”Kuivattaminen” saattohoidossa herättää raivoa ja surua – asiantuntija: kyse on luonnollisesta kuolemasta
Saattohoitola Terhokoti keräsi Avun lukijakyselyssä kiitosta paitsi potilaiden hoidosta, myös omaisten huomioinnista saattohoidon yhteydessä. Terhokodin ylilääkäri ja saattohoidon asiantuntija Otto Melkas kertoo, mitä on kuolevan ”kuivattaminen”, joka oli järkyttänyt osaa kyselyn vastaajista. Milloin sitä voi pitää onnistuneena ja milloin ei?
Avun lukijakysely saattohoitokokemuksista paljasti, että monelle on jäänyt suoranaisia traumoja läheisen saattohoidon seuraamisesta. Yksi iso esiin noussut ongelma oli riittämätön kivunhoito, mutta toinen ahdistavaksi koettu seikka oli se, että kuoleva kärsi pitkään janoa ja nälkää ennen kuolemaansa.
Aivan järkyttävä kokemus katsoa vierestä, kun ihminen kuolee nälkään ja janoon. Kesti 10 vrk. Ei nesteytystä, ei suonensisäistä kipulääkitystä. Perusteena ”kun ei täällä palvelutalossa ole mahdollista”, yksi vastaajista kirjoitti.
Sanottiin, ettei hän pysty nielemään enää. Olin ostanut hänelle jäätelön ja kysyin voinko antaa sitä hänelle – voit yrittää, sanottiin. Annoin ensin vettä ja äidin silmät aukenivat ja hän oikein ahmi sitä, koska oli todella janoinen. Ilmeisesti ei oltu annettu vettä moneen päivään, toinen vastaaja kertoi.
Saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin ylilääkäri Otto Melkas toteaa, että saattohoidon taso tosiaan vaihtelee alueellisesti ja yksiköittäin, ja joissakin paikoissa saattaa esiintyä puutteita ihan perushoidossa.
– Sen sijaan kuoleman lähestyessä nieleminen usein heikkenee, jolloin ravinnon tai nesteen antaminen ei ole pelkästään hyödytöntä, vaan myös vaarallista tukehtumisriskin vuoksi.
Melkas kertoo, että jos ihminen ei kykene nielemään, ei ole tavatonta, että hän on ilman ravintoa tai nestettä viimeisten 10 elinvuorokautensa aikana. Useimmiten kuolema saapuu kuitenkin tätä nopeammin.
– Jos hän sen sijaan olisi kyennyt syömään ja juomaan ja ehkäpä vielä nauttimaan siitä, saattohoidossa ei ole huomioitu hänen tarpeitaan riittävällä tavalla.
Melkas lisää, että henkilölle, joka kykenee juomaan, annetaan totta kai juotavaa. Jos juominen ei kuitenkaan onnistu, ei nesteytystä muuta kautta yleensä anneta.
– ”Kuivattaminen” kuulostaa pahalta, mutta todellisuudessa kyseessä on luonnollisen kuoleman salliminen. Lähellä kuolemaa ihmisen tietoisuus alkaa hiipua eikä hän monestikaan edes kärsi janontunteesta.
Kuoleman läheisyydessä elimistön luontaiset toiminnot sammuvat yksi toisensa perään. Yksi näistä on tietoisuus ympäristöstä ja omasta kehosta, toinen nieleminen ja kolmas nautitun ravinnon hyödyntäminen kehon tarpeisiin, Melkas kertoo.
– Näin ollen ravinnon ja nesteiden anto lopetetaan siinä vaiheessa, kun ihminen ei kykene enää nielemään tai hänen tajunnantasonsa on jo alentunut. Tämä tilanne on lopulta edessään jokaisella ihmisellä, eikä se vaadi sedaatiota.
Kommentit