
Mitä Kreikan Thessalonikissa kannattaa nähdä ja tehdä? Kaupungissa asuva toimittaja esittelee kotikulmiensa löydöt
Ateena on suuri ja näyttävä, mutta Kreikan kakkoskaupungilla Thessalonikilla on aivan omaa charmiaan. Siellä asuva toimittaja Katja Nykänen antaa paikallisvinkit lomailijalle.
Kuvaile kotikaupunkiasi yhdellä sanalla? Tiedän heti oman vastaukseni: se on rouhea. Raunioiden täyttämässä Thessalonikissa menneisyys on aina läsnä mutta elämänmeno urbaania. Kansainvälistä kuhinaa tähän yli 800 000 asukkaan kaupunkiin tuo Kreikan suurin yliopisto vaihto-oppilaineen. Täällä on helppo heittäytyä spontaaneiden katujamien rytmeihin, nauttia nykytaiteesta tai ihastella rakennuksia kuorruttavia muraaleja.
Samalla arvonsa tunteva Thessaloniki huokuu historiaa sekä ikiaikaisia kreikkalaisia perinteitä, joihin kietoutuu arabivaikutteita vesipiippukahviloineen ja basaareineen. Kaupungin ytimessä sijaitseva Aristoteleen aukio tuo minulle arkkitehtuuriltaan mieleen rosoisen Havannan – olkoonkin, että aukion suunnitteli ranskalainen Ernest Hébrard vuonna 1918.
Pyhän viisauden kirkko Agia Sofia vartioi keskustaa samannimisellä aukiolla. Se on yksi Thessalonikin vanhimmista kirkoista ja rakennettiin jo 600-luvulla. Mosaiikein koristellun pyhätön tunnistaa halkaisijaltaan kymmenmetrisestä kupolistaan.
Roomalainen foorumi eli Agora löytyi arkeologisissa kaivauksissa noin 60 vuotta sitten kuin vahingossa. Se toimi aikoinaan gladiaattorien otteluiden näyttämönä, tärkeänä kauppapaikkana sekä poliittisena keskuksena. Agoran laidalla sijaitseva The Blues Bar on geneerisestä nimestään huolimatta kiva kahvila, jossa kelpaa istuskella ihailemassa auringon kultaamia raunioita.


Historiannälkäisen ei kannata Thessalonikissa ohittaa Rooman Pantheonia muistuttavaa Rotundaa. 300-luvulla tehty rakennus toimi ottomaanien aikaan moskeijana. Samoin kannattaa nähdä kaupungin symbolina pidetty Valkoinen torni. Se on tähyillyt rannalta merelle vuodesta 1430.
Torni löytyy vajaan viiden kilometrin mittaiselta rantabulevardilta, joka alkaa vanhaan satamaan tehdyltä elokuvamuseolta ja jatkuu kaupungin modernille konserttihallille asti. Halli valikoitui yhdeksi Renny Harlinin tämän vuoden alussa ilmestyneen, osin Thessalonikissa tehdyn Bricklayer-elokuvan kuvauspaikaksi. Minä nautin siellä klassisesta taiteesta aina baletista sinfonioihin.
Museoista löytyy täällä valinnanvaraa. Visiitin väärtejä ovat arkeologinen museo merkittävine antiikin kokoelmineen sekä yliopiston kampusalueella sijaitseva taidemuseo Teloglion Fine Arts Foundation, jonka kokoelmien abstraktit teokset viehättävät minua erityisesti. Urheilun ystäville on tarjolla Olympic Museum.
Kaupunki on täynnä historiallisia nähtävyyksiä, ja täällä voi milloin vain kohdata spontaanit katujamit.
Ulkoilmateatteri Kratiko Theatro Dasous – jota paikalliset kutsuvat metsäteatteriksi – on kokemuksena ainutlaatuinen niin teatterin, tanssin kuin musiikin ystäville. Agios Pavlosin kaupunginosan yläpuolella sijaitsevasta amfiteatterista aukeavat huikeat näkymät alas kaupunkiin ja aina horisontissa siintävälle Ólymposvuorelle asti. Kesäaikaan elokuvien ystäviä hemmotellaan kaupungissa lukuisissa ulkoilmateattereissa, ja marraskuiset filmifestivaalit esittelevät etenkin Kreikan sekä muiden maiden indie-elokuvia.
Kävijän kukkaro ei täällä paljon kulttuurista kevene: lippuja saa jo alle kympillä, ja kaupungin historiallisiin nähtävyyksiin on tarjolla 15 euron (kolmen päivän) yhteislippu.
Vaikka Thessaloniki on vilkas satamakaupunki, sen monet puistot piknikpaikkoineen sekä pitkä rantaraitti tarjoavat loistomahdollisuudet ulkoiluun ja rauhoittumiseen. Hemmotteluakin löytyy: Hammam Bathing Housessa kylpijät pestään perinteiseen tapaan vaahtoavalla oliiviöljysaippualla.


Kreikassa Thessalonikia kutsutaan koko maan ruokapääkaupungiksi. Titteli on ansaittu, vaikka Michelin-tähtiä tänne ei ole siunaantunut, toisin kuin Ateenaan. Rikkaan ruokaperinnön kaupunkiin on tuonut sen sijainti Balkanin merenkulun keskuksena. Idän ja lännen leikkauspisteessä sijaitsevan Thessalonikin keittiö tarkoittaa kreikkalaista lähiruokaa puhtaine raaka-aineineen, mutta siinä on vaikutteita myös muun muassa arabimaista ja Armeniasta.
Lempitavernani The Pasha Housen pihalle on katettu kiikkeriä pöytiä, ja asiakkaan jaloissa pyörii makupaloja kerjääviä katukissoja. Tunnelma on taattu, kun isäntä kiertää tarjoilemassa rypälemäskistä tislattua tsipouro-viinaa. Avotulella tirisseet lampaankyljykset tekevät kauppansa.
The Pasha Housen käsintehdyt dolmades-viininlehtikääryleet ovat kenties kaupungin muhkeimmat, ja seesamilla silatun paistetun fetan päälle lorotetaan hunajaa. Pitkä illallinen viinikarahveineen kustantaa täällä parikymppiä ruokailijaa kohden. Vapaasta pöydästä on iltayhdeksän jälkeen tosin turha haaveilla.
Thessaloniki on Kreikan ruokapääkaupunki. Tarjolla on rentoa katuruokaa ja lähimakuja arabivaikutteilla.
Thessalonikin ravintolakulttuuria leimaa rentous: katukahviloita ja katuruokakojuja on joka kulmassa.
Aamiaisen nautin usein Rubik’s Superfood & Coffeessa. Sen avokado-lohileipä Benedictin kananmunineen on vertaansa vailla. Täältä saa myös kelpoja cappuccinoja, mikäli kreikkalainen kahvi tuntuu liian kitkerältä.
Kun haluan syödä fiinimmin, valitsen moderneja mezejä tarjoavan Deka Trapezian tai hienostuneen L’Alberon, jossa ruokailijat saavat grillata laatulihat itse pöytägrilleissä. Herkkukaupan yhteydessä toimivan Ergon Agora -ravintolan mustekala linssipedillä jää mieleen, ja tuliaiset saa sieltä ostettua kätevästi illallisen yhteydessä.


Pientaloalue värikkäine rakennuksineen johtaa keskustan kuhinasta ylös Áno Póliin eli vanhaankaupunkiin. Sen pysähtyneessä tunnelmassa voi unohtaa olevansa Kreikan toiseksi suurimmassa kaupungissa. Matkan varrella piipahdan usein Little Big House -kahvilaan, josta saa sydämellistä palvelua sekä muhkeita kakkupaloja. Niiden nauttimisen lomassa voi silitellä katukissoja, joista kahvilan henkilökunta pitää huolta.
Perillä Áno Pólissa odottaa Heptapyrgionin linna, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 300-luvulta. Oikeistolaisen sotilasjuntan hallitessa Kreikkaa vuosina 1967–1974 Heptapyrgionin maine kärsi, kun sitä käytettiin ”vääräuskoisten” eli vasemmistolaisten kidutus- ja teloituspaikkana. Vankilatoiminta lopetettiin 1989, ja synkän historian taakseen jättänyt linna toimii nyt kesäisenä konserttipaikkana.
Thessalonikin ravintolakulttuurista ei voi puhua mainitsematta vanhankaupungin muurien suojassa sijaitsevaa Toixo Toixo -tavernaa. Sen tunnelma on seisahtunut 1960-luvulle, jolloin paikka perustettiin. Olen syönyt täällä elämäni parhaan sienirisoton, mutta maistamisen arvoisia ovat myös bouyiourdi eli uunifeta pikantin tomaattisoosin kera sekä savustetuista munakoisoista valmistettu melitzanosalata. Ravintola ei ota pöytävarauksia, mutta se täyttyy joka ilta paikallisista ja kauempaa tulleista herkuttelijoista. Toixo Toixoon onkin hyvä tulla ennen täkäläistä illallisaikaa, iltayhdeksää.
Samalla visiitillä kannattaa tutustua vastapäiseen Vlatádesin luostariin, joka perustettiin 1300-luvulla ja on tätä nykyä osa Unescon maailmanperintökohdetta. Bysanttilaisluostarin pihalla voi rapsuttaa aaseja ja nähdä riikinkukkoja.


Pohjois-Kreikka on ainutlaatuisia luontokohteita pullollaan. Kerkínijärven kansallispuistoon ajaa Thessalonikista noin puolessatoista tunnissa, ja sinne järjestetään myös opastettuja retkiä. Bulgarian rajan läheisyydessä sijaitseva Kerkíni lukeutuu Kreikan monimuotoisimpiin kosteikkoihin, ja siellä elää yli 300 eläinlajia. Täällä voi bongata harvinaisia lintuja, seurata vesipuhvelilaumoja tai todistaa flamingoparvien syksyistä paluumuuttoa.
Kalochorin laguunille on kaupungin keskustasta vain kahdeksan kilometrin matka. Yli 200 hehtaarin alue sopii omatoimiselle luonnonystävälle, sillä palveluita siellä ei ole.
Kuvankaunis Halkidikin niemimaa on rantalomailijan unelma. Vajaan 70 kilometrin päässä Thessalonikista sijaitsevaa kolmen niemen ainutlaatuista muodostelmaa ei massaturismi ole vielä muuttanut. Täällä voi löytää liki koskemattomia poukamia sekä vierailla viinitarhoilla ja idyllisissä kylissä. Possidi on yksi Halkidikin suosituimmista kohteista, jossa rantaviivaa riittää silmänkantamattomiin. Kalliosaarten ja havumetsien ympäröimällä Vourvouroun rannalla taas viihtyvät niin lapsiperheet kuin omaa rauhaa kaipaavatkin.
Ihania rantoja löytyy sekä aivan Thessalonikin kupeesta että hieman kauempaa Halkidikin niemimaalta
Uimarantoja löytyy toki lähempääkin kaupunkia. Kesäisin neljästi päivässä lähtevä paatti vie Thessalonikista Peraián rannalle, joka vetää auringonpalvojia. Pitkää hiekkarantaa reunustaa kahviloiden ja tavernojen täyttämä kävelykatu. 50 minuutin laivamatkalle kannattaa kuumimpina kuukausina ostaa liput etukäteen netistä.
Epanomin hylky on uniikki kohde snorklaajille ja sukeltajille. Hiekkarannan edustalla kirkkaassa merivedessä lepää entinen rahtilaiva, joka haaksirikkoutui 1970-luvulla. Epanomiin ajaa Thessalonikin keskustasta runsaassa puolessa tunnissa. Kannattaa pakata mukaan omat rantavarusteet ja eväät, sillä lähimpään kahvilaan on parin kilometrin kävely.
Thessaloniki ei sokkeloisine kujineen ja kulttuurien sekamelskoineen ole ehkä kaikkein helpoin kaupunkimatkan kohde. Mutta kun sille antaa mahdollisuuden, se taatusti vie sydämen. Niin minullekin kävi ensivierailullani liki viisi vuotta sitten, ja tänne päätin asettua.

