Lapsi kertoi, etteivät rahat riitä vaatteisiin tai suihkussa käymiseen – Päättäjien huutokisa peittää alleen todellisen hädän
Kun poliitikot syyttelevät heikosta taloustilanteesta toisiaan, valmistaudutaan monessa pienituloisessa perheessä ankeaan jouluun, kirjoittaa tuottaja Johannes Kotkavirta.
Taloudessa käänteen parempaan piti jo tulla, mutta marraskuussa työttömyys kohosi jälleen uuteen ennätykseensä. Valtiovarainministeriö heikensi kasvuennustettaan, sillä heikko luottamus estää talouskasvun käynnistymisen. Samaan aikaan Suomen kerrottiin joutuneen EU:n ”tarkkailuluokalle” valtiontalouden liiallisen alijäämän vuoksi.
Poliitikot ovat syksyn aikana keskittyneet syyttelemään tilanteesta nykyistä ja edellistä hallitusta – riippuen siitä, kummassa niistä kukakin on istunut mukana. Surkuhupaisa näytelmä alleviivaa sitä, kuinka nykyistä umpikujaa ovat olleet luomassa kaikki eduskuntapuolueet omalla vuorollaan. Petteri Orpon (kok.) johtama nykyhallitus on väärin ajoitetuilla leikkauksillaan ehkä pahentanut tilannetta, mutta pohjaa velkaantumiselle ja visiottomalle talouspolitiikalle on luotu vuosikymmeniä.
Väittelykisaa seuratessa on saattanut unohtua, että kyse on oikeista ihmisistä elämineen ja tarpeineen. Tilastossa työttömät ovat vain lukuja, tosielämässä kyse on aina isosta kriisistä. Kurjuus myös tarttuu. Jos perheen toinen tai ainoa vanhempi jää työttömäksi, putoaa samalla pohja myös lasten turvalliselta elämältä. Sosiaali- ja työttömyysturvien kiristykset ovat vaikeuttaneet näiden lasten tilannetta entisestään.
Pelastakaa Lapset ry:n äskettäin julkaisemasta Lapsen ääni 2025 -raportista voi lukea, miltä kaikki tämä näyttää lapsen silmin. Yli puolet pienituloisten perheiden lapsista uskoo perheensä taloudellisen tilanteen heikentyneen entisestään. ”En saa käydä suihkussa niin useasti kun tarvisi, en saa uusia vaatteita enkä mitään”, yksi haastateltu lapsi kuvailee.
Jokainen voi itse kuvitella, minkälaisin mielin jouluun valmistutaan perheessä, jossa rahat eivät meinaa edes arkena riittää ruokaan ja perushyödykkeisiin – kuten shampooseen.
Hallitus on perustellut sosiaaliturvaan tekemiään kiristyksiä työnhakuun kannustamisella. Osittain työttömien määrän kasvu saattaakin selittyä sillä, että hakijoiden joukossa on aiemmin sosiaalituen varassa eläneitä. Eri asia sitten on, kuinka helposti nämä hakijat työllistyvät.
”Kurjuus myös tarttuu.”
Kun Apu kysyi lukijoiltaan kokemuksia työnhaun vaikeudesta, nousi yleisimmäksi syyksi se, että sopivia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Vastauksista käy ilmi turhautuminen työnhakuun liittyviin velvoitteisiin. Moni kokee tulevansa syyllistetyksi tilanteestaan, vaikka tekee samalla kaikkensa työn löytämiseksi. Kyse ei ole siitä, etteivätkö työttömät haluaisi töitä. ”Rankaiseminen ei auta, kun 500 ihmistä ei vain mahdu yhteen työpaikkaan”, yksi vastaaja kiteyttää.
Syyllisten etsimisen sijaan päättäjiltä kaivattaisiin nyt luottamusta lisääviä ja talouskasvua tukevia tekoja. Luottamus ei lisäänny sillä, että rikkaiden veroja leikataan samaan aikaan kuin pieni- ja keskitulosten nostetaan. Eikä kasvua synny, jos suomalaisten koulutustason annetaan rapautua ja ulkomaisten työntekijöiden houkuttelua vaikeutetaan maahanmuuton uusilla kiristyksillä.
”Talous on luottamusta. Se on paljon monimutkaisempi vyyhti kuin plussat ja miinukset eurojen kohdalla”, muistutti entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) äskettäin Ylen A-studion keskustelussa.
Voi kun edes seuraava hallitus muistaisi tämän. ●
