Saako mummo tai vaari apua, kun arki kotona ei suju? – Näin kotihoito Suomessa toimii

Suomessa toivotaan, että ikääntyneet voisivat asua omassa kodissaan turvallisesti ja laadukkaasti ehkä jopa elämänsä loppuun asti. Jos kunto heikkenee, apua voi saada hyvinvointialueiden järjestämästä kotihoidosta. Kotikäynnille tulee yleensä lähihoitaja, mutta hoitotiimi on moniammatillinen. Siihen voi kuulua esimerkiksi terveyden- tai sairaanhoitaja, geronomi tai toimintaterapeutti ja lääkäri.

Kotihoidon toimenkuvakin on laaja. Sen työntekijät huolehtivat lääkkeistä, hoitavat kauppa-asioita, lämmittävät ateriat, seuraavat ravitsemusta, auttavat vessassa, vaippatarpeissa ja pesuissa, huolehtivat yleissiisteydestä sekä tukevat kuntoutumista. Tarvittaessa voidaan myös ottaa verinäytteitä, hoitaa haavoja tai tehdä muita sairaanhoitotoimia.

Säännöllisiä käyntejä on yleensä vähintään kerran viikossa, tarvittaessa myös öisin. Tilapäinen kotihoito voi auttaa esimerkiksi leikkausten jälkeen. Huonokuntoisimmat tarvitsevat paljon apua: toissa vuonna vajaa puolet julkisesti järjestetyn kotihoidon asiakkaista sai liki kaiken kotihoidon. Eniten käydään 85–94-vuotiaiden luona.

Sairaanhoitaja voi yhä useammin tavata asiakkaan ja seurata tämän vointia etäkäyntinä esimerkiksi videopuhelimena käytetyn tablettitietokoneen kautta. Etätapaamisen aikana hän voi esimerkiksi myös ohjata potilaan lääkkeiden ottoa ja ruokailua. Tarjolla on myös etäjumppaa ja -päivätoimintaa. Etähoidon rinnalla tehdään kuitenkin usein kotikäyntejä, ja ongelmatilanteissa mennään aina asiakkaan luo. Muistisairaiden etähoito ei aina onnistu.

Kotihoidon palveluissa voi olla pieniä eroja eri hyvinvointialueilla. Yksityisten yritysten tarjonta on usein laajempi kuin julkisen puolen kotihoidolla.

Vanhuspalvelulaki määrää, että ikäihmisen arvokasta elämää tukeva hoito ja huolenpito pitää toteuttaa ensisijaisesti kotiin annettavilla sekä muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Kotihoitoa ohjaavat Suomessa monet muutkin lait ja suositukset, mutta hyvinvointialueet päättävät, miten niiden vanhuspalvelut tuotetaan.

Kotihoidolla oli toissa vuonna noin 194 000 asiakasta, joiden luona käytiin vajaat 40 miljoonaa kertaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvion mukaan määrä ei kuitenkaan ollut riittävä: käynnit vähenivät parilla miljoonalla, vaikka ikääntyneitä oli yhä enemmän.

Kun läheisen selviytyminen alkaa huolestuttaa, ikäihmisten palveluista saa helpoimmin tietoa hyvinvointialueiden ikääntyneiden neuvontapalvelupisteistä, kuten Seniori-infoista tai lähitoreilta. Nimet vaihtelevat alueittain. Palvelupäällikkö Johanna Leisio Pirkanmaan hyvinvointialueelta suosittelee ikääntyneitä ja huolestuneita läheisiä lähtemään yhdessä lähitorille.

– Siellä voidaan esimerkiksi miettiä, mikä olisi ikäihmisen tilanteeseen sopiva tukitoimi. Käynti voi säästää myös huoli-ilmoituksilta, sillä tarvittaessa asiakas ohjataan laajaan palvelutarpeen arviointiin, kertoo Leisio, joka työskentelee kotona asumista tukevien palvelujen asiakasohjauksessa.

Kun ikääntynyt tarvitsee apua päivittäin ja säännöllisesti, hänet neuvotaan kotihoidon asiakasohjaukseen. Siellä sovitaan asiakasohjaajan kotikäynti, jolla tämä arvioi palvelutarpeen. Lain mukaan 75 vuotta täyttäneen pitää päästä arviointiin seitsemän arkipäivän kuluessa.

Avun tarvetta kannattaa miettiä etukäteen ja ottaa läheinen mukaan arviointiin.

Kotikäynnillä asiakasohjaaja keskustelee ja havainnoi kodin arkea ja ympäristön turvallisuutta, kuten valaistusta ja mattoja. Lisäksi toimintakykyä selvitetään niin sanotulla RAI-arviointivälineellä, joka mittaa monin tavoin arkielämän tarpeita, voimavaroja ja vaikeuksia: Miten ihminen esimerkiksi liikkuu, syö tai käy vessassa? Selviääkö hän itsenäisesti vai tarvitseeko ohjausta tai apua?

Toinen RAI-mittari selvittää esimerkiksi kykyä hoitaa raha-asioita ja ottaa lääkkeet oikein. Kognitiivisen ajattelukyvyn eli tiedonkäsittelyn arvio tutkii muun muassa, toimiiko lähimuisti ja kyky tehdä päätöksiä.

RAI-arvio voi vaikuttaa kotihoidon ja muiden vanhuspalvelujen saantiin. Kotihoitoon oikeutetun ihmisen toimintakyky on RAI-arvojen mukaan selvästi heikentynyt, ja hän tarvitsee apua päivittäin arkitoiminnoissa tai sairaanhoidossa. Myöntämisen perusteet kerrotaan hyvinvointialueiden nettisivuilla. Asiakasohjaajalta kannattaa kysyä, jos jokin arviossa jää epäselväksi.

Palveluiden tarvetta arvioidaan usein myös muutaman viikon kotihoidon kokeilujaksolla.

Johanna Leisio kertoo, että yleisin syy kotihoidon aloittamiseen on muistisairaus. Hyvä liikkumis- ja tiedonkäsittelykyky ovat puolestaan voimavaroja, kuten myös läheiset, jotka auttavat arjessa.

Joskus kotihoitoa tai muita palveluja myönnetään myös harkinnan perusteella. Harkintaa voidaan käyttää, jos ikäihmisen turvallisuus vaarantuu ilman kotihoitoa esimerkiksi harhojen tai omaishoitajan uupumuksen vuoksi. Kotiasumisen turvaajaksi voidaan myöntää myös ateria-, kuljetus- tai turvapalvelujen kaltaisia tukipalveluja.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan säännöllisen kotihoidon asiakkaista noin puolella on muistioireita ja usein diagnosoimattomia muistisairauksia. Niinpä muistisairas voi joskus kieltäytyä hoidosta, vaikka siihen olisi tarvetta. Kotihoitoa ei ole pakko ottaa vastaan, jos ihmisellä on oikeus määrätä asioistaan.

– Tämä voi näkyä jonkin verran myös huoli-ilmoituksina, jotka tutkitaan aina. Itsemääräämisoikeutta täytyy toki kunnioittaa. Vain lääkäri voi arvioida, kykeneekö asiakas tekemään itseään koskevia päätöksiä. Jos hoidosta päättävää edunvalvojaa ei vielä ole, arvioidaan moniammatillisesti, miten päästään eteenpäin, Johanna Leisio kertoo.

RAI-arvioinnin toivotaan tasapuolistavan avunsaantia sekä helpottavan hoidon ja sen tavoitteiden seurantaa. Tuoreessa tutkimuksessa kuitenkin arveltiin, että tiukat kriteerit ajoittain jopa vähentävät harkinnanvaraista kotihoitoa ja vaikeuttavat kotihoitoon pääsyä.

Avunsaannin pelätään vaikeutuvan entisestään, sillä monet hyvinvointialueet suunnittelevat vähentävänsä ympärivuorokautisia hoivakotipaikkoja. Kotihoitoa lisätään monilla alueilla, mutta palvelujen tarve ei silti katoa.

Johanna Leision mukaan ikä-ihmiset ja heidän omaisensa kysyvät asiakasohjaajilta eniten juuri kotihoitoon ja asumispalveluihin pääsystä.

Ikäpiste voi ohjata hakemaan apua myös järjestöistä, yhteisöistä tai niiden vapaaehtoistyöstä, kuten seurakuntien tai Punaisen Ristin toiminnasta. Moni käyttää ennen kotihoitoa yksityisiä tukipalveluja, kuten siivous-, ateria- ja kauppakassipalveluja. Yksityisen turvapalvelun turvaranneke voi rauhoittaa kaatumispelkoa.

Ikääntyneiden kohtaamispaikoilla on myös paljon yhteistä toimintaa, johon kannattaa tutustua varhain.

– Tutusta ja turvallisesta asiasta on helpompi pitää kiinni vaikka muistisairaanakin, Leisio muistuttaa.

Hän kannustaa ikääntyviä varautumaan vanhuuteen. Jokaisen kannattaa miettiä, millaista elämää haluaa, kun toimintakyky iän myötä laskee. Esteetön koti ja apuvälineet voivat mahdollistaa itsenäisen arjen, vaikka liikkuminen vaikeutuisi.

Kun kotihoito alkaa, tehdään RAI-arvioinnin perusteella hoito- ja palvelusuunnitelma, jonka mukaan hoitajat seuraavat ja edistävät käynneillään asiakkaan toimintakykyä ja terveyttä. Jos kunto muuttuu, tehdään uusi arvio. Hoitokäyntejä ehkä lisätään tai vähennetään. Arvio päivitetään vähintään puolen vuoden välein.

Kotihoito toimii kuntouttavalla otteella ja tukee ikäihmisen omatoimisuutta sekä liikkumista. Kotikuntoutusjaksotkin ovat mahdollisia. Kotihoito tekee yhteistyötä myös lähipiirin kanssa.

– Aina näkemykset eivät ole samoja, mutta yleensä keskustelu asiakkaan luona auttaa, kun asiat perustellaan hyvin, Johanna Leisio kertoo.

Kotihoito on maksullista. Maksuprosenttiin vaikuttavat talouden asukasmäärä ja bruttotulot sekä kotihoitotuntien määrä. Asiakas maksaa vain tulorajan ylittävistä kuukausituloista maksuprosentin verran. Yhden hengen tuloraja on 653 euroa.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella maksu määräytyi helmikuussa esimerkiksi näin: Jos yksin asuvan asiakkaan eläke oli 1 750 euroa kuukaudessa ja hän sai kotihoitoa 20 tuntia viikossa, maksuprosentti oli 26 eli noin 285 euroa kuukaudessa. Helsingin hyvinvointialueella summa oli noin 230 euroa.

Tukipalveluista, kuten aterioista, maksetaan erikseen. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ateriapalvelu kotiin kuljetettuna maksoi 10,50 euroa päivässä.

Omalla kustannuksella palveluja voi saada tietyin ehdoin ilman arvonlisäeroa tai ne voi vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä. Lisäksi hyvinvointialue saattaa myöntää palveluseteleitä maksuihin. Kotihoidon asiakasohjaaja neuvoo myös näissä tilanteissa.

– Myös ikäihmisille suunnattu sosiaalityö voi tarvittaessa arvioida, onko maksuihin mahdollista hakea alennusta tai jopa vapautusta. Myös edunvalvoja voi tulla joskus tarpeelliseksi.

Ajan myötä vanhuksen pärjääminen kotona alkaa usein vaikeutua. Muistisairas ei ehkä enää tunnista kotiaan ja voi etsiä sitä ulkoa tai lähteä muutoin vaeltamaan. Näin voi käydä, vaikka kodin ulko-oveen olisi hankittu kulkuhälytin turvapalveluyrityksestä.

THL:n tutkimuksen perusteella joka kolmas kotihoidon asiakas kokee yksinäisyyttä, mikä lisää lääkärin ja muiden palvelujen käyttöä. Lisäksi joka kuudes kotihoidon asiakas tai hänen läheisensä arvioi, että asiakkaan olisi parempi asua muualla kuin kotonaan.

Jos toimintakyky romahtaa, kotihoidossa arvioidaan, onko kotona enää turvallista asua. Elämä siellä voi jatkua, jos kotihoidon käyntejä voidaan lisätä tai lääkitystä parantaa niin, että vaaroilta vielä vältytään. Lopulta tulee kuitenkin aika, jolloin koti ei ole enää esimerkiksi hauraalle vanhukselle paras paikka.

Asiantuntija: kotona asumista tukevien palvelujen asiakasohjauksen palvelupäällikkö Johanna Leisio Pirkanmaan hyvinvointialue.

Lähteet: THL.fi, V. Hartikka ym.: Siirtymävaiheesta kohti toimivampia käytäntöjä (JYU Reports 26, 2023), M. Haavisto ym.: Vanhuksen hoidon hyvät käytännöt (Duodecim 2023).