planeetta, sanoo opetusneuvos Martti Hellström.

Olet ollut peruskoulun kanssa tekemisissä neljän vuosikymmenen ajan. Miten se on tänä aikana muuttunut?

Yllättävän vähän. Esimerkiksi oppiaine­valikoima on lähes entisellään. Uutta vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa on laaja-alainen osaaminen. Aiemmin perusopetuksen yleistavoitteisiin pyrittiin aineiden kautta, nyt myös laaja-­alaisten oppimiskokonaisuuksien avulla.

Kouluihin on tullut tulevaisuustaitojen ja ajattelun opetusta. On luotu erikseen velvoite, että koulun pitää esimerkiksi viikoksi luopua oppiainejaosta. Tänä aikana oppilaat tekevät monialaisen projektin, teemana vaikkapa kosmoksen synty. Taustalla on vallankumouksellinen idea, että koulussa voi oppia muutakin kuin oppiaineita ja että oppilaat voivat osallistua opetuksen suunnitteluun ja hyödyntää osaamistaan.

Opetus sinänsä ei ole muuttunut. 1990-luvulta asti on tavoiteltu sitä, että oppilaat oppisivat itseohjautuvam­min ja etsimällä. Selvitysten mukaan se menee kuitenkin yhä aika lailla niin, että opettaja opettaa ja oppilaat omaksuvat. On käynyt ilmi, etteivät kaikki oppilaat ole vielä valmiita itseohjautuvuuteen.

Se on muuttunut, että lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan nykyään kunnioittavasti, eikä opetus ole enää niin autoritaarista ja nolaamiseen perustuvaa. Oppilas­arvostelusta puhutaan nykyään oppimisen arviointina. Ennen oppilaita vertailtiin toisiinsa, nykyään heidän osaamistaan arvioidaan suhteessa tavoitteisiin.

Uskotko koulun muuttuvan enem­män seuraavan 40 vuoden aikana?

Ainakaan koulu ei voi sulkeutua luostariksi, jossa luetaan 10 vuotta vanhoja oppikirjoja, joissa kerrotaan, että Pluto

on planeetta.

Siinä, millaisia taitoja vanhemmat työssään nyt käyttävät ja mitä heidän lapsensa tulevat tarvitsemaan, tulee vielä suuri ero. Ainakin tarvitaan tiedon hankinnan, välittämisen ja lähteiden tarkistamisen opettamista. Opettaja voi olla kriittisen ajattelun opettaja, mutta ei enää kaiken tiedon asiantuntija.

Luulen, että seuraavan 10 vuoden ajan käy kuten kaikissa opetussuunnitelmauudistuksissa: osa kouluista innostuu tosissaan kehittämään toimintaansa, osa näyttelee uudistuvansa, osa jatkaa kuten ennenkin.

Miten peruskoulua pitäisi kehittää?

Asiaa on katsottava ympärillä tapahtuvien muutosten kannalta: Tiede on kyseenalaistettu. Palkkatyö sellaisena kuin se tunnetaan, on katoamassa, ja ammatit ovat muuttumassa. Demokratia ja puolueet ovat kriisissä monissa maissa. Ilmasto muuttuu… Koulun pitää muuttua maailman mukana, ja nyt vauhti on luja. 

Instituutio tarkoittaa vakiintunutta tapaa ratkaista jokin ongelma, ja koulun keskeinen tehtävä on antaa lapsille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja eli opettaa selviämään aikuisena. Tähän mennessä näitä tarpeita on pystytty ennustamaan melko hyvin, mutta miten voimme valmentaa lapsia tulevaisuuden ammateihin, jos emme edes tiedä, mitä ne ovat?

Ensimmäiseksi tarvittaisiin yhteinen näky nykylasten aikuisuudesta. Mitä vanhasta voidaan jättää vähemmälle, jotta välttämätön uusi mahtuu mukaan? Sitten tarvitaan rohkeutta ottaa käyttöön uusia, toimivuutensa osoittaneita tapoja järjestää opetus niin, että jokainen lapsi ja nuori löytää oman juttunsa, intohimonsa sekä vahvuutensa ja uskoo itseensä. Iso kysymys nimittäin on, mitä koulussa pitäisi oppia, jotta mahdollisimman moni löytäisi oman paikkansa eikä syrjäytyisi.

Mitkä ovat muutoksen suurimmat haasteet?

Se, että opetus hautautuu rehtoreille ja opettajille sysätyn pikkutehtäväromun alle. Hallinnossa vallitsee suunnittelu- ja dokumentointi-idiotismi, jonka vuoksi kouluväellä ei ole aikaa eikä voimia oppia uutta tapaa järjestää opetus. Lisäksi kouluun kohdistuu niin monien etupiirien jopa keskenään ristiriitaisten vaatimusten paine, että pienikin muutos ravistelee herkkää etujen tasapainoa. Koulu on aina kompromissi, jossa eri tahojen edut ovat kuin betonirautoja, jotka jähmettävät järjestelmää. Uudessa suunnitelmassa tuntijako esimerkiksi on tällainen. Siinä luvataan kaikki. Se on järjetöntä.

Onko meillä maailman paras koulu?

Suomalainen koulu on parasta, mihin julkinen koulu on missään yltänyt. Mutta

voi myös sanoa, että hyvä se ei ole. 

Teet parhaillaan kirjaa peruskoulun tulevaisuudesta Saku Tuomisen kanssa. Siinä puhut ”koulun jälkeisestä ajasta”. Mitä sillä tarkoitat?

Instituutiona koulu kuolee, jollei se kykene opettamaan niitä tietoja ja taitoja, jotka ovat oikeasti elämässä tärkeitä. Jos pysyvä palkkatyö katoaa, ja kun koulutodistukset ja tutkinnot eivät enää takaa mitään, katoaa mieli käyttää lapsuus ja nuoruus jonkin ammatin vaatiman koulupolun käyntiin.  Koulun tilalle tulee silloin jotain erilaista, ehkä parempaa. Tai ehkä koulu paikkana säilyy, mutta sen rooli muuttuu.■