Villiinnytysyhdistys palauttaisi villieläimet vapaaksi luontoon – Asiantuntijat kehottavat puuttumaan tilanteeseen, jos eläin kärsii
Tanskassa laiduntavat eläimet on vapautettu ihmisen hoivasta luonnonpuistoihin – ja seuraukset ovat herättäneet kiivasta keskustelua eläinten hyvinvoinnista. Nyt Suomen Luonnon Villiinnytysyhdistys haluaa kokeilla rewildingia eli villiinnyttämistä myös Suomessa.
Ei ole tavatonta nähdä kesällä lehmiä tai lampaita laiduntamassa luonnonsuojelualueilla tai perinnemaisemissa. Mutta entä jos ihminen ei pitäisikään huolta näistä eläimistä, vaan ne eläisivät aidatuilla aluilla villinä ja vapaana?
Tanskassa tällaista rewildingia, eli villiinnytystä, on kokeiltu. Laiduntavat eläimet on tuotu aidatuille luonnonpuistoalueille ja jätetty sinne elämään ilman ruokintaa tai hoitoa.
Eläinten hyvinvointi on kärsinyt: sukupuolijakaumat ovat vääristyneet ja eläimiä on jouduttu kastroimaan. Tämä on synnyttänyt kansalaisvastarintaa ja nostanut puheenaiheeksi villiinnyttämisen eettiset rajat.
Suomessa villiinnyttäminen on suhteellisen vieras käsite. Yksi sen harvoista puolestapuhujista on Aino Tuominen.
Hänen perustama Suomen Luonnon Villiinnytysyhdistys haluaa palauttaa laiduntavien eläinten avulla niittyluontoa ja torjua luontokatoa.
Tuomisen perustama yhdistys haluaa antaa takaisin tilaa luonnolle, joka on väistynyt asutuksen, teiden ja peltojen tieltä. luonto pyritään palauttamaan villiinnyttämällä suurten laiduntavien eläinten avulla, tekemällä köyhtyneistä alueista villimpiä ja monimuotoisempia.
Miten tämä sopii yhteen eläinten hyvinvoinnin vaatimusten kanssa?
Yhdistyksen visiossa tietyt laiduntavat eläinlajit kuten visentit ja mongolianhevoset eläisivät villinä, osana ekosysteemiä. Näin olisi mahdollista ylläpitää nykyistä laajempia laidunaluekokonaisuuksia kohtuullisin kustannuksin.
Tuomisen mukaan visentit, naudat ja hevoset täydentävät toisiaan laiduntaessaan. Visentit raivaavat pusikkoa, naudat syövät karkeaa heinää ja hevoset löytävät ravintonsa maanpinnasta.
Näin nämä kolme eläintä muokkaavat hänen mukaansa niittymaisemaa yhteistyössä. Ne eivät kilpaile keskenään samasta ravinnosta, vaan luovat yhdessä monimuotoisen ympäristön, jossa erilaiset kasvit, hyönteiset ja linnut saavat elintilaa.
– Tämä jäljittelee esihistoriallisia olosuhteita, jolloin suurten kasvinsyöjien monilajiset laumat liikkuivat vapaasti Euroopan aroilla ja metsissä, Tuominen taustoittaa.
Ne ylläpitävät hänen mukaansa maisemaa tavalla, jota ei voida saavuttaa koneilla tai lannoitteilla.
Tanskan kokemus kuitenkin osoittaa, että laiduntaviin eläimiin nojaava luonnon tilan palauttaminen voi tuoda ongelmia. Maan eläineettinen neuvottelukunta on varoittanut huonosti suunnitellun villiinnyttämisen riskeistä: eläimet voivat kärsiä, jos alue ei vastaa niiden tarpeita tai jos populaatio kasvaa hallitsemattomasti.
”Luonnonsuojelupiireissä suhtautuminen on ristiriitaista.”
Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä salli villiinnytysyhdistyksen kaavailemaa luonnonvaraista laidunnusta. Karjan on oltava korvamerkittyä, ja eläinten hoidon tarkasti säädeltyä.
– Luonnonsuojelupiireissä suhtautuminen on ristiriitaista. Osa on kiinnostunut, osa taas epäilee, Tuominen toteaa.
Hänen mukaansa Suomessa myös yleinen asenne haastaa villiinnyttämistä.
– Meillä on totuttu siihen, että eläimiä ruokitaan ja hoivataan. Ajattelen, että hevonen ei ole vain ihmisen lemmikki, vaan alun perin villieläin, jolla on oikeus omaan elämäänsä ja lajityypilliseen käyttäytymiseensä, Tuominen mainitsee.
”Eläin ei ole pelkkä villiinnyttämisessä käytettävä resurssi.”
Eläinten hyvinvointikeskuksesta johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen painottavat, että eläinten hyvinvoinnista ei saa tinkiä edes rewildingin nimissä.
– Eläin ei ole pelkkä villiinnyttämisessä käytettävä resurssi. Ihmisen on puututtava tilanteeseen, jos eläin kärsii tai on avuttomassa tilassa, he muistuttavat.
Suomen eläinten hyvinvointilaki edellyttää, että eläinten hyvinvointi ja pitopaikka tarkastetaan päivittäin, elleivät eläimet ole luonnonvaraisia tai vaikeasti tavoitettavilla kesälaitumilla.
Vastuu on joka tapauksessa aina ihmisellä. Eläimen hyvinvointi pitää pystyä tarkastamaan myös vaikeasti saavutettavissa olevilla laitumilla.
Aino Tuominen uskoo, että yhdistyksen mallin mukainen villiinnyttäminen voisi toteutua esimerkiksi valtion tai kuntien mailla.
Euroopasta löytyy yhdistyksen mukaan useita esimerkkejä, joissa niittyjen ja laidunalueiden ennallistaminen on lisännyt luonnon monimuotoisuutta ja luonut suosittuja luontokohteita.
Hollannin Zuid-Kennemerlandin kansallispuistossa sijaitseva Kraansvlakin alue on yksi Euroopassa sijaitsevista rewilding-hankkeista.
Vuonna 2007 alueelle tuotiin visenttejä, ja myöhemmin myös hevosia ja nautoja. Nämä suuret laiduntajat ovat muokanneet maisemaa yhdessä: visentit ovat raivanneet pusikoita ja luoneet avoimia hiekkapaikkoja, hevoset ja naudat ovat laiduntaneet kasvillisuutta eri korkeuksilta.
Eläimiä ei alueella ruokita lisärehulla, mutta niiden hyvinvointia seurataan älyteknologian avulla. Hanke on lisännyt alueen biodiversiteettiä ja toimii suomalaisen yhdistyksen esikuvana onnistuneesta villiinnytyshankkeesta.
– Meidän pitää pystyä yhdistämään luonnonsuojelun ja eläineettisyyden tavoitteet. Luonnon monimuotoisuus ei saa tulla eläinyksilöiden kustannuksella – eikä toisinpäin, Tuominen kiteyttää.
Mitä on rewilding eli villiinnyttäminen?
- Rewilding tarkoittaa ekosysteemien palauttamista luonnonmukaisempaan tilaan.
- Se voi sisältää esimerkiksi suurten kasvinsyöjien laidunnuksen palauttamista, purojen ja soiden ennallistamista sekä alueiden jättämistä luonnon muokattaviksi.
- Esimerkiksi WWF kannustaa pienimuotoiseen villiinnyttämiseen kotipihoilla, esimerkiksi nurmikon harvempi leikkaus lisää hyönteisten elintilaa.
- Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja luontotyyppien elvyttäminen, kuten niittyjen tai lehtojen.
