Tieteistomaatit: kotimaiset kasvihuonetomaatit ovat jo selvästi tuontitavaraa ekologisempia

Kirkas hohde horisontissa valaisee pimeän iltataivaan Närpiössä. Näkymä muistuttaa scifi-elokuvan erikoistehosteita.

Vastaavia valoilmiöitä näkyy siellä täällä. Niitä tuottavat kymmenet kasvihuoneet, joissa kasvaa suurin osa Suomessa talvikaudella syötävistä tomaateista.

Närpiössä puutarha-alan nykyaikainen kasvatustekno­logia on valjastettu tomaatinystävien iloksi. Sen ansiosta Pohjanmaa on noussut yhdeksi Euroopan edistyneimmistä tomaatinkasvatusalueista, jossa tuotetaan vuosittain 28 miljoonaa kiloa tomaattia. Se vastaa 70 prosenttia tomaatin kotimaisesta kokonaistuotannosta.

Suomalaisten markettien vihannesosastot notkuvat laadukkaita suomalaisia tomaatteja keskellä kovimpia pakkasia siitä huolimatta, että kyseessä on alun perin Etelä-Amerikasta kotoisin oleva vihannes, jolla ei nopeasti ajateltuna pitäisi olla mitään mahdollisuutta menestyä Suomen ankarassa ilmastossa.

Edla Maria Martens on tärkeä hahmo närpiöläisen ja koko Suomen puutarhaviljelyn historiassa. Kotitalousopettajana työskennellyt Martens oli valistushenkilö, joka innostui tomaatinviljelystä ja halusi viime vuosisadan alkupuolella edistää puutarhaviljelyn ilosanomaa ja opetusta.

Martensin esimerkin ansiosta Suomessa huomattiin, että puutarhaviljely on ylipäätään mahdollista kylmässäkin ilmastossa ja että kotimaisille kurkuille ja tomaateille on kysyntää.

Tomaatinviljely alkoi 60-luvun jälkeen yleistyä eri puolilla Suomea, mutta erityisesti Pohjanmaalla. Siihen on vaikuttanut pakkaamoyritysten keskittyminen verrattain pienelle alueelle, mutta myös korkealaatuisen viljelyneuvonnan hyödyntäminen. Nykyisin Närpiön alueella kasvatetaan kolme neljäsosaa kaikista Suomen talvikauden tomaateista.

Talviviljelyä kokeiltiin ensimmäisen kerran kurkulla vasta 80-luvulla. Sitä ennen talvimyynnissä olleet vihannekset tuotiin pääasiassa Kanarian saarilta.

– Tomaatin talviviljely alkoi Suomessa pienin viivästyksin. Sitä ei aluksi osattu, sillä tomaatti tarvitsee kimalaisia pölyttämään ja selvästi enemmän valoa kuin kurkku, Kauppapuutarhaliiton vuodenvaihteessa eläköitynyt toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen kertoo. Jalkasella on 40 vuoden kokemus alalta.

Tomaatinviljelyn talvikokeilut alkoivat silti kantaa hedelmää jo 80-luvun lopulla, kun kuluttajat äkkäsivät, että kaupasta voi ostaa laadukasta kotimaista tomaattia myös kesäkauden ulkopuolella.

Kotimaiset tomaatinviljelijät vastaavat kerran vuodessa Luonnonvarakeskuksen kyselyyn viljelymääristä. Selvityksen mukaan Suomessa tuotettiin vuonna 2020 kaikkiaan 41 miljoonaa kiloa tomaattia. Se on enemmän kuin koskaan aikaisemmin mittaushistorian aikana. Se tarkoittaa lähes kahdeksaa kiloa tomaattia per suomalainen. Enemmän kulutetaan vain Espanjassa ja Hollannissa. Koronaepidemian aikana suomalaiset ovat tehneet aikaisempaa ahkerammin ruokaa kotikeittiöissä, mikä on lisännyt kysyntää entisestään.

– Tomaatilla ja kurkulla on ylivertainen asema Suomessa, mitään muita kasviksia ei osteta niin usein. Eivät ne kävisi kaupaksi, jos laatuun ei oltaisi tyytyväisiä, Jalkanen sanoo.

Samaan aikaan, kun puutarha-alan tekniikka on kehit­tynyt suurin harppauksin, maailmalla on kehitetty uusia lajikkeita, jotka soveltuvat pohjoisiin olosuhteisiin ja vähäiseen ilmankosteuteen. Ne ovat olleet onnenpotku suomalaisille viljelijöille.

– Ilman lajikkeiston kehitystyötä suomalainen viljely ei olisi noussut nykyiselle tasolleen. Kehittämisestä ovat vastanneet pääasiassa isot kansainväliset jätit, jotka tekevät bisnestä siementen myynnillä. Suomessa ei olisi mitenkään pystytty kehittämään vastaavia lajikkeita, Jalkanen sanoo.

Jonathan Nordberg on viljellyt tomaatteja kasvihuoneessaan vuodesta 2007 lähtien. Nykyisin hänen viljelmänsä edustavat tekniikan huippua koko Euroopassa. Ennen korona-aikaa ulkomaiset viljelijät kävivät Närpiössä säännöllisin väliajoin ihmettelemässä suomalaista osaamista.

Vierailijoilla ei ole asiaa kasvihuoneeseen ilman perusteellisia suojavarusteita. Suojautumista vaaditaan paitsi koronataudin, myös viheliäisten kasvitautien varalta.

Ennen kasvatusalueelle siirtymistä kädet desinfioidaan kolmesti, viimeisen kerran suojakäsineiden kanssa. Riskejä ei parane ottaa, sillä yksikin virhe voi tulla kalliiksi.

Oven takana avautuu toinen maailma. Kirkkaat led-valot tekevät värimaailmasta punertavan. Lämpöä on päiväsaikaan 23 astetta. Lämmitysjärjestelmän polttoaine on kauran kuori, myllyteollisuuden välituote. Tomaattitarha on siis hyvä esimerkki nykyaikaisesta kierto­taloudesta.

Ulkona paukkuva pakkanen pidetään loitolla kattoon kiinnitetyillä suojaverhoilla, jotka varmistavat, ettei lämpö pääse karkaamaan ulos. Kesällä auringon lämmittäessä verhot poistetaan.

Kasvihuonerakenteiden kehittyminen on osaltaan vähentänyt energiankulutusta. Nykyisin kasvihuoneiden katossa on yksi tai kaksi lämpöä säästävää energiaverhoa ja seinärakenteissä kennolevy, joka päästää auringon sisään, mutta selvästi vähemmän energiaa karkuun kuin pelkkä lasiseinä.

Nordbergin kasvihuoneen yhteensä 70 000 tomaatintaimessa roikkuu vihreitä ja punaisia pikkupallukoita. Ne ovat monelle kuluttajalle tuttuja minitomaatteja, joiden suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Nord­berg tuottaa niitä myyntiin lähes kolme miljoonaa pikaria vuodessa. Tomaatit kypsyvät istutuksesta keräilykelpoisiksi noin seitsemässä viikossa.

Yritys on saanut äskettäin valmiiksi led-valaistuksen. Perinteisesti kasvihuoneissa käytetyt korkeapainenatriumlamput on vaihdettu kirkkaisiin punaisiin ledeihin, joiden valon aaltopituus sopii parhaalla mahdollisella tavalla vihannesten kasvattamiseen.

Vähintään yhtä merkittävä syy investoinnille on raha, sillä led-valoon tarvitaan energiaa vain puolet perinteisten lamppujen vaatimasta määrästä.

– Bruttoinvestointi on 400 000 euroa, mutta sen odotetaan maksavan itsensä takaisin muutamassa vuodessa, Nordberg kertoo.

Vaikka kasvihuone näyttää yksinkertaiselta, se sisältää paljon edistynyttä tekniikkaa. Tomaatit saavat vettä niin sanotulla tippakastelujärjestelmällä, joka vähentää vedenkulutusta.

Lannoite sekoitetaan automaattisella järjestelmällä kasteluveteen. Merkittävä osa vedestä saadaan peräti 6,5 miljoonaa litraa vetävästä altaasta rakennuksen ulkopuolelta. Altaaseen kerätään sadevettä kasvihuoneen katolta.

– Yli jäävä kasteluvesi kierrätetään desinfioinnin kautta takaisin käyttöön, Nordberg opastaa.

Kasvustosta otetaan viikoittain näytteet, joiden perusteella lannoitusjärjestelmä säädetään optimaaliseksi.

Tekniikka on parantanut tomaattien laatua. Sen tietää Nordbergin lisäksi niin ikään Närpiössä omaa viljelmäänsä pyörittävä Jonathan Sigg. Hänen isänsä Martin on edelleen mukana tilan päivittäisessä toiminnassa. Aloittaessaan vuonna 1983 Martin oli ensimmäisiä talviviljelijöitä alueella.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSAn tuorein vuosiraportti kertoo, että suomalainen tomaatti kuuluu Euroopan puhtaimpiin. Virasto kokoaa tiedot eri maiden elintarvikeviranomaisilta vihannesten kasvinsuojeluaineiden jäämistä.

Martin Siggin mukaan suomalaisten vihannesten etu on nimenomaan talvi.

– Se vähentää tuholaishyönteisten leviämistä. Vastaavaa ei tapahdu Espanjassa.

Siggin kasvihuoneessa käytetään biologista torjuntaa. Viljelmään ”istutetaan” hyönteinen, joka kuoriutuu munastaan ja alkaa syödä ruuakseen muita haitallisia hyönteisiä ja tuhoeläinten munia. Ilman torjuntaa kasvihuoneilla ei pärjätä – ei kannata edes yrittää.

– Kaikki perustuu sadon suojelemiseen. Viljelijän kannalta hölmöintä olisi, että jokin hyönteislauma tuhoaisi tomaattisadon, Jyrki Jalkanen toteaa.

Suomalainen tomaatti kestää vaativimmankin ympäristövaikutustarkastelun.

''Hiilijalanjäljessä pääsemme alle espanjalaisen tason, mutta vesijalanjäljessä ero on vielä merkittävämpi. Espanjalaisen tomaatin vesijalanjälki on 91 kertaa suurempi kuin suomalaisen tomaatin.''

Vesijalanjäljellä viitataan tomaatin viljelyyn tarvittavan veden määrään. Espanjassa ilmasto lämpenee nopeammin kuin Suomessa, mikä lisää kasteluveden tarvetta. Jalkanen ennakoi, että Espanjassa törmätään ennen pitkää ongelmiin, kun tomaattiviljelmille yritetään taata tarpeeksi vettä.

Energiaa säästävillä ja kirkasta valoa tuottavilla ledeillä on ollut suuri vaikutus paitsi tomaatin laatuun myös hiili­jalanjälkeen. Vaikka sadot ovat kasvaneet, koko tuotantoala yhteensä käyttää vuosi vuodelta vähemmän energiaa.

– Mitä enemmän satoa per neliö, sitä pienempi hiilijalanjälki. Takavuosina kevään ja syksyn välisenä aikana tuotettiin 50 kiloa tomaattia yhdellä neliöllä. Nyt määrä on tyypillisesti 80–90 kiloa, parhailla tiloilla jopa 100 kiloa vuodessa. Tomaatin keskimääräinen sato on yli kaksinkertaistunut 30 vuodessa, Jalkanen kertoo.

Vuonna 2019 Suomessa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin tomaatinviljelyn hiilijalanjälkeä vuosien 2004 ja 2017 välillä. Tuolla aikavälillä kasvihuoneiden lämmittämiseen käytetyn öljyn määrä romahti 85 prosenttia, ja hiilijalanjälki pieneni 56 prosenttia.

Jalkanen ei tunne enää ainuttakaan tomaatinviljelijää, joka käyttäisi öljyä.

– Suurin syy on öljyn kalleus. Moni viljelijä on siirtynyt hakkeeseen.

Erikoistomaatit ovat nyt hittituote

Stefan Skullbacka tuntee närpiöläisen tomaatin­viljelyn salat kuin omat taskunsa. Hän johtaa 30 paikallisen puutarhayrittäjän omistamaa Närpiön Vihannes -osuuskuntaa. Se vastaa muun muassa vihannesten pakkauksesta, tuotekehityksestä, myynnistä ja markkinoinnista. Tuotannosta 75 prosenttia myydään suoraan isoille keskusliikkeille.

Osuuskunnan pakkaamossa meininki on täysin toista kuin rauhallisessa ja seesteisessä kasvihuoneessa. Pakkaamolinjalla kädet liikkuvat vikkelään tahtiin, kun pienet ja vähän suuremmat tomaatit sujahtavat tuotepakkauksiin ja edelleen trukin lavalle. Käytössä on täysin automatisoituja linjoja, joissa työn tekevät robotit.

Pakkauslinjan ohittaa 150 000 tomaattia tunnissa. Jokainen tomaatti punnitaan ja kuvataan linjaston päällä olevalla kameralla laadun varmistamiseksi.

– Olemme investoineet pakkaamoon yli 14 miljoonaa euroa kuuden seitsemän vuoden aikana. Nyt tilaa on yhteensä 1,2 hehtaaria, Skullbacka kertoo.

Laajennuksia on tehty vuosien kuluessa sitä mukaa, kun tomaatin kysyntä on kasvanut. Osuuskunta myi vihanneksia viime vuonna runsaat 25 miljoonaa kiloa. Tomaattituotteiden osuus siitä oli noin 87 prosenttia. Suurinta kasvu on ollut erikoistomaattien myynnissä.

Närpiön alueelle tomaatinviljely on tuonut työtä ja vaurautta. Työttömiä kaupunkilaisista on vain kolme prosenttia, vaikka puutarhat palkkaavat merkittäviä määriä ulkomaalaista työvoimaa. Noin 120 puutarha-alan yrittäjää työllistää Närpiössä suoraan noin 1 100 henkilöä, minkä lisäksi vaikutus ulottuu välikäsien kautta paljon laajemmalle.

– Ilman maahanmuuttajia olisimme olleet jo helisemässä, sillä joillakin Pohjanmaan paikkakunnilla ei ole riittävästi suomalaista työvoimaa puutarhoihin, Skullbacka sanoo.

Närpiössä töitä tekee jo kolmas vietnamilaisten puutarhatyöntekijöiden sukupolvi. Heidän vaikutuksensa näkyy myös kaupungin keskustassa, sieltä löytyy vietnamilainen ravintola sekä kaakkoisaasialaisia elintarvikkeita myyvä kauppa.

Skullbacka muistuttaa, että puutarha-alalla on tärkeä merkitys koko Suomelle.

– Kun viljelemme Suomessa, ruoka on Suomessa. Se on tärkeä asia huoltovarmuuden kannalta. Korona-aika on osoittanut, miten tärkeää kotimaassa tuotettu ruoka on kriisin aikana.