Apu

Kristiina Halkola ja Eero Melasniemi muistelevat menneitä: "Taiteilijahan ei koskaan ole eläkkeellä mutta voi olla tekemättä työtään"

Kristiina Halkola ja Eero Melasniemi muistelevat menneitä: "Taiteilijahan ei koskaan ole eläkkeellä mutta voi olla tekemättä työtään"

Näyttelijät Kristiina Halkola ja Eero Melasniemi viettävät eläkepäiviä ja muistelevat yhteistä taivaltaan. Paljon on tapahtunut, eikä elämää vieläkään kannata suunnitella liikaa etukäteen.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Kaisa Sirén
Mainos

Kristiina Halkolan ja Eero Melasniemen yhteinen tarina sai alkunsa kolmannen osapuolen vahvalla myötävaikutuksella. Ilman suomalaisen elokuvaohjauksen edelläkävijää Mikko Niskasta ei pari olisi välttämättä koskaan päätynyt yhteen. Halkolasta ja Melasniemestä tuli valtakunnan huippunäyttelijöitä, kun he tähdittivät yhdessä Niskasen Käpy selän alla -elokuvaa vuonna 1966.

Nyt yli 50 vuotta myöhemmin pari on yhä naimisissa ja viettää eläkepäiviä. He tarkentavat ajatusta tietysti sen verran, että eihän näyttelijän ammatista sinänsä koskaan jäädä eläkkeelle. Töitä vain on hiukan harvemmin kuin ennen.

Kun kaiken nähnyt pari vasta aloitteli yhteistä taivaltaan, aiemmin mainitun kolmannen pyörän eli Mikko Niskasen vaikutus oli paitsi henkilökohtaisesti myös ammatillisesti merkittävää kummallekin näyttelijälle.

Halkola kertoo, että hän aloitti tuohon aikaan näyttelemisen niin nollasta, ettei kuvauksissa usein edes tiennyt, mihin päin kääntyä.

– Mikko, mihin suuntaan? hän hihkaisee ja imitoi nuorta itseään pyörimällä ympäri.

Melasniemen muistot ovat yhtä kunnioittavat, mutta niissä on vakavampi sävy.

– Työskentely Niskasen kanssa on täysin ratkaisevia hetkiä ammattiurallani, hän sanoo.

– Hän oli loistava henkilöohjaaja, joka antoi näyttelijälle tilaa.

Eero Melasniemi ja Kristiina Halkola istuvat Sodankylän vanhan kirkon oviaukossa. He olivat kesäkuussa pidetyn Midnight Sun Film Festivalin kutsuvieraina. Kuva: Kaisa Sirén.

"Tuo on se jätkä!"

Kun Käpy selän alla -elokuvaa vasta suunniteltiin, tuottajilla oli pääroolia varten sopiva näyttelijä mielessään. He sanoivat Niskaselle: koekuvaa sellainen kaveri kuin Melasniemi!

Niskanen tyrmäsi välittömästi koko ajatuksen tästä Melasniemestä, jota ei edes tuntenut, sillä hänellä itsellään oli jo mielessä täysin toinen näyttelijä.

Niskanen halusi rooliin Ylioppilasteatterissa näkemänsä näyttelijän, jonka nimeä ei tiennyt. Nimen puutteesta huolimatta Niskanen tunnisti näyttelijän ulkonäöltä ja tiesi tarkalleen, minkälaista tyyppiä etsii. Siksi tällainen Melasniemi ei kiinnostanut.

Lopulta Niskanen kuitenkin taipui painostuksesta ja suostui tapaamaan hänelle suositellun näyttelijän. Niinpä Melasniemi sai kutsun ja asteli koekuvauspaikan ovesta sisään. Samalla hetkellä Niskanen osoitti häntä ja huusi:

– Tuo on se jätkä!

Täysin tietämättään juuri oikeaa miestä tavoitellut Niskanen oli tyytyväinen sattumaan ja käski Melasniemeä olemaan muuttamatta mitään ulkönäöstään. Vaikka elokuvien lopputeksteissä saatettiin tähän aikaan luetella erilaisia puvustajia ja lavastajia, vaatteet hahmojen päällä olivat Melasniemen mukaan usein näyttelijöiden omia – kuten juuri tässäkin tapauksessa.

Halkola ja Melasniemi syleilevät Sodankylän halki virtaavan Kitisenjoen rannalla. Kuva: Kaisa Sirén.

"Meillä oli paljon oikeita mielipiteitä"

Eero Melasniemi kertoo olleensa nuorena arrogantti ja hyvin tietoinen itsestään ja maailmasta.

– Meillä oli paljon oikeita mielipiteitä, Halkola säestää ironiseen sävyyn.

Mielipiteidensä vuoksi pariskunta onkin joutunut usein vaikeuksiin.

Halkola edusti Skp:tä ja Demokraattista Vaihtoehtoa 1970–80-luvuilla, mistä seurasi muun muassa ahdistelua ja uhkauksia. He halusivat edustaa pienen ihmisen oikeuksia pääomaa vastaan mutta saivat maineen stallareina.

– On täysin älytöntä, että meitä kutsuttiin stalinisteiksi. Emmehän mekään kutsuneet vastapuolta hitleristeiksi, Melasniemi toteaa.

Pasifismi, feminismi tai sosialistiset päämäärät eivät ole kadonneet pariskunnan arvoista mihinkään. Vaikka aktiivisuus järjestöissä on jäänyt taakse, kumpikaan ei koe muuttaneensa mielipiteitään vuosikymmenten saatossa. Valtavat tuloerot ihmisten välillä ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat yhä asioita, jotka vaivaavat heitä.

Halkolan tunnetuin panos aatteen puolesta ei välttämättä kuitenkaan ole toiminta puolueessa vaan hänen musiikillinen tuotantonsa. Hän äänitti laulajana Love Recordsille albumin Täytyy uskaltaa vuonna 1971 sekä liudan yksittäisiä vasemmistolaislauluja.

– Kunnia levystä menee säveltäjä Kaj Chydeniukselle, jonka idea se oli. Eikä sellaista levyä olisi ilman Love Recordsin olemassaoloa koskaan tehty, Halkola selittää.

Levyn nimikappale on suomennosversio Elaine Brownin laulusta. Brown oli Yhdysvalloissa tunnettu aktivistiryhmä Mustien panttereiden jäsenenä.

Kaikki yhteistyö ei ole hedelmällistä

Poliittisesta aktiivisuudestaan huolimatta näyttelijöistä ei tullut ammatillisella kentällä hylkiöitä. 1970-luvulla räväkkyys oli valttia ja radikaalimpikin ajattelija saattoi edetä urallaan kulttuuri-instituutioissa.

Melasniemestä tuli vuonna 1979 uuden Teatterikorkeakoulun rehtori. Siellä hän kohtasi yhden uransa hankalimmista työtovereista. Seuraaja virassa vuonna 1983 oli nimittäin kyseenalaista mainetta niittänyt Jouko Turkka. Melasniemi työskenteli myös yhdessä seuraajansa kanssa, sillä ennen vuotta 1983 Turkka oli teatterikorkean näyttelijätyön professori.

Melasniemi muistaa kohuja herättäneen Turkan lähinnä arkana hahmona, joka ei uskaltanut puolustaa esimiehelle omaa toimintaansa.

– Kun kysyin häneltä ylimenon jälkeen, että onko näin tapahtunut, niin hän valehteli minulle päin naamaa, Melasniemi kertoo.

Halkola taas tutustui Turkkaan alun perin heidän yhteisen ystävänsä näyttelijä Pekka Autiovuoren kautta ja vasta myöhemmin ammatillisissa yhteyksissä. Halkola sanoo, että ohjaajan rooliin päästyään Turkka muuttui kertaheitolla toiseksi ihmiseksi.

– Hätkähdin täysin, kun yhtäkkiä hän alkoikin huutaa ja haukkua, Halkola muistelee.

Turkan lisäksi myös toinen ohjaaja Jörn Donner aiheutti vaikeuksia Halkolalle nuoruudessa. Donnerin elokuvassa Mustaa valkoisella vuodelta 1968 nähtiin rohkea seksikohtaus, jossa esiintyi Halkolan hahmo. Kohtaus oli kuitenkin toteutettu sijaisnäyttelijällä ilman, että Halkola tiesi asiasta ennen elokuvan julkaisua. Temppu johti vuosia kestäneeseen oikeustaisteluun, joka lopulta päättyi Halkolan hyväksi. Ikävä kokemus ei ole silti johtanut dramaattiseen välirikkoon.

– Hän rikkoi lakia, mutta olemme me sen jälkeen tekemisissä olleet. Istuimme sittemmin jopa samassa taidetoimikunnassa, Halkola kertoo.

Melasniemi ja Halkola seisovat kirjoitusvirheellä varustetun Peter von Baghin kadun tienviitan alla. Kuva: Kaisa Sirén.

"Antaa pollen viedä!"

Menestyksekkään taiteilijaelämän jälkeen Halkola ja Melasniemi ovat vetäytyneet viettämään rauhaisampaa eloa.

– Taiteilijahan ei koskaan ole eläkkeellä, mutta voi olla tekemättä työtään, Melasniemi tarkentaa.

– Aika vähäisiä ovat työt enää olleet, Halkola lisää.

He lähtivät Suomen Komediateatterista kymmenen vuotta sitten oltuaan siellä kiinnitettyinä, ja sen jälkeen kumpikaan ei ole näytellyt kuukausipalkalla. Melasniemi toteaa, että tarkkaan ottaen silloin kävi niin, että silloinen teatterinjohtaja Ere Kokkonen sanoi heidät irti.

Tätä ennen pariskunta oli ehtinyt tehdä Komedia-teatterissa töitä pidempäänkin, sillä he olivat kumpikin mukana perustamassa laitosta vuonna 1995. Kumpikin on siitä huolimatta tehnyt yksittäisiä vierailuja teatterissa ja televisiossa sen jälkeenkin.

Melasniemi toteaa, että elämää ei tarvitse tässäkään vaiheessa niin tarkkaan suunnitella. Hän on poiminut ohjenuoransa tarinasta, jonka mukaan hänen isoisänsä äitiä kosittiin niin, että kosija oli alun perin matkalla maatilan taloon mutta päätyikin torppaan, koska päättäväinen hevonen ohjasti sinne. Torpan puolelta sitten löytyikin se oikea rakkaus. Tätä onnekasta vahinkoa eteenpäin kertoen Melasniemi suosittaa yhä:

– Antaa pollen viedä!

Julkaistu: 15.8.2018