Eeva

Korsika: Saari hurmaa mauilla ja maisemilla

Korsika: Saari hurmaa mauilla ja maisemilla

Ranskaan kuuluvalla Korsikalla viipyillään upeissa meri- ja vuoristomaisemissa, poiketaan viinitilalle ja vetäydytään päiväksi idylliselle luonnonrannalle. Saaren pohjoisosan somissa kylissä on keskikesälläkin leppoisa tunnelma.
Teksti Mira Jalomies
Kuvat Peppe Mancuso
Mainos

Näissä näkymissä mieli lepää. Tien toiselle puolen jäävät hiljaiset kylät, rannat ja Välimeri. Toisella puolen kohoavat villiyrttien ja pensaikon peittämät vuorenrinteet. Maisemaa rytmittävät vanhat kivitornit, ja tienpielissä kukkivat oleanterit valkoisina ja vaaleanpunaisina pilvinä.

Pysähdymme café crèmelle, maitokahville, ja aprikoosimarmeladilla sivellylle patongille pienen kivikkorannan kupeessa olevaan kahvilaan. Rannalla on jokunen auringonottaja pyyhkeineen ja varjoineen, syvemmällä nuoret hyppivät veteen ponttonilaitureilta. Vaikka on heinäkuu ja huippusesonki Välimerellä, Korsikan pohjoiskärjessä on seesteinen tunnelma.

Kierrämme autolla Cap Corsea, nelisenkymmentä kilometriä pitkää nimeä, joka näyttää kartalla Korsikan etusormelta. Sitä kutsutaan saareksi saaren sisällä – alue on vähän syrjässä ja omissa oloissaan.

Niemen ympäri kulkeva kapea tie on kuitenkin suosittu autoilureitti, ja opaskirja varoittelee keskikesän ruuhkista. Me emme sellaisia kohtaa.

Kierros osoittautuu mainioksi maisemalenkiksi. Sen ehtii tehdä päivässä, mutta mukavia pysähdyspaikkoja riittää pidemmäksikin ajaksi.

Vanha arkkitehtuuri on säilytetty kauniisti. Kirkko on jokaisen kylän keskipiste.

Merellisiä herkkuja

Pari tuntia hupenee Erbalungan vanhassa kalastajakylässä. Kävelykujilla on asuintaloja ja kirkko sekä jokunen kahvila ja ravintola, kuten herkkusuiden arvostama Le Pirate, johon on kesällä hankala päästä ilman pöytävarausta.

Aamupäivällä paikkakunta on vielä puoliunessa, vastaan tulee vain pari ranskalaista perhettä. Pikkuruista kalastajasatamaa vahtii rappeutunut tähystystorni. Ohi lipuu sininen paatti, josta nostetaan maihin valtava taskurapu ja ämpärillinen mustekaloja.

Pysähdymme myöhäiselle lounaalle vuorten länsipuolelle Centuriin. Kylässä on useita rantaravintoloita, joissa on tarjolla etenkin kalaa sekä lähivesien rapuja ja hummeria.

l’Auberge Du Pêcheur -ravintolan merelliset pasta-annoksetkin ovat herkullisia. Vaikka ollaan Ranskassa, ruokaperinteessä maistuu Italian vahva vaikutus.

”Pariisi on kaukana, kulttuurisesti olemme lähempänä Italiaa”, tarjoilija huomauttaa.

Korsikalla ateriat ovat myös yksinkertaisempia kuin mantereella. Ruoka on maalaismaisen tuhtia ja aina todella hyvää.

Ylös vuorille

Opimme nopeasti, että Korsikalla ei välimatkoja pidä ajatella kilometreissä, vaan minuuteissa ja tunneissa. Navigaattorin mukaan Centurista ajelee tunnissa Nonzaan, niemen viehättävimmäksi kehuttuun kylään, mutta todellisuudessa matkaan menee reippaasti pidempi aika.

Syynä eivät ole tien mutkat, vaan rannikon jylhä ja koskematon kauneus, jota on pysähdeltävä ihailemaan. Mereenkin on pulahdettava, niin viekoittelevasti se kimaltelee. Matkanteko Korsikalla on aina vähintään yhtä antoisaa kuin perille pääsy.

Saavumme ylhäällä vuoren rinteessä olevaan Nonzaan vasta, kun aurinko on jo matalalla. Violetit ihmeköynnökset valuvat pitkin talojen seiniä, ja muurin rakoon juurensa ujuttanut viikunapuu tuoksuu huumaavan makealta. Kaikkialla, missä on hitunen multaa, kasvaa murattia tai ruusuja.

Talojen väliin mahtuu vain kapeita käytäviä ja portaikkoja. Pääskyt kirkuvat liuskekivikattojen yllä.

Kylä on niin soma, että käyntimme venyy. Onneksi keskus aukion kojusta saa iltapalaksi pizzaa ja lettuja. Seuraa pitää plataanipuun alla istuskeleva ranskalaisseurue, joka remahtaa tämän tästä tarttuvaan nauruun.

Vuorten rinteitä peittävät monin paikoin pensaat ja villiyrtit. Välimeri on täällä puhdas ja kirkas.

Luonteikkaita viinejä

Majoitumme kumpuilevalle maaseudulle Patrimonioon, jossa teitä reunustavat viinitarhat, korkkipuut ja tammet.

Bed & breakfast -tyylistä hotellia pyörittää kaksi rouvaa, joiden kanssa emme löydä montaa yhteistä sanaa. He puhuvat vain ranskaa ja saaren toista virallista kieltä, italiansukuista korsikaa. Kommunikointi sujuu elehtien, ilmeillen ja tahdon voimalla.

Sillä tavoin he opastavat meidät viinimaistiaisille Domaine Gentileen. Perinteikäs perheyritys on yksi monista seudun pienistä, luomuviineihin keskittyneistä tuottajista, jotka suhtautuvat ammattiinsa intohimolla.

Vaikka Korsikalla on valmistettu viiniä vuosisatojen ajan, välillä elinkeino jäi unohduksiin.

”Viisikymmentä vuotta sitten heräsimme taistelemaan sen puolesta”, viinitilan omistaja Dominique Gentile kertoo.

Nyt tila tuottaa valko-, puna- ja roseeviiniä sekä makeaa muscatia saaren hotelleille ja ravintoloille, vähän vientiinkin.

”Alueen viinit ovat vahvoja ja luonteikkaita. Ne eivät sovi aperitiiviksi vaan ruokajuomiksi.”

Viinintekijä muistuttaa, että mukaan ostamamme rosee on nautittava oikein hyvin jäähdytettynä.

Hulppeita herkkuja

Patrimoniosta on lyhyt matka viihtyisään Saint-Florentiin. Siellä lomailijat kuljeskelevat kujilla jäätelöä syöden ja poikkeavat tyylikkäisiin vaateputiikkeihin.

Ruokapuodeissa myydään saaren tuotteita, viiniä ja oliiviöljyä, juustoja, makkaroita ja ilmakuivattua kinkkua, yrteistä tehtyjä maustesekoituksia, hunajaa ja hedelmiä. Laatu on ensiluokkaista, mutta hinnat hätkähdyttävät. Kilo kirsikoita maksaa yksitoista euroa ja viikunat kahdeksan.

”Saaren maanviljely elää matkailun varassa. Tilat ovat pieniä ja tuottajat haluavat kunnon hinnan. Vain turistit ovat halukkaita maksamaan niin paljon”, paikallinen opas kertoo.

Tunnelmallisinta Saint- Florentissa on illalla, kun väki hakeutuu satamaan, jossa keinuvat pienet ja isommatkin huviveneet.

Ensin kuuluu istahtaa aperitiiville aallonmurtajan päälle katselemaan valon hiipumista. Sitten rauhoitutaan syömään. Monessa ravintolassa tarjotaan 20–30 eurolla kolmen ruokalajin menu. Sen äärellä nautiskellaan kauan ja kiireettä.

Saint-Florentin satamasta lähtevät veneet lähiseudun kauneimmille hietikoille, Lotulle ja pitkänhuiskealle Saleccialle.

Haemme kaupasta eväät ja nousemme aamun ensimmäisen veneen kyytiin. Parikymmentä minuuttia myöhemmin saavumme luonnontilaiselle Lotulle, jossa valkea hiekka kohtaa turkoosin meren.

Aamupäivällä ranta on lumoavan rauhallinen. Palveluita ei ole, mutta emme niitä kaipaakaan. Hiekkaa reunustavat männyt antavat varjoa ja eväillä pärjäämme koko päivän. Heinikon peittämässä rinteessä kaskaat säksättävät unettavasti.

Hienoa hiekkaa

Viimeisiksi lomapäiviksi ajelemme rannikkoa etelämmäs, Calviin. Pieni merenrantakaupunki on suosittu lomakohde – ei vähiten siksi, että sen vierellä kaartuu loivasti syvenevä hiekkaranta. Mereen kurottuvassa niemekkeessä kohoaa 1400-luvulla rakennettu muurien kätkemä linnake.

Ravintoloita Calvissa on vieri vieressä ja ihmisiä paljon, mutta silti tunnelma pysyy leppoisana. Mukavinta on istuskella satamaravintolan terassilla ja seurata, kuinka huviveneet saapuvat alkuillasta laituriin. Aurinko värjää lahden takana kohoavat vuoret violeteiksi ja vaaleanpunaisiksi. Korkeimmilla huipuilla on vielä häivähdys lunta. ●

Vuoristoisella ja harvaan asutulla saarella on seesteinen tunnelma

●Korsika on 300 000 asukkaan saari Välimeressä. Pääkaupunki Ajaccio on kaunis satamakaupunki ja Napoleonin syntymäpaikka, jossa on suurmieheen liittyvää historiallista nähtävää.

●Saaren eteläkärjessä on upeita rantoja ja rantakallioiden päälle rakennettu Bonifacion kaupunki. Pohjoisosassa on lomailijoiden suosimia pieniä kyliä ja rantoja.

●Ranska on hallinnut Korsikaa vuodesta 1796 lähtien. Sitä ennen saari oli pitkään Pisan ja Genovan tasavaltojen hallinnassa.

●Pituutta saarella on 180 km ja leveyttä vain 80 km, mutta alue tuntuu suuremmalta, sillä valtaosa siitä on vuoristoa. Tiet ovat hyväkuntoisia mutta monet mutkaisia.

●Auton vuokraaminen on Korsikalla liki välttämätöntä, jos haluaa tutustua saareen monipuolisesti.

●Pääsiäisestä lokakuun alkuun on paras aika matkailla. Vilkkainta on elokuussa, jolloin majoitus on varattava hyvissä ajoin.

Lotu-rannalle pääsee kätevimmin veneellä.
Julkaistu: 11.7.2018