutin päästä outo ilme kasvoillaan.

”Siis ihan uskomaton juttu! Se olikin mun asiakas, joka kertoi, että häät on peruttu. Että mitähän tälle puvulle voisi nyt tehdä, voiko sen värjätä tai jotain.”

”Tällaista ei ole kyllä koskaan aikaisemmin tapahtunut.”

Tyyli Suvi Poutiainen, meikki ja hiukset Fatma Bendris